Magalhaes ja petollisten purjehdus

cebu-magalhaes-risti
Magalhaesin risti.

Fernão de Magalhães muistetaan miehenä, joka purjehti ensimmäisenä maapallon ympäri. Oikeasti hän pääsi vain puoleen väliin.

Teksti ja kuva Antti Helin

Fernão de Magalhães valitsi hyökkäyspäiväksi lauantain, olihan se hänen onnenpäivänsä. Vastassa oli nykyiseen Filippiinien saaristoon kuuluvan Maktansaaren hallitsija Lapulapu ja tämän 1500 soturia.

Tuimapiirteinen Magalhães nauroi ylivoimalle ja hyökkäsi 48 haarniskoidun miehensä kera.

Saaren rantaa suojasi koralliriutta, ja Magalhãesin laivat joutuivat jäämään tykinkantaman ulkopuolelle. Miehet kahlasivat rantaan raskaissa sotisovissaan.

Rannalla odotti uusi este. Lapulapun soturit olivat kaivaneet hiekkaan syviä vallihautoja, joiden yli eurooppalaisten oli kiivettävä. Taistelun alkaessa Magalhãesin miehet olivat jo näännyksissä.

Filippiiniläisten keihäät ja nuolet kimpoilivat rautapanssareista, kunnes saarelaiset keksivät tähdätä vihollistensa suojaamattomiin jalkoihin.

Nuoli haavoitti Magalhãesia reiteen, ja hän käski miehet perääntymään.

Nuoli haavoitti Magalhãesia reiteen, ja hän käski miehet perääntymään. Ensimmäiset ryntäsivät veneille, soutivat pakoon ja jättivät Magalhãesin sekä kuuden miehen jälkijoukon rannalle.

Eurooppalaiset pitivät tunnin ajan puoliaan polviaan myöten rantavedessä. Magalhães vilkuili olkansa yli, mutta mereltä ei saapunut apua. Sen sijaan laivoista ammuttiin tykillä säpäleiksi kanootti, jonka naapurisaaren ystävällismielinen heimopäällikkö Humabon oli lähettänyt pelastustöihin.

Viimein Magalhãesin keihäs juuttui kiinni vastustajan vatsaan. Kun komentaja veti miekkaansa huotrasta, hänen jalkansa viillettiin auki. Magalhães lyyhistyi kasvoilleen veteen.

Hänen päässään täytyi käväistä ihmetys: miten tässä näin kävi?

Kohti tuntemattomia vesiä

Oli kulunut sukupolvi siitä, kun Kolumbus oli purjehtinut uuteen maailmaan ja Vasco da Gama löytänyt meritien Intiaan. Portugalilainen pikkuaatelinen Fernão de Magalhães ehdotti uutta sankarimatkaa: hän navigoisi koko maapallon ympäri.

Portugalin kuningas hylkäsi ajatuksen älyttömänä. Vain puolet miehistä palasi elävänä tavalliseltakaan maustereitiltä Afrikan ympäri, ja Magalhães halusi seilata täysin tuntemattomille vesille.

Mutta kilpailevan Kastilian eli Espanjan kuningas järkeili, että Magalhãesin avulla hän voisi kiertää Paavin määräystä, jonka mukaan idästä löytyvät maat kuuluivat Portugalille ja läntiset Kastilialle. Jos itään purjehti lännen kautta, eikö se olisi silloin länttä?

Magalhães sai mukaansa viisi laivaa ja 270 miestä. Viime hetkellä mukaan änkesi myös italialainen Antonio Pigafetta, joka ei vaatinut palkkaa, vaan maksoi matkastaan. Mies oli maailman ensimmäinen seikkailuturisti.

Purjehdukselle mukaan änkesi italialainen Antonio Pigafetta, joka ei vaatinut palkkaa, vaan maksoi matkastaan. Mies oli maailman ensimmäinen seikkailuturisti.

Laivat purjehtivat Espanjasta syyskuussa 1519. Jo viikkoa myöhemmin Kanariansaarilla uhkasi ensimmäinen kapina, kun espanjalaiset kapteenit eivät luottaneet portugalilaiseen komentajaansa. Toisen kapinan Magalhães taltutti keskellä Atlanttia vetäisemällä miekkansa esiin.

Marraskuun lopulla laivat saapuivat Brasilian paratiisirannoille. Merimiehet nauttivat hetken värikkäisiin sulkiin pukeutuneiden intiaanien anteliaisuudesta: kymmenen papukaijaa sai peililasilla ja naisen pienellä rautahipulla.

Matka jatkui kohti kylmenevää etelää. Ihmeteltiin hylkeitä ja pingviinejä. Kapinointi jatkui. Yksi niskuroivista kapteeneista kuoli rähinässä, toinen mestattiin ja kolmas jätettiin tuntemattomalle rannalle. Kuivamuonia kuljettanut laiva karkasi ja toinen menetettiin haaksirikossa.

Lumihuippuisten vuorten välistä aukesi salmi länteen. Marraskuun 28. vuonna 1520 Magalhães purjehti uudelle merelle. Hän itki onnesta ja julisti: ”Olkoon se aina yhtä tyyni kuin tänä aamuna.”

Arveltiin, että Molukkien maustesaarille olisi enää muutaman päivän purjehdus. Matka kestikin kolme ja puoli kuukautta. Miehistö söi rottien jälkeen sahanpurua ja nahkasuikaleita. 19 merimiestä kuoli keripukkiin.

Viimein nähtiin maata. Vastaanotto saarilla oli ystävällinen, ja Cebu-saaren hallitsija Humabon kääntyi jopa kristinuskoon.

Menestys sekoitti Magalhãesin pään. Kun naapurisaaren hallitsija Lapulapu ei toivottanutkaan kristittyjä tervetulleiksi, Magalhães päätti opettaa tälle tapoja. Hän oli alkanut uskoa olevansa Jumalan valittu sanansaattaja.

Miehistö vastusti hyökkäystä. Kun Magalhães kaatui rantaveteen, vain italialainen Pigafetta, ulkomaalainen itsekin, tuntui surevan.

Magalhaes unohdettiin

Petokset jatkuivat Magalhãesin kuoleman jälkeen. Kristinuskoon kääntynyt Humabon kutsui eurooppalaiset bankettiin ja surmasi 30 miestä. Pakoon päässeet jättivät rannalle yhden kapteeneistaan.

Komennon otti portugalilainen Carvalho, joka johti miehiään puolen vuoden ajan kuin merirosvo. He ryöstivät jokaisen vastaan tulevan laivan. Eräässä satamassa vaadittiin hyvän tahdon eleeksi panttivankia, jolloin hän luovutti mukana seilanneen äpäräpoikansa. Kun seuraavan kerran pyydettiin panttivankia, miehistö luovutti Carvalhon.

Marraskuussa 1521 kaksi jäljellä olevaa laivaa saapui viimein Juan del Canon johdolla Molukeille, jossa ne lastattiin niin täyteen mausteita, ettei edes ruoalle jäänyt tilaa.

Vielä loppumetreillä Kap Verdelle hylättiin 13 ruoanhakumatkalla ollutta miestä.

Edessä oli vielä matka puolen maailman ympäri. Kastilian lipun alla purjehtineet laivat joutuivat välttelemään satamia, sillä ne kulkivat luvatta portugalilaisten vesillä. Miehiä kuoli nälkään ja sairauksiin, toinen laiva jäi portugalilaisten vangiksi. Vielä loppumetreillä Kap Verdelle hylättiin 13 ruoanhakumatkalla ollutta miestä.

Täsmälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen ainoa jäljellä oleva laiva, Victoria, palasi Espanjaan mukanaan 18 luurankomaiseksi laihtunutta merimiestä, heidän joukossaan Antonio Pigafetta. Mausteet myytiin kymmentuhatkertaiseen hintaan ja miehet elivät voitoilla loppuikänsä.

Juan del Cano omi itselleen kaiken kunnian purjehduksesta. Magalhães katosi maailmanhistorian hämärään, josta hänet löydettiin vasta muutama sata vuotta myöhemmin, kun Antonia Pigafettan matkapäiväkirja julkaistiin kokonaisuudessaan. Siinä kunnia ensimmäisestä maailmanympärimatkasta annettiin miehelle, joka jäi puolitiehen.

Lue lisää:

Kaikki historialliset matkat