Charles Darwin ratsasti Galápagoksen jättiläiskilpikonnilla ja surmasi Jumalan

Charles Darwinin pottunenä oli estää matkaanlähtön. Maalaus: G. Richmond.

Evoluutioteorian synnyttänyt matka HMS Beaglella oli vähällä jäädä tekemättä Charles Darwinin pottunenän takia – ja niin Darwin olisi elänyt onnellisemman elämän.

Kuu loimotti korkealla Patagonian taivaalla ja leirituli tanssi jalkopäässä, kun 24-vuotias Charles Darwin painoi päänsä satulatyynylle. Vieressä nukkuivat hänen oppaansa gauchot, paikalliset espanjalaiset lehmipaimenet. Koirat pitivät vahtia ja pureskelivat, mitä oli jäänyt jäljelle vasikasta, joka oli lassottu ja paistettu alkuillasta.

Ensimmäinen yö erämaassa gauchojen seurassa syöpyi ikiajoiksi nuoren tiedemiehenalun muistiin. Hän sai maistaa rajatonta vapauden hurmaa.

Ratsastusretki ei ollut vaaraton. Patagonian uudisasukkaat olivat sodassa intiaaniheimoja vastaan, jotka he olivat päättäneet tappaa viimeiseen mieheen. Intiaanit vastasivat väkivaltaan parhaansa mukaan. Darwin kohtasi useita autioita tiluksia, joiden asukkaat intiaanit olivat surmanneet.

Darwin hämmästytti oppaitaan kompassillaan, pesemällä kasvonsa aamuisin ja keräilemällä lantakasoista koppakuoriaisia. Ihailua herättivät Darwinin tikut, joita puraisemalla hän sai tulen kätevästi syttymään. Tulititukut olivat alkaneet yleistyä Euroopassa juuri Charles Darwinin lähdön alla.

Miehen nenään gauchot eivät sen sijaan kiinnittäneet mitään huomiota, vaikka juuri Darwinin pottunenä oli estää häntä pääsemästä mukaan HMS Beaglen purjehdukselle maailman ympäri.

Evoluutioteoria oli tyssätä Darwinin pottunenään

HMS Beaglen matka (1832–1836) oli kaikin puolin eriskummallinen yritys. Matkan syynä ei ollut tieteellinen kunnianhimo vaan se, että kapteeni Robert FitzRoy halusi palauttaa kotiinsa neljä Tulimaan alkuasukasta, jotka hän oli aikaisemmalla purjehduksellaan raahannut Englantiin ”sivistettäväksi”.

Jottei tulimaalaisten pitkä kotimatka näyttäisi pelkältä rahanhaaskaukselta, FitzRoy oli etsinyt seurakseen tiedemiestä. Hänelle oli suositeltu luonnontieteistä kiinnostunutta teologian opiskelijaa, Charles Darwinia.

Paha vain, että kapteeni uskoi frenologiaan eli siihen, että ihmisen persoonallisuus voitiin päätellä hänen kallonmuodostaan. Ja Darwinilla oli pottunenä. Kallonmittaustieteen mukaan pottunenä kuvasti tarmon ja päättäväisyyden puutetta.

Darwin osoittautui kuitenkin niin mukavaksi veikoksi, että FitzRoy tinki ennakkoluuloistaan.

Leppoisaa matkaseuraa kapteeni tarvitsikin, sillä miehet jakoivat laivalla ahtaan hytin, ja FitzRoy kärsi mielialahäiriöstä, joka sai hänet puhkeamaan äkillisiin raivonpurkauksiin ja vajoamaan synkkiin itsetutkiskeluihin.

HMS Beaglen matka venyi viiden vuoden mittaiseksi, mistä lähes puolet kului Etelä-Amerikassa. Kun FitzRoy kartoitti laivalla rannikkoa, Darwin teki sisämaahan pitkiä tutkimusmatkoja, joilta hän keräsi valtavan kokoelman kasveja, eläimiä ja dinosaurusten luita.

Paluumatkalla Tyynenmeren kautta Eurooppaan laiva ankkuroitui Galápagossaarille, jotta mukaan voitaisiin poimia jättiläiskilpikonnia matkaevääksi.

Darwin piti Galápagosta vastenmielisenä paikkana

Ensivaikutelma oli tyrmäävä. Darwin kuvaili päiväntasaajalla sijaitsevia Galápagossaaria helvetiksi maan päällä.

Taivaalta kohtisuoraan porottavat auringonsäteet saivat mustat laavakalliot hehkumaan kuin hiljaisella tulella oleva hellan. Ilma oli tukahduttava, ja jopa kasvit haisivat pahalta. Rantakallioilla makaili joukoittain ”mitä vastenmielisimpiä kömpelöitä liskoja”.

Darwin kuvaili Galápagossaaria helvetiksi maan päällä.

Darwin innostui tekemään kokeita hämmästyttävän kesyillä merileguaaneilla. Hän tarttui yhtä hännästä ja viskasi sen kerta toisensa jälkeen rantakalliolta mereen. Aina lisko kömpi takaisin vanhalle paikalleen Darwinin jalkojen juureen. Kun Darwin upotti yhden liskoista painojen kanssa pinnan alle, hänelle paljastui, että otukset pysyivät veden alla pitkään hengissä.

Jättiläiskilpikonniin Darwin ei kiinnittänyt kummempaa huomiota, lihan makua lukuun ottamatta. Hänen kiinnostustaan ei herättänyt edes se, että saarten kuvernööri Nicholas Lawson kertoi pystyvänsä tunnistamaan ulkonäöstä, miltä saarelta kilpikonnat olivat peräisin.

Darwin ei tehnyt saarilla suuria oivalluksia, vaan keräsi niiltä puolihuolimattomasti joukon pikkulintuja, joiden hän luuli kuuluvan useaan eri lajiin. Galápagossaarien tieteellinen merkitys paljastui Darwinille vasta kotona Englannissa, kun hän antoi linnut ornitologi John Gouldin tutkittaviksi.

Darwinista kasvoi Paholaisen kappalainen

charles darwin
Darwinista kasvoi surumielinen tieteen profeetta, joka tunsi syyllisyyttä Jumala-murhasta. Maalaus: John Collier.

Kotimatka Englantiin oli pitkä ja kuluttava, varsinkin kun Darwin tuli helposti merisairaaksi. Paluumatka kulki Tahitin, Uuden-Seelannin, Australian, Afrikan eteläkärjen ja Brasilian kautta.

Merimatka myös mullisti Darwnin maailmankuvan.

Vielä matkansa alussa Darwin oli uskonut vakaasti luomisoppiin, mutta matkan lopulla hänen mieleensä hiipi epäilys, ettei Luoja ollutkaan luonut eläinkuntaa kerta heitolla. Kenties eläimet – ihmiset mukaan lukien – olivatkin kehittyneet aikojen saatossa elintilasta kamppaillessaan.

Epäilykset saivat vahvistusta, kun lintutieteilijä Gould kertoi Englannissa, että Galápagossaarilta kerätyt linnut olivat kaikki peippoja, vaikka niillä olikin kovin erinäköiset nokat. Darwin päätteli, että peipot olivat kehittyneet eri saarilla erilaisiksi olosuhteiden pakosta.

Darwin ymmärsi hyvin väitteensä merkityksen: se kumoaisi luomiskertomuksen ja kyseenalaistaisi Jumalan olemassaolon. ”Tuntuu kuin olisin tunnustamassa murhan”, hän kauhisteli yhdelle harvoista luotetuista tiedemiestutuistaan.

Niinpä Darwin päätti pitää suunsa kiinni. Hän halusi suojella järkytykseltä harrasta vaimoaan, joka uskoi kohtaavansa kaksi nuorena kuollutta tytärtään viimein taivaassa.

Darwin panttasi Lajien synnyn julkaisemista kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana HMS Beaglella purjehtineesta nuoresta, kirkasotsaisesta miehenalusta kasvoi sisäisten ristiriitojensa repimä, tuuheapartainen tieteen profeetta. Hän poistui harvoin kotikulmiltaan ja alkoi kutsua itseään paholaisen kappalaiseksi.

Kauas oli kadonnut se vapauden hurma, jota hän oli tuntenut Patagonian gauchojen vieraana.

Kirja matkailun historiasta

Kuinka kapteeni Cook keitettiin? on hauska tietokirja matkailun historiasta.

Tämä tarina on julkaistu muokatussa muodossa myös teoksessa ”Kuinka kapteeni Cook keitettiin – 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta”. Jos pidit tästä tarinasta, pidät myös kirjasta. Kyseessä on mukaansa tempaava tietokirja matkailun historiasta, jossa 50 hauskan tositarinan avulla kerrotaan, miten matkailu ja maailman on muuttunut vuosisatojen varrella.

Sopii erinomaisesti kaikille matkailusta – ja historiasta – kiinnostuneille.

Kirjasta saa nyt julkaisutarjouksena kirja.fi-kirjakaupasta 30 prosentin alennuksen koodilla KAPTEENICOOK30. Käy tilaamassa itsellesi tai ystävällesi!