Joukkohurmaa ja polvihousuja – Olavi Paavolainen Natsi-Saksassa

Olavi Paavolainen Natsi Saksa
Kuva Suomalaisen kirjallisuuden seura

Vuonna 1936 Eurooppa marssi kohti historiansa kohtalokkainta aikaa. Tapahtumien keskipisteessä oli tietysti myös Olavi Paavolainen, nykyajan etsijä. Vierailullaan Natsi-Saksassa hän sekä innostui että kauhistui näkemästään.

“Euroopan sydän sykkii voimakkaasti. Pelottavan voimakkaasti”, Olavi Paavolainen kirjoitti matkakirjansa Kolmannen valtakunnan vieraana alkusanoissa.

33-vuotias Paavolainen matkusti natsi-Saksaan pohjoismaisen kirjailijakodin vieraaksi vuonna 1936.

Saksasta oli tullut Euroopan sydän. Kun muu Eurooppa muistutti elinvoimansa menettänyttä, sairasta vanhusta, Saksa edusti vitaalista nuorukaista, uutta aikaa.

Kansallissosialistisesta Saksasta kohistiin ympäri maailmaa: siellä taottiin ihmiskunnan uutta tulevaisuutta. Mutta veikö se kohti hyvää vai pahaa? Paavolainen, hurmoksen etsijä ja nykyajan kokija, lähti katsomaan.

Hän kiersi Saksassa avoimin mielin. Hän uskalsi sekä innostua että kauhistua natsismista. Juuri se tekee Paavolaisen kirjasta merkityksellisen: Paavolainen auttaa ymmärtämään natsismin alkukantaisen vetovoiman, miten aate sai miltei koko Saksan mukaansa.

Natsismissa yhdistettiin pirullisen taitavasti pikkuporvariston ja keskiluokan kaipaama ulkonainen kuri, järjestys, säädyllisyys ja niiden alla piilevät villit vaistot.

“Barbaarinen uni! Pakanallinen houre!”

Paavolainen saapui Saksaan juuri Berliinin olympialaisten päätyttyä. Mutta vieläkin suurempi spektaakkeli oli luvassa: Nürnbergin seitsemänpäiväiset puoluepäivät. Natsi-Saksa näytti keskiaikaisessa kaupungissa koko kaamean komeutensa.

Paavolainen matkusti Nürnbergiin junalla. Hän kulki läpi balladien satumaisen Saksan: yli kiemurtelevien jokien ja ohi tummansinivihreiden metsien, maalauksellisten pikkukylien ja vuorten rinteillä nousevien linnojen.

Juna oli täynnä SA-miehiä, jotka hulluttelivat Paavolaisen mukaan kuin lomalle lähteneet koulupojat. Miehet söivät eväitään, kiillottivat vyösolkia, soittivat huuliharppua ja lauloivat sydämensä pohjasta: “Und Morgen die ganze Welt!” Huomenna koko maailma.

Nürnbergissä Paavolainen kohtasi natsi-Saksan uuspakanuuden, miehisyyden, koristeellisuuden ja epä-älyllisen hurmion.

Hurmio saavutti huippunsa, kun Hitler asteli Nürnbergin kentälle rakennetulle puhujanäyttämölle. Pimeän jättiläiskentän ympärille asetetut 155 armeijan suunnatonta valonheittäjää kytkettiin päälle, ja pystysuorat, sähkönsiniset valokeilat syöksyivät pilvettömälle yötaivaalle 14 kilometrin korkeuteen.

Perspektiiviharha sai valosuihkut kaartumaan luonnottoman korkeaksi goottilaiseksi kupoliksi, sähkönsinisten salamain muodostamaksi temppeliksi.

“Valtavin doomi, minkä ihmissilmä on konsanaan nähnyt!”

Alkoi 25 000 lipun marssi. Hopeata ja punaista säihkyvät lippukulkueet virtasivat kentälle ruskean miesmassan keskelle kuin “sulaa metallia oleva koski”. Lippusalkojen kärjissä loistivat hopeiset hakaristit seppeleineen ja kotkineen.

“Barbaarinen uni! Pakanallinen houre!” Paavolainen huokasi.

Näyttämöltä kuului Hitlerille omistettu tervetuliaishuuto: “Me tervehdimme Sinua – Hitler – Hitler – Hitler! – Me uskomme yhteen jumalaan taivaassa, joka on Sinut, Mein Führer, meille lähettänyt!”

Kapina vanhoja jumalia vastaan

Paavolainen koki näkevänsä edessään ensimmäisen Euroopan synnyttämän uskonnon. Hitler oli saksalaisille uusi messias, “uusi Prometeus, joka oli noussut kapinaan vanhoja jumalia vastaan ja loi uusia ihmisiä oman kuvansa mukaan”.

Paavolaisen mukaan Hitler halusi luoda saksalaisista kovia, puritaanisia pakanoita, sankareita, joille kristillinen nöyryys oli tuntematonta.

Sinisen temppelin kokouksessa siunattiin hakaristiretkeläisten joukko, jonka luottamus ja hurmos johtajaansa kohtaan läheni uskonnollista. Tulevat taistelut olivat heille kutsumus, välittämättä siitä, voittavatko vai häviävätkö.

Sotilaista huokunut vapaaehtoisuuden ja vihkiytyneisyyden tuntu olisi lumonnut Paavolaisen mukaan vieraista kriittisimmänkin. Se loi traagisen kauneuden Kolmannen valtakunnan ympärille.

“Saksassa on rauha, tyyneys, voima. Sillä se on tehnyt päätöksensä”, Paavolainen kirjoitti.

Paavolaisen mukaan Nürnbergissä julistettiin historian suurin uskonsota, kahden maailmankatsomuksen välinen taistelu Euroopassa. Natsi-Saksa julistautui Pyhäksi Yrjänäksi, joka tuhoaisi bolsevismin lohikäärmeen.

Sotajoukkojen ohimarssi kesti viisi tuntia.

Polvihousujen ylistys

Puoluepäivien lumous haihtui nopeasti Paavolaisen yltä. Kirkkaassa aamuvalossa, yön hurmoksen jälkeen, hän näki natsijohtajien puheiden täydellisen järjettömyyden: natsismin rotuopit vannoivat yhtä lailla Darwinin “luonnollisen valinnan” kuin muinaisgermaanisten myyttien nimeen.

Natsismi etsi alkuperäistä saksalaisuutta maaseudun yksinkertaisesta suuruudesta ja hartaudesta, se huusi Paavolaisen sanoin “avukseen esi-isiensä henkiä metsien hämäryydestä”. Kolmas Valtakunta pakeni todellisuudesta illuusioiden ja myyttien maailmaan.

Paavolainen kuunteli korvat punaisina, kun aikuiset puhuivat hänelle innostuneena keijukaisista ja menninkäisistä.

Lapsia opetettiin kouluissa kirjoittamaan saksaa goottilaisin kirjaimin, ja maaseudulla elvytettiin kansantansseja ja kansallispukujen käyttöä. Saksan hienoin miesten muotilehti julkaisi erikoisnumeron, joka oli omistettu baijerilaisille polvihousuille.

Ollakseen tuottamatta seuralaisilleen liian suurta pettymystä Paavolainen valehteli illanistujaisissa sujuvasti, että Suomen maaseudulla kuljettiin edelleen kansallispuvuissa.

Uuden maailmansodan aattona

Kolmannen valtakunnan koomiset puolet huvittivat Paavolaista, mutta hymyn käänsi katkeraksi huoli tulevasta.

Hitler julisti, että sydämen on hallittava maailmankohtaloa, ei älyn. Alkuinnostuksen jälkeen Euroopan sydän alkoi näyttää Paavolaisesta yhä mustemmalta.

Kolmas valtakunta oli kuin kolmen pennin tieteisfantasia, jossa ihmiset pakotettiin yhteen muottiin. Selvimmin se näkyi Hitler Jugendin leirillä, jossa 45 000 poikaa oli sullottu puuttomalle kentälle aidan sisälle.

Leirin tunnelma oli Paavolaisen mukaan innoton: leirileikit ja urheilusuoritukset näyttivät ulkoaopitulta läksyltä. Saksan nuoriso muistutti persoonatonta ja tahdotonta eläinlaumaa.

Kansallissosialismin suurimpana virheenä ja vaarana Paavolainen piti naisten aliarvioimista, alistamista kotiin lastentekokoneiksi. Avioliitto oli epäerotisoitu, ja sen ainoa tehtävä oli terveiden, rotupuhtaiden kansalaisten tuottaminen valtiolle.

Kolmannesta valtakunnasta puuttui naisten elämää säilyttävä lämpö. Sen sijaan kirjailija koki Saksan puritaanisen ankarana ja sulottomana, tuhoavien miehisten vaistojen riemuvoittona.

“Uuden maailmansodan leimahtaessa tiedän olleeni mukana sen syntysanoja lausuttaessa”, Paavolainen kirjoitti Nürnbergin puoluekokouksesta.

Uusi Prometeus, Hitler, toi tulen Euroopan ylle aiemmin kuin Paavolainen osasi kuvitellakaan. Toinen maailmansota syttyi kolme vuotta myöhemmin. Ihmiskunnan uusi aikakausi, yli-ihmisten aika, jäi lyhyeksi. Kolmannesta valtakunnasta jäivät jäljelle vain häpeä ja rauniokasat.

Lue lisää: Kaikki historialliset matkat

Kirja historiallisista matkoista

Kuinka kapteeni Cook keitettiin? on hauska tietokirja matkailun historiasta.

Tämä tarina on julkaistu muokatussa muodossa myös teoksessa ”Kuinka kapteeni Cook keitettiin – 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta”. Jos pidit tästä tarinasta, pidät myös kirjasta. Kyseessä on mukaansa tempaava tietokirja matkailun historiasta. 50 hauskan tositarinan avulla kerrotaan, miten matkailu ja maailman on muuttunut vuosisatojen varrella.

Sopii erinomaisesti kaikille matkailusta – ja historiasta – kiinnostuneille.

Kirjasta saa nyt julkaisutarjouksena kirja.fi-kirjakaupasta 30 prosentin alennuksen koodilla KAPTEENICOOK30. Käy tilaamassa itsellesi tai ystävällesi!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi