Kotka – 12 syytä matkustaa satamakaupunkiin

Talvisodan sankari, jäänmurtaja Tarmo, on Kotkan symboleita. Kuva: Antti Helin

Kotka on Suomen paras paikka kokea aidon satamakaupungin lumoa. Kotkan satama on Suomen suurimpia ja perinteisempiä. Toisin kuin monet maailman tunnetut satamakaupungit, kuten Amsterdam tai Boston, se ei ole kääntänyt selkäänsä merelle, vaan satama on läsnä kaikkialla.

Vaikka hinaajien ja satamapomojen huudot sekä veturinpillien vihellykset ovatkin vaimenneet vuosikymmenien takaisesta, skene on edelleen helposti aistittavissa.

Iltaa pääsee viettämään ihan aidossa merimieskapakassa, Kairossa. Kaijaa, satamalaituria ja sen raanarivistöä (satamanostureita) seuraavat raiteet näkyvät kapakan ikkunapöytään. Siitä on hoitunut radiopuhelimien yleistyttyä jopa lastin taljaaminen (eli esim. paperirullien laskeminen ja vahinkoilmoitusten teko).

Merellisyys on muutenkin kaupungin vetonaulana: Kotkan nähtävyyksinä ovat upea merimuseo, Suomen paras akvaario sekä paratiisisaari Kaunissaari.

Kun raaputtaa hieman lisää pintaa, huomaa, että Kotkassahan riittää näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka. Kotkassa voi ihmetellä jopa Leninin-patsasta!

Kymijoen suistossa olevalle saarelle kasvanut Kotka on yllättävänkin nätti kaupunki, jotain ihan muuta, mitä satamakaupungista ehkä etukäteen kuvittelisi. Puistoja on useita, samoin komeita, vanhoja jugendtaloja. Kotka onkin kerrassaan erinomainen viikonlopun kaupunkikohde. Eikä Helsinkiin ole matkaa kuin 130 kilometriä.

Mutta yksi nähtävyys Kotkasta puuttuu: sanoittajalegenda Junnu Vainiolle ei ole vieläkään pystytetty patsasta kotikaupunkiinsa. Millainen se patsas olisi: abstrakti väkkyrä, jonka voisi tulkita kotkanpoikaseksi ilman siipiä?

Onneksi Junnu on saanut Kotkaan sentään nimikkokadun. Eikä se ole aivan mikä tahansa katu, vaan se johtaa paratiisiin.

Alla esittelemme 12 syytä matkustaa Kotkaan.

Matkalukemiseksi kannattaa ottaa upouusi teos Madventures Suomi, joka tuo uutta riemua kotimaanmatkailuun.

1 Merikeskus Vellamo – Kotkan paras nähtävyys

Kotkan merikeskus Vellamo herättää huomiota.
Kotkan merikeskus Vellamo herättää huomiota. Kuva: Antti Helin

Upea merikeskus Vellamo sijaitsee aivan Kotkan Kantasataman vieressä. Suomessa moderni wow-arkkitehtuuri on valitettavan harvinaista, mutta Rainer Mahlamäen ja Ilmari Lahdelman suunnittelema Vellamo on loistava poikkeus: ensisilmäys merikeskukseen lyö ällikällä. Vau!

Komea on myös Vellamon uusi päänäyttely, joka kertoo Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta. Harva museovieras on kaiketi edes etukäteen tiennyt, että Kotkan edustalla on vuonna 1790 käyty Itämeren suurin meritaistelu. Kotka kuului jo tuolloin Venäjän keisarikuntaan, mitä ehkä tulee harvemmin ajatelleeksi.

Lähes 400 alusta otti yhteen, kun ruotsalaiset löivät venäläiset pahanpäiväisesti.

Vellamon näyttelyyn kuuluvat myös suomalaista veneilyhistoriaa esittelevä Venehalli sekä museon eteen ankkuroidut Majakkalaiva Kemi ja Talvisodassa palvellut sankarijäänmurtaja Tarmo. Jälkimmäien on maailman toiseksi vanhin säilynyt jäänmurtaja (se vanhin on museona Baikaljärvellä Siperiassa).

Viron vapaussodan (1918–1920) aikana Tarmo vei Viroon taistelemaan 3000 suomalaista vapaaehtoista, ja Talvisodassa se palveli merivoimissa. Kun alus oli Kotkan satamassa, se joutui Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksen kohteeksi ja laivassa kuoli 39 miestä.

2 Maretarium – Suomen paras akvaario

Mareariumin keskustankki on vaikuttava.
Mareariumin keskustankki on vaikuttava. Sammet tosin katosivat Suomen vesistä 1930-luvulla. Kuva: Antti Helin

Kotkan toinen hieno nähtävyys on Akvaariotalo Maretarium, joka sijaitsee keskustan – ja Kantasataman – toisella laidalla.

Maretarium ei fiksusti edes yritä kilpailla koossa maailman parhaiden meriakvaarioiden (Genovan akvaario! Okinawan akvaario!”) kanssa, vaan näyttely on rajattu kotimaisiin kaloihin. Maretariumissa näkee, mitä Suomesta löytyy pinnan alta.

Akvaario yllättääkin komeasti: aikamoisia vonkaleita pinnan alla elää! Näyttävimmät kalat, sammet, tosin katosivat Suomen vesistä 1930-luvulla.

Kaloista kerrotaan monenlaista mielenkiintoista tietoa. Iltapäivisin kello 15 pääsee seuraamaan, kun akvaristi kiertää ruokkimassa kalat.

Maretarium sijaitsee Junnu Vainion nimikkokadulla, Juha Vainion kadulla, joka johtaa Maretariumista vierasvenesataman halki aallonmurtajana Luotsi-Kuusiselle, entiselle luotsisaarelle.

Saarella on Kuusisen luotsien muistomerkki sekä leppoisa kahvila Kuusisen kalamaja, jonka lohikeitto on noussut liki legendaariseen maineeseen. Saaren matkustajasatamasta lähtee ilmainen yhteysalus M/S Tekla Kaunissaarelle.

3 Kairo – Suomen paras merimieskapakka

Hyvä syy jäädä yöksi Kotkaan on Satamakadun merimieskapakka Kairo. Vaikka Kairon juuret ulottuvatkin jossain muodossa 1800-luvulle, sen toiminta anniskelupaikkana on jatkunut keskeytymättä kieltolain päättymisestä lähtien (”kovaa teetä” tarjoiltiin varmasti sitäkin ennen). Nykyinen, funkkisvaikutteinen ravintolarakennus valmistui vuonna 1938.

Kairon asema kaupungin (tai koko Suomen) tunnetuimpana merimieskapakkana vahvistui tosin vasta, kun viereisellä tontilla sijainnut Seurahuone oli kärsinyt pahasti jatkosodan pommituksissa. Tuhoutuneen kaksikerroksisen puurakennuksen yläkerrassa oli juhlinut alusten päällystö, alakerran ”Mutakuopassa” taas miehistö, hampparit ja sataman hanttimiehet.

”Vihdoin viimein tili maksettiin. Just’ mutakuoppaan mennä jaksettiin”, kuten Veikko Lavi lauloi kappaleessaan Lasijauholaivakeikka (1977).

Kairon sisustus ei ole pahemmin sen koomin muuttunut. Ravintolan salia koristavat mainiot maalaukset, ja eteinen on kattoa myöten täynnä merimiesten jättämiä kirjoituksia.

Se jää hieman epäselväksi, pääsivätkö naiset aikoinaan ravintolaan ilman herraseuraa. Mutta ehkä kavaljeeriksi kelpasi Kairossa hampparikin, arvelee Kotkasta maailman meriä 1960-luvulla seilaamaan lähtenyt Antero Hänninen, joka toimii nyt oppaana Kantasatamassa. Vanhoja kotkalaisia voi tilata hyvin asiantunteviksi oppaiksi sivustolta Kotka Guides.

Nykyisin merimiehet ovat Kairossa vähemmistöä. Kontti- ja peräporttialusten myötä alusten satamassaviipymiset ovat lyhentyneet viikosta muutamiin tunteihin, eikä merimiesromantiikalle jää aikaa.

1990-luvulla Kairoa oltiin jopa purkamassa. Onneksi se on kokenut uuden tulemisen teatteriravintolana. Monet ovat sitä mieltä, että jazz rantautui Suomeen juuri Kotkan kautta, ja perinnettä pitävät yllä Kairon maanantaiset jazzillat.

Muutakin elävää musiikkia on tarjolla. Säännöllisesti Kairossa esiintyy muun muassa itsekin ahtaajana työskennellyt haminalainen Petri Tiili eli Pelle Miljoona.

Kairo on avoinna konserttien, teatteriesitysten ja tapahtumien aikaan. Keikkoja on usein.

Muutaman kulman takana Kairosta on toinenkin klassinen istuskelupaikka, aiemmin ruotsinkielisten paperipatruunojen herrakerhona toiminut Kotkan Klubi. Nykyisin kaikki ovat tervetulleita lounaalle klubin kauniiseen ravintolasaliin.

4 Hotelli Merikotka – täältä sai alkunsa laulu Kotkan ruususta

”On ilta, tähdet syttyy loistamaan / Vesi musta laitureihin loiskuaa”, lauletaan kappaleessa Kotkan Ruusu (säv. Helvi Mäkinen san. Leo Anttila 1942).

Kohtalokas tango on peräisin Kotkan Kaupunginteatterin näytelmästä Kotkan laulu, jota esitettiin jo jatkosodan aikaan. Laulun tulkitsi Onerva Laine käheällä äänellä.

Laulun inspiraationa kerrotaan olleen rappiolle joutunut kaunotar Rosalia Mäkinen os. Gurovitsch, joka piti kampaamoa Kairon vieressä sijaitsevassa jugendtalossa, vuonna 1912 valmistuneessa Tukkukauppatalossa. Nykyisin rakennuksessa toimii keskihintainen Hotel Merikotka.

Värikkäästi pukeutunut ja käyttäytynyt Rosalia oli juutalaistaustainen kaunotar, jota elämä ja rakkaus olivat heitelleet. Kerrotaan, että Rosalla oli tapana päivystää liikkeensä porttikongissa ja kutsua asiakkaita kuin seireeni konsanaan.

”Siitä on jo aikaa, kun mentiin parturiin me päivän päälle joskus luokseen Roosan / Takahuoneeseen jos sattui pääsemäänkin niin, vain hetkeks’ haihtui tuoksu selluloosan”, Juha ”Watt” Vainio on sanaillut laulussaan Siitä on jo aikaa (1981).

Kampaamon takahuoneessa juhlittiin railakkaasti. Viipurin juutalaisen sukunsa hylkäämä Rosa oli selviytyjä, jota eivät häirinneet edes jatkosodan aikoihin satamassa pyörineet saksalaissotilaat. Päinvastoin heistä oli väkeviin menevälle Rosalle hyötyä muuten vaikeasti saatavilla olevan alkoholin hankinnassa.

Mutta laivatyttö Rosa ei ollut, vaikka Kotkan ruususta saattaisinkin saada toisenlaisen kuvan: ”Ken lähtee seurakseni tanssimaan, kai hetken lohtu pikarista sallitaan / Jos lemmen tahdon sulle lahjoittaa, saat Kotkan ruusun hetkeks omistaa.”

Vaikka sodanaikainen tanssikielto kumottiin jo 1948, Kairossa alettiin tanssia vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tuolloin Rosa oli jo sulkemassa liikettään. Hän siis tuskin tanssahteli, ainakaan Kairossa.

Uudemman ”Rosan” voi kuitenkin tilata Kairoon opaskeikalle jo aiemmin mainitun Kotka Guides -sivuston kautta.

5 Kotkan kirkko – naistenmiehet alttaritaulussa

Nähtävää ja koettavaa riittää myös Kotkan keskustassa. Punatiilisen Kotkan kirkon on suunnitellut Josef Stenbäck, joka on tehtaillut lukemattoman määrän kirkkoja ympäri Suomen. Kiehtovinta kirkossa on kaunis alttaritaulu, jonka on maalannut aikansa sankaritaiteilija Pekka Halonen.

Teos Kuninkaitten kumarrus on varsin poikkeuksellinen alttaritaulu sekä tyyliltään että aiheeltaan. Totutun ristiinnaulitsemisen tai ylösnousemuksen sijaan se kuvaa itämaan tietäjiä tapaamassa Jeesus-lasta, joka loistaa kuin kynttilä valoa pimeään.

Neitsyt Marian mallina Halosen kerrotaan käyttäneen vaimoaan Maija Halosta. Kirjailija Juhani Aho sai puolestaan lainata kasvonsa yhdelle tietäjistä, ja toista esitti näyttelijä Aarne Orjatsalo. Kolmannelle tietäjälle, turbaanipäiselle, Juhani Aho maalasi omat kasvonsa.

Jos Orjatsalo onkin nykyisin vaipunut unholaan, oli hän aikoinaan elämää suurempi hahmo. Lähes kaksimetrien komistus tunnettiin Suomen lahjakkaimpana näyttelijänä ja yhtenä ahkerimmista naistenmiehistä.

Orjatsalon onni kääntyi Suomen sisällissodassa, jossa hän taisteli punaisten puolella. Sisällissodan päätyttyä Orjatsalon värväytyi Vienan Karjalassa sotineeseen Muurmannin legioonaan ja joutui lopulta lähtemään maanpakoon Englantiin ja Pohjois-Amerikkaan, jossa hän työskenteli elämänsä viimeiset vuodet kokkina, taksikuskina ja hovimestarina.

Kovin kristillisenä hahmona ei voi kyllä pitää Juhani Ahoakaan, jonka rakastajattarena oli hänen oman vaimonsa sisko.

6 Kotka on patsaiden kaupunki

Keskustan halki kulkee kaunis Keskuskadun lehmusbulevardi, Kotkan veistospromenadi, joka on koristeltu ties kuinka monella patsaalla. Teokset ovat suomalaisilta nykykuvanveistäjiltä. Vastaavanlaista julkista taidekavalkaadia ei Suomessa taida olla toista.

Perinteisempää kuvanveistoa edustaa Jussi Mäntysen Kotkat-veistos (1955), joka on Sibeliuspuistossa Keskuskadun varrella. Mäntysen muita kuuluisia teoksia ovat Helsingin (ja Viipurin) Hirvi sekä Turun taidemuseonmäen Joutsenet.

Jos Keskuskatua kävelee aivan toiseen päähän asti, saapuu Haukkavuorelle, jota koristaa kaunis, uusklassinen Haukkavuoren näkötorni. Matkalla kannattaa koukata Korkeavuorenkadulla katsomaan Kotkan erikoisinta patsasta.

7 Leninin patsas ja Leninin puuttuva käsivarsi

Kotkasta löytyy jopa Leninin patsas! Eikä edes mikään ihan pieni, vaan liki kaksi metriä korkea rintakuva. Kotkan ystävyyskaupungin Tallinnan vuonna 1979 lahjoittama patsas on itse asiassa varsin mainion näköinen ihan taiteellisestikin.

Vakavailmeinen Lenin nojaa leukaansa oikeaan käteensä, kun patsaan vasen puoli on sulanut pois kuin sosialismi sulaan mahdottomuuteensa.

Erityisen hauskaksi vuonna 1979 pystytetyn patsaan tekee sen rinnalleen vuonna 1995 saama toinen patsas, puolalaisen Krzysztof Bednarskin tekemä Leninin puuttuva käsivarsi. Kun patsaita katsoo oikeasta kulmasta, ne näyttävät yhdistyvän toisiinsa.

Patsaat sijaitsevat pienessä puistikossa Korkeavuorenkadulla, muutaman sadan metrin päässä Kotkan kirkolta. Leninin uskotaan yöpyneen viereisessä puutalossa osallistuessaan vuonna 1907 Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen kokoukseen.

Kokous pidettiin entisellä Kotkan työväentalolla, jonka ovat suunnitelleet Eliel Saarinen ja Herman Gesellius. Keskuskadulla sijaitseva komea jugendrakennus toimii nykyisin Kotkan konserttitalona. Konsertteja pitää Kotkan ja Kouvolan yhteinen ammattiorkesteri, Kymi Sinfonietta.

8 Sapokan Vesipuisto – Kotkan kaunein puisto

Kotkan kuuluisin puisto on Sapokan vesipuisto, jossa virtaa vesiputous. Kuva: Estea / Shutterstock

Vielä 1980-luvulla Kotkan keskustan vieressä sijaitseva saappaan muotoinen Sapokanlahti oli niin pahoin saastunut, että se aiheutti jopa hajuhaittoja. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen ryhtyi toimeen ja loppu on historiaa.

Alue puhdistettiin perusteellisesti, ja komeiden rantakallioiden kupeeseen perustettiin puisto, jota tullaan ihailemaan ulkomailta asti. Sapokan Vesipuisto on voittanut useita palkintoja ja sitä voikin hyvin kutsua Suomen kauneimmaksi puutarhaksi.

Puiston vetonaulana on 20 metriä korkea vesiputous, jonka vesi pumpataan merestä. Ihasteltavana on myös useita Hannele Kylänpään eläinaiheisia veistoksia.

9 Katariinan meripuisto ja Ruotsinsalmen merilinnoitus

Keskustan reunalla, Katariinan kaupunginosassa, on toinen kiinnostava puisto. Katariinan meripuiston kallioilla sijaitsevat venäläisten rakennuttaman Ruotsinsalmen merilinnoituksen rauniot. Paljoa ei ole säilynyt, vähän muuria siellä sun täällä.

Sen sijaan puistossa voi ihailla upouutta tilataideteosta. Tammisotilaat muistuttaa mahtavasta Ruotsinsalmen meritaistelusta, jonka jäljiltä meri täyttyi laivanhylyistä.

Hylyistä jääneitä massiivitammen tukkeja on aikojen saatossa nostettu ylös, ja nyt osa iistä on saanut uuden elämän muistomerkkinä. Pystyyn nostettujen tukkien päähän on laitettu metallista ”kypärät”.

Mainion teoksen on luonut samainen kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen, josta sopii kiittää myös Sapokan vesipuistoa.

Taistelua voi pitää myös Kotkan syntynä. Karvaan tappion kokeneet venäläiset rakennuttivat 1800-luvun vaihteessa paikalle merilinnoituksen, joka johti kaupungin kasvuun. Lopulta britit ja ranskalaiset tuhosivat linnoituksen Krimin sodassa (1855).

Linnoituksen parhaiten säilyneet osat ovat Kotkan edustan saarilla.

Kotkan venäläisestä kultakaudesta muistuttaa myös Kotka vanhin rakennus, ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko, joka seisoo keskustan Isopuistossa. Empire-tyylinen kirkko rakennettiin 1800-luvun alussa.

10 Kaunissaari – koe Suomen Seychellit

Kotkan paras retkikohde on Pyhtäällä sijaitseva Kaunissaari. Saari on nimensä mukainen, yksi Suomen kauneimmista.

Kaunissaarta voisi kutsua jopa Suomen Seychelleiksi, sillä saaren itäpuolen rantoja koristavat komeat kivenlohkareet, vähän kuin legendaarisella Anse Source D’Argent -rannalla. Aivan saaren pohjoispäästä löytyy puolestaan hieno hiekkasärkkäranta, Pohjaspää.

Saarelle vie ilmainen yhteysalus Kotkasta, aivan keskustan kupeesta Kuusisen satamasta. Matka kestää puolitoista tuntia. Kauniina kesäpäivinä lautta voi olla hyvinkin suosittu, joten lauttarantaan kannattaa saapua ajoissa – mukaan mahtuu vain 120 ensimmäistä. Lippuja ei voi varata etukäteen.

Lautta vie Kaunissaaren viehättävään kalastajakylään, joka toimii Kaunissaaren saaristolaismuseona. Vanhimmat talot ovat 1800-luvulta. Matkailijoita palvelevat kauppa, kahvila Merituuli sekä ravintola Kaunissaaren Maja, joka on kuuluisa lähivesistä kalastetusta lohikeitostaan.

Satamasta on parin kilometrin matka leirintäpaikalle. Majoittua voi myös viihtyisässä mökissä, Kaunissaaren Nahka-Aitassa.

11 Tammion saari – ikivanhan kalastajakylän tunnelmaa

Vieläkin eksoottisempi retkikohde on syrjäinen Tammion saari, jolla sijaitsee itäisen Suomenlahden parhaiten säilynyt vanha kalastajakylä. Saarta on asutettu 1500-luvulta lähtien, ja vielä 1900-luvun puolella saarella asui parhaimmillaan 350 henkeä.

Nykyisin kylän söpöt tuvat ovat pääosin kesäkäytössä. Pieni kotiseutumuseo esittelee elämää saarella.

Kylä on ollut jo kahdesti ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi. Toivottavasti vielä joku päivä tärppää!

Retkiä Tammioon järjestetään kesäisin. Vaikka Tammio sijaitseekin vierallisesti Haminan puolella, lähtevät lautat Kotkasta. Perille vie kahden tunnin venematka ja saarella vietetään kaksi tuntia.

12 Keisarillinen kalastusmaja – Kotkan kuninkaallisin retkikohde

Keisarillinen kalastusmaja on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan. Kuva: Kymi, Wikimedia

Hieno retkikohde on myös Keisarillinen kalastusmaja, jonka Langinkoskeen ihastunut Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti 1800-luvun lopulla kosken rannalle.

Kalastusmaja on Suomen parhaiten säilyneitä muistoja Venäjän keisareista, ja Langinkoski eteläisen Suomen paras meritaimenkoski.

+1 Kotkan meripäivät

Kotkan meripäivät on järjestetty jo vuodesta 1962. Yleisömäärältään meripäivät Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma: heinäkuun viimeisen viikonlopun aikana festivaalivieraita on jopa 200 000.

Meno on pahimmillaan aikamoista örveltämistä, mutta Kotkan meripäivillä voi kokea myös aitoa merimiestunnelmaa. Ohjelmaan kun kuuluvat kansainväliset merimieslaulufestivaalit.

Kotkan hotellit

Kotkan keskustan kiehtovin majapaikka on jo yllä mainittu Hotel Merikotka, joka henkii jugendia ja merimiesromantiikkaa.

Laadukas vaihtoehto on keskustan sydämessä, Keskuskadun ja Kaivokadun kulmassa,  sijaitseva Original Sokos Hotel Seurahuone (jolla ei ole mitään tekemistä Kotkan historiallisen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen Seurahuoneen kanssa). Täällä kannattaa yöpyä jo hintaan sisältyvän mainion saunaosaston ansiosta.

Kolmas mainio yöpaikka on kartanohotelli Karhulan Hovi, josta on vartin ajomatka keskustaan.

Edullista majoitusta tarjoaa keskustan ulkopuolella sijaitseva hostelli Kuin Kotonaan.

Katso tarjoukset Kotkan hotelleihin.

Kotka – kokemuksia

Kotkasta kirjoitti paratiisiireportteri Antti Helin, jonka merimieskaupunki on hurmannut hienoilla nähtävyyksillään ja hauskalla tunnelmallaan. Kotka-opasta on päivittänyt ja laajentanut matkailutoimittaja Petri Kosonen, joka on itsekin työskennellyt satamassa.

Kerro alta löytyvässä kommenttiosuudessa omia vinkkejäsi ja kokemuksiasi Kotkasta.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

1 KOMMENTTI

  1. 1970-luvulla Kotka oli tulipunainen, Lenin patsas sai ilahtuneen vastaanoton ja vappumarsseilla liehuivat verenpunaiset liput valtavana merenä. Vappupuheet olivat kommunistista liturgiaa alusta loppuun.
    Vuosien saatossa paikkakuntamme henki on vähitellen kääntynyt toiseen ideologiseen äärilaitaan, Perussuomalaisten kannatus on Kotkassa huippulukemissa, äärioikeistolaisuus ja neo natsismi niinikään.
    Teollisuustaajamana Kotka on ollut läpikotaisin työläispaikkakunta. Valtaväestö on ollut työteliästä mutta keskimäärin alemmissa palkkaluokissa palvelleita. Koska Kotkasta ei löydy yliopistoa eikä kulttuurielämäkään sanottavasti kukoista (Kotkan kaupunginteatteria lukuunottamatta) Kaupunkia on leimannut jonkunlainen takapajuisuus ja sen asukkaista vaikuttuu yleistäen kaunaisuus ja katkeruus. Henkisesti rikastuttavien aktiviteettien puute ajaa monia turhautumiseen, alkoholismiin ja rötöstelyyn. Väkivaltarikos-tilastoissa Kotka on maan kärkipäätä.
    Kotkasta löytyy myös hyviä asioita, Kotkansaaren kauniit puistot, ulkoilureitit, saaristo. Ja ehdottomasti pitää muistaa että Kotkassa on myös paljon hyvä ihmisiä kuten muuallakin.

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi