Matkablogi – tiedä tämä matkablogeista

Voiko matkabloggaamisella elää? Miten saada lukijoita matkablogille? Pitääkö bloggaajan olla nuori ja kaunis? Paljonko lukijoita on matkablogeilla? Voiko matkablogiin luottaa?

Siinä liuta kysymyksiä, joihin tällä sivulla vastataan.

Mikä on matkablogin ja matkailusivuston ero?

Vastataan ensin peruskysymykseen: matkablogi vai matkailusivusto, mikä niissä on erona?

Tämä Kerran elämässä on matkailusivusto, sillä siinä esitellään matkakohteita opasmaisesti. Varsinaiset matkablogit ovat matkailusivustoja henkilökohtaisempi lähestymistapa matkustamiseen.

Matkablogeissa kirjoittaja on enemmän äänessä – lukijoille tulevat tutuiksi kirjoittajan omat ajatukset ja matkakokemukset.

Molemmilla lähestymistavoilla on puolensa. Matkablogien pariin houkuttelee henkilökohtaisuus, matkailusivustoilta taas saa matkakohteista kokonaisvaltaisemman kuvan.

Matkablogin ja matkailusivuston ero on tosin usein varsin häilyvä: moni bloggaajakin on ryhtynyt tekemään entistä enemmän opastyylisiä kirjoituksia, sillä ne tapaavat tuoda enemmän lukijoita kuin henkilökohtaisempi tarinointi.

Tästä hyvä esimerkki on Kohteena maailma, jonka kirjoitusten tyylilaji muistuttaa pääosin enemmän matkailusivustoa kuin blogia. Henkilökohtaisuuttakin toki on, mutta usein pienissä annoksissa, ja blogi käyttää myös vierailevia kirjoittajia.

Matkailusivustojen alla taas toimii usein matkablogeja, mistä hyvä esimerkki on Rantapallo, jonka alustalla kirjoitttaa kymmeniä matkabloggaajia.

Kerran elämässä -sivustolle henkilökohtaisuutta tuo puolestaan sivuston perustajan oma blogi Paratiisireportteri, joka kertoo majatalon perustamisesta Filippiineille, asumisesta ulkomailla ja pohtii siinä sivussa matkailun suuria kysymyksiä.

Suosituimmat matkablogit – paljonko matkablogeilla on lukijoita?

Matkailusivustoilla tapaa olla paljon enemmän sisältöä ja suurempi lukijakunta kuin yksittäisillä blogeilla. Esimerkiksi Kerran elämässä -sivustolla on kuukausittain reilut 150 000 lukijaa, mikä tekee siitä Suomen kolmanneksi luetuimman matkailusivuston Rantapallon ja Pienen matkaoppaan jälkeen.

Suomalaisilla matkablogeilla on usein muutama tuhat lukijaa kuussa, ja näppituntumalla aivan kaikkein suosituimmillakin matkablogeilla on kuukaudessa muutamia kymmeniä tuhansia lukijoita. Lukijamäärältään kaikkein suurimpia suomalaisia matkablogeja lienee edellä mainittu matkailusivustomainen Kohteena maailma, joka ilmoittaa tavoittavansa 20 000–40 000 uniikkia kävijää kuukaudessa.

Tarkkaa kuvaa matkablogien lukijamäärästä on vaikea saada, sillä monetkaan blogit eivät julkaise tarkkoja lukijamääriään. Moni bloggaaja myös laskee lukijoidensa joukkoon sosiaalisen median seuraajat. Tai jos lukijamäärä kerrotaan, siitä ei välttämättä sanota, onko se viikon, kuukauden vai vuoden ajalta.

Pelkkä lukijamäärä ei tietenkään kerro kaikkea matkablogin suosiosta tai ansioista. Olennaista on sekin, käyvätkö lukijat lukemassa tiettyä matkablogia vain kerran, vai palaavatko he tarkoituksella sen pariin yhä uudestaan. Eli käydäänkö sivulla sattumalta Googlen johdattamana, vai onko matkablogiin syntynyt niin tiivis suhde, että sitä käydään varta vasten lukemassa säännöllisesti.

Tämä herättää kysymyksen vaikuttajamarkkinoinnista. Kumpi on suurempi vaikuttaja, sellainen blogi, johon saavutaan Googlen kautta vai sellainen, jolla on vähemmän lukijoita, mutta jonka lukijat ovat oikeita faneja?

Suomen parhaat matkablogit

Suomen parhaista matkablogeista julkaistaan silloin tällöin erilaisia listoja. Mitään absoluuttisia totuuksia ne eivät ole, sillä miten edes määritellään paras matkablogi? Onko se luetuin, keskustelluin vai parhaiten kirjoitettu ja kuvitettu?

Matkablogien – ja muidenkin blogien – listaaminen paremmuusjärjestykseen on niin vaikeaa, että listoillaan paljon näkyvyyttä menneinä vuosina saanut viestintätoimisto Cision näyttää luopuneen parhaiden blogien valitsemisesta. Viimeisimmät listaukset ovat vuodelta 2017.

Myös Blogit.fi listaa omassa portaalissaan olevia blogeja top-10-paremmuusjärjestykseen. Kriteerejään se ei tosin kerro, eikä portaalissa tietenkään edes ole kaikkia blogeja.

Tässä vaiheessa on myös hyvä todeta, ettei bloggaamista kannata ottaa kilpailuna paremmuudesta vaan yhteisönä, jossa iloitaan toisten seikkailuista. Hyvä kannattaa laittaa kiertämään eli linkata ja suositella myös muita hyviä blogeja.

Suomen palkituimpia matkablogeja on Kaukokaipuu, jossa retkeily on pääosassa. Itse tosin tunnen Kaukokaipuun vain juuri noiden palkintojen kautta – esimerkiksi Googlen kautta en ole koskaan sen pariin päätynyt (mikä ehkä kertoo lähinnä siitä, etten googlaa kovin usein tietoa retkikohteista).

Sen sijaan Tämä matka tulee ainakin itsellä vähän väliä vastaan matkakohteista googletellessa – todennäköisesti kyseessä onkin yksi Suomen luetuimmista matkablogeista. Vähän kateuttakin tuntien hämmästelen sitä, miten blogia pitävät Anna ja Teppo ehtivätkin reissata ties minne. Tekstit ovat erinomaisen ammattimaisesti kirjoitettua – ja tarvittaessa sarkastisia. Kirjoittajat kyllä sivaltavat, jos eivät jostain pidä.

Sarkastisuuden hintana on se, että välillä tunnelma voi blogissa kääntyä myös ylimielisyyden puoelle. Sitä vaaraa ei ole Urbaani viidakkoseikkailijattaren kirjoituksissa. Kirjoittaja seikkailee (useimmiten soolona) eksoottisissa kohteissa ja kertoo siinä sivussa elämästään muutenkin. Hyvin kirjoitettu blogi on täynnä elämänlämpöä ja ilman muuta yksi suosikeistani.

Viime ajat Urbaanin seikkailijattaren blogissa on ollut aika hiljaista, mikä voi johtua siitä, että Laura on kaiketi keskittynyt kehittämään sivustoa Seikkailijattaret. Seikkalijattaret julkaisee muuten etukorttia, jolla saa alennuksia matkailupalveluista, myös Paratiisireportterin pyörittämästä Surigao Dream -majatalosta Filippineillä.

Matkablogit oman alansa asiantuntijoina

Mielenkiintoisia – tai oikeastaan mielenkiintoisimpia – ovat matkabloggaajat, jotka ovat keskittyneet tiettyyn matkailun osa-alueeseen tai tapaan matkustaa.

Luontomatkailuun on erikoistunut yllä mainitun Kaukokaipuun ohella esimerkiksi Maailman äärellä – upeiden kuvien saattelemana.

Seikkailupyöräilijä bloggaa puolestaan pyörällä matkustamisesta – ja niin kiehtovasti, että blogia lukee innolla, vaikkei itse pyörällä (vielä) matkustaisikaan.

Pitemmälle pyörämatkalle vie Markus Kauhanen, joka kirjoitti blogissaan polkupyörämatkasta Suomesta Uuteen-Seelantiin.

Kodinvaihtaja kertoo kodinvaihdosta, tosin nyt koronan aikana blogi on keskittynyt retkeilyyn. No, eiköhän kodinvaihto palaa taas ohjelmaan, kun maailma palaa raiteilleen.

Pakettiauton muuttamisesta reissupakuksi ja sillä matkustamisesta kertovat Pakumatkalla ja Koti on siellä missä tuulee.

Matkaopas vapauteen on erikoistunut antamaan vinkkejä edulliseen ja pitkäaikaiseen reissaamiseen.

Matkalla missä milloinkin kertoo puolestaan – pääosin – sellaisista kaukaisista kerran elämässä -kohteista, jotka ovat monen haaveissa. On Galapagossaaria, Amazonin sademetsää ja Afrikan safareita. Siinä mielessä blogin nimi on ehkä hieman harhaanjohtava: tässä blogissa ei todellakaan olla matkalla missä milloinkin vaan aina aivan huippukohteissa!

Matkablogi maata pitkin matkustamisesta

Ekologisinta – ja usein myös elämyksellisintä – reissaamista on maata pitkin matkustaminen. Siihen on erikoistunut matkablogi Good Ride Stories, joka kertoo kaksikon matkasta maata pitkin Suomesta Intiaan.

Matkablogit ulkomailla asumisesta

Mielenkiintoisen ympäristön matkablogille tarjoaa myös ulkomailla asuminen. Tällaisia on varmasti vaikka kuinka, mutta yksi eksoottisimmista on Terveiset päiväntasaajalta, jonka kirjoittajat muuttivat vuoden 2020 alussa töihin resorttiin Indonesian Raja Ampatille. Valitettavasti tosin korona iski, ja bloggaajat joutuivat lopulta palaamaan Suomeen.

Mutta siinäkin riitti jännitystä, miten he edes pääsivät takaisin Suomeen, kun koko maailma oli mennyt sekaisin.

Muu maa Mandariini on puolestaan kuuden bloggaajan yhteisö, jossa kerrotaan asumisesta Australiassa, Azoreilla, Kanadassa, Macaossa, Meksikossa ja Thaimaassa.

Thaimaasta puheenollen – sillä asuminenhan on monen unelmissa. Siitä kertoi blogi Hop into my Boots, jonka kirjoittajat tosin muuttivat maasta pois syksyllä 2020, noin vuoden asumisen jälkeen. Kannattaa käydä lukemassa, vastasiko todellisuus haaveita. Yksi viimeisistä Thaimaa-kirjoituksista oli otsikoltaan: Mitä emme tule kaipaamaan Thaimaasta.

Sooloiluja on ylivoimaisesti paras vastaantullut blogi Tallinnasta, vaikkei kirjoittaja taidakaan asua vakituisesti kaupungissa. Täältä löytää Tallinnaan aina uutta koluttavaa.

Tukholmasta kiinnostuneiden kannattaa puolestaan tutustua blogiin Donna Tukholmassa.

Kreetalla elämiseen pääsee tutustumaan blogissa Vagabonda. Tämä on muuten kerrassaan mainio nimi matkablogille.

Roadtrip Yhdysvallat kertoo matkailusta Amerikassa.

Blogi esteettömästä matkailusta

Hyvä ja tarpeellinen teema matkablogille on myös esteettömyys. Palmuasemassa kierretään ja risteillään ympäri maailmaa pyörätuolissa. Hyvä muistutus siitä, että omat rajat on tehty rikottavaksi ja matkailu onnistuu meiltä kaikilta, kunhan on vain seikkailumieltä. Ehkä kaikkein tärkein – ja inspiroivin suomalaisista matkablogeista.

Matkablogi matkaoppaiden tekemisestä

Jos olet miettinyt, millaista on tehdä matkaoppaita, niitä printattuja, kirjamuotoisia, kannattaa käydä tutustumassa blogiin Suomalainen matkaopas.

Matkaoppaiden kirjoittamista sivuaa myös Tripsteri-blogi. Tämän brändin alla olen kirjoittanut omatkin oppaani Prahasta ja Thaimaasta.

Suomen ensimmäinen matkablogi

Vaan mikä oli Suomen ensimmäinen matkablogi? Varmuudella en osaa sanoa, mutta ainakin Meriharakka-blogia on pidetty jo vuodesta 2004. Silloin se kertoi pääosin pariskunnan purjehdusreissuista, ja nimensäkin blogi on saanut heidän veneestään. Alkuaikojen postaukset on siirretty sivustolta PDF-tiedostoon. Blogin aivan ensimmäinen postaus on helmikuun puolivälistä vuonna 2004. Siinä on kuva hamsterista ja teksti: Hamsterikuva!

Toinen varhainen matkablogi on Indivue, joka sai alkunsa jo vuonna 2005, kun kirjoittaja lähti Intiaan. Blogin ensimmäinen matkailuaiheinen postaus on Terveisiä Mumbaista, täynnä ihastuttavaa matkabloggaamisen historian havinaa! Huomaa myös ”mainio”, postimerkin kokoinen avauskuva.

Matkailun monitoimimiehen Kalle Viiran Openworld-projekti alkoi blogata matkailusta ilmeisesti jo vuonna 2001, mutta siitä ei ole jäänyt nettiin muistijälkeä.

Kertokaa kommenteissa, jos tiedätte näitä vieläkin vanhempia suomalaisia matkablogeja.

Matkabloggaaja diginomadina

Monet kansainvälisistä matkabloggaajista ovat ryhtyneet diginomadeiksi eli he ovat muutaneet ulkomaille asumaan, mutta vaihtavat asuinpaikkaa säännöllisesti. Milloin asutaan Balilla, milloin Chiang Maissa tai vaikka jossain edullisessa Euroopan maassa.

Suomalaisia diginomadeja edustaa esimerkiksi blogi Please Be Seated for a Takeoff, joka on pitänyt jo ainakin tovin majaa Serbiassa.

Diginomadimaista elämäntapaa on ainakin välillä seurannut myös Muuttolintu, vaikka Annan koti taitaakin olla taas ainakin hieman pysyvämmin Australiassa. Sieltä hänen bloggaaminensakin taisi alkaa.

Diginomadius on kätevä ratkaisu matkabloggaajalle – asua siellä, minne tie vie. Ainakin jonkin aikaa. Mutta kuinka pitkään sitä jaksaa oikeasti kulkea ilman varsinaista kotia?

Itse kokeilin jatkuvaa, koditonta reissaamista aikoinaan, sellaiset 15 vuotta sitten, ennen kuin koko termiä oli kaiketi edes keksitty. Aika nopeasti aloin kaivata lomaa matkustamisesta eli sitä tavallista, harmaata arkea.

Aika monella suomalaisella matkabloggaajalla tuntuukin olevan edelleen jonkinlainen selkeä koti ja kiintopiste, joko Suomessa tai jossain omaksutussa maassa. Minulla se on nykyisin siellä, minne vaimon työt milloinkin vievät, tällä hetkellä Vientianessa, Laosissa.

Matkablogin elämänkaari

Matkablogin tekeminen alkaa usein jostain Suuresta matkasta, isosta irtiotosta, josta haluaa raportoida sekä itselleen että tutuilleen. Unelmien reppureissusta tai maailmanympärimatkasta. Ja jatkuu siitä eteenpäin. Kunnes into jossain vaiheessa hiipuu ja postausten tahti vähenee. Tai elämä muuttaa suuntaa.

Tästä hyvä esimerkki on Cocoa etsimässä, jonka toinen tekijä Arna Grym on kirjoittanut oppaita myös tälle Kerran elämässä -sivustolle ja sittemmin Tripsteriin.

Kyseisen blogin kaari on hauskalla tavalla tyypillinen matkablogeille. Se alkoi Arnan ja Arton maailmanympärimatkalta reppureissuhengessä, muuttui kohti lyhyempiä viikonloppureissuja ja lopulta perheen lisäyksen myötä lapsiperheen matkablogiksi. Ja kun perheillä usein matkustustahti hiljenee, niin on käynyt myös Cocoa etsimässä blogille, joka näyttää päivittyvän harvakseltaan silloin tällöin.

Blogimaailmassa tapahtuu vaihdoksia nopeasti. Jos katsoo netin listauksia parhaista matkablogeista vaikka viiden vuoden takaa niin huomaa, että yllättävänkin moni niistä on jo lopettanut aktiivisen postaamisen.

Pariskuntien matkablogit

Cocoa etsimässä -blogin pariskunta on onnellisesti yhdessä, mutta noin yleisesti on huono idea alkaa pitää blogia siippansa kanssa. Kovin monet pariskunnat päätyvät eroon. Rakkaus hiipuu reissukuumetta aiemmin ja jossain vaiheessa blogiin ilmestyy postaus: Me emme ole enää me. Mutta matka jatkuu. Erillään. Tai jotain sellaista.

Jos blogia on tehty yhdessä, niin kummalle se jää? Muu omaisuus voi olla paljon helpompi jakaa kahtia kuin blogi.

Eli alusta asti paristkuntienkin kannattaa miettiä, kumman blogi oikein on kyseessä ja kumpi on siitä vastuussa.

Kaupunkien tai maiden mukaan nimetyt matkablogit

Yhtä huono ajatus kuin pariskunnan yhdessä pitämä blogi. Voi tuntua hyvältä ajatukselta nimetä blogi vaikka Barcelonan mukaan, jos siellä sattuu asumaan, mutta entäpäs sitten, kun jossain vaiheessa tulee aika muuttaa kaupungista? Tai haluaa reissata muuallakin kuin kotikaupungissaan. Ei jatkoon.

Suomalaistenkin matkablogien joukossa on aika monta sellaista, jotka on nimetty jonkin paikan mukaan, mutta muutaman vuoden perästä niissä kirjoitetaan jo ihan muista paikoista.

Ja kun blogille on jo saanut sillä nimellään tietyn seuraajajoukon, ei sitä ihan heti halua lähteä muuttamaan – tai hylkäämään ja uutta perustamaan.

Asia on tietysti hieman toinen, jos vaikkapa tyyliin kirjoittaa oppaan jostain tietystä paikasta ja on varma, ettei sen sisällä tulla muusta kirjoittamaan. Itsekin olen näin toiminut. Aloitin bloggarinurani Thaimaahan keskittyvällä oppaalla MinneThaimaassa.com.

SEOn kannalta on toki hyvä, että kohteen nimi on jo URL-otsikossa, ainakin periaatteessa. Mutta kovin kauaa en ollut edes ehtinyt MinneThaimaassa-sivustoa pyörittää, kun olisin jo halunnut alkaa sen alla julkaisemaan juttuja myös lähimaista – ja lopulta ympäri maailmaa. Niin syntyi tämä sivusto Kerran elämässä.

Mikä nimeksi matkablogille?

Mikä sitten nimeksi matkablogille? Ja vieläpä suomalaiselle sellaiselle? Erinomainen nimi on blogilla Travellover, joka toimii sekä suomeksi että englanniksi. Suomeksi siksi, ettei siinä mennä englannissa liian pitkälle. Nimestä tajuaa heti, mistä on kyse.

Sen sijaan vaikkapa Whatta Wow World on jo liian moni mutkainen. Koetapa tavata se vaikka puhelimessa: Terve, soittelen tässä whattawowworldista… Siis mistä? Kyseiseen blogiin klannattaa kuitenkin tutustua. Blogi on erittäin hyvin kirjoitettu. Ja hyvän mielen saa kuuntelemalla kirjoittajan heleää naurua hänen podcastissaan.

Tämä yhdistelmä huvittaa. Kun yhdet vielä etsivät Cocoa (Cocoa etsimässä), toiset ovat jo löytäneet Nemon (We Found Nemo). Molemmat ovat kyllä hyviä nimiä itsessään.

Vaan millaisen mielikuvan herättää Himomatkaajan turinoita? Onko sen takana hirveän himokas, Pattayalla viihtyvä ikämies, joka turisee niitä näitä? Ei. Todellisuudessa kyseessä on mainio ja asiantunteva, kivasti kirjoitettu matkablogi. Itse asiassa yksi omista suosikeistani. Nimikin on sympaattinen, jos mieleen eivät tule Pattayalla notkuvat poikamiehet.

Matkablogien joukosta löytyy kyllä paljon hassumpiakin nimiä kuten Matkapatonki ja Lomaluumu. Entä mitä mieltä olet nimistä Hätälasku tai Kulkutautiset? Minulle niistä tulee vähintäänkin hieman negatiiviset vibat. Jälkimmäiseen blogiin en muuten linkitä, koska se on http-muodossa eikä siis turvallisemmassa https.

Pääasiassa suosisin suomenkieliselle blogille suomalaista nimeä – vaikka se voikin tuottaa vaikeuksia mahdollisille kansainvälisille yhteistyökumppaneille.

Sen verran ainakin kannattaa pitää huolta, ettei laita nimeksi tunnettua kansainvälistä brändiä kuten Timeout-blogi on tehnyt. Oikea TimeOut on tunnettu kansainvälinen kustantamo, joka julkaisee kaupunkilehtiä ja oppaita maailman metropoleista.

Nimeä päättäessä pitää tietysti päättää myös lopputunnus, haluaako fi, com, net vai jotain muuta. Sellainenkin on mahdollinen kuin blog-pääte. Perusoletus on, että englanninkielisille blogeille paras on com-pääte ja suomenkielisille fi. Net-pääte jättää vähän sellaisen olon, että com oli jo varattu.

Kuvien käyttö matkablogissa – joskus vähemmän on enemmän

Älkää laittako liikaa kuvia, pliis. Kun vaikkapa samasta kilpikonnasta on peräjälkeen kymmenen kuvaa, niin onko siitä hyötyä tai iloa lukijalle? Vai sittenkin haittaa?

En tiedä Suomen nettiyhteyksistä, mutta ulkomailla asuvana itselläni kuvat lataantuvat edelleenkin välillä hitaasti, varsinkin, jos niitä on monta peräkkäin eikä kuvatiedostoja ole pakattu sopivan kokoisiksi.

Minulta loppuu kiinnostavankin bloggauksen lukeminen siihen, jos joudun selaamaan loputtomasti keskinkertaisia kuvia, että pääsen lukemaan niiden välissä tekstinpätkiä.

Kuvapainotteiset blogit ovat ehkä oma juttunsa, mutta siihen blogia parempi kanava lienee Instagram. Muoti- ja lifestyle-blogit voivat olla eri juttu.

Jos ei osaa ottaa hyviä kuvia, ei niitä kannata väkisin änkeä ainakaan montaa. Myös tekstin voimaan voi luottaa, mistä on hyvä esimerkki Periaatteen nainen, jossa kyllä on kuvia, muttei läheskään aina tai ainakaan montaa. Teksti sen sijaan pulppuaa hauskana ja kiehtovana.

Ajatelkaa vaikka reportaaseja aikakauslehdissä. Jokainen kuva on tarkkaan mietitty, että mitä lisäarvoa se tuo jutun kerrontaan. Vaikkapa Mondon matkailujutussa safarilta ei ole kymmentä kuvaa leijonasta. Vaan se paras ja päälle kuvia muista aiheista.

Tai kiinnittäkää huomiota niihin matkabloggaajiin, jotka ovat todella hyviä kuvaajia. He käyttävät kuvia usein säästäväisesti tiedostaen sen, että vähemmän on usein enemmän.

Vältä jaarittelua

Liian kuvien käytön ohella myös jaarittelu tapaa olla bloggarien perisynti. Että höpötetään lämmittelyksi jotain puolivillaista, ennen kuin päästään asiaan ja kuvitellaan, että lukijaa kyllä kiinnosta. Ei kiinnosta!

Jos aiheena on vaikka Ateneumin ystävien taideretki Ahvenanmaalle, ei sitä kannata aloittaa toteamalla: ”Matka alkoi Helsingistä ja jatkui Turun kautta Maarianhaminaan.” Heti aluksi pitäisi avata aihetta, että mitä kiinnostavaa tässä jutussa on, miksi lukijaa pitäisi kiinnostaa kirjoittajan seikkailut.

Pitääkö matkabloggaaja olla nuori ja kaunis?

Instagramia ja usein blogejakin seuratessa syntyy helposti vaikutelma, että menestyäkseen bloggaajan pitää olla nuori ja kaunis. Näin ei kuitenkaan onneksi ole. Suurin syy matkabloggaajien nuoruuteen lienee se, että perheen perustaminen tapaa hidastaa väkisinkin matkustamisharrastusta – ja ylipäätään bloggaamiseen on vähemmän aikaa.

Menestyneiden matkabloggaajien joukosta löytyy kyllä myös eläkeläisiä kuten Appa matkustaa ja Meriharakka.

Erityisesti pidän tässä hieman iäkkäämpien kategoriassa (nimeä myöten) blogista Samppanjaa muovimukissa, jonka kirjoittaja julistautuu 50+ -ikäiseksi kukkamekkotädiksi. Kerronta on sujuvaa ja mukavaa lukea, kevyttä huumoria unohtamatta.

Eläkeikäiset matkailublogien pitäjät saattavat muuten hyvinkin olla seuraava trendi – sillä milläpä muulla ikäryhmällä olisi yhtä paljon aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia matkustaa?

Kylmä totuus kun on se, että matkabloggaamisella harvoin tienaa kovasti. Kun Suomessa on – joidenkin listauksien mukaan – reilut 300 matkablogia (!) ei ole ihme, että aika harvalle niistä blogista on taloudellista hyötyä.

Poikkeuksiakin toki on.

Voiko matkabloggaamisella tienata?

Suomen parhaiten tienaava matkabloggaaja lienee Veera Bianca, joka on kertonut yrityksensä liikevaihdon vaihtelevan 7000–12 000 euron välillä kuukaudessa.

Harva muu matkabloggaaja pääsee lähellekään vastaavia tuloja – suurin osa blogeista toimii kokonaan harrastuspohjalta.

Bloggaajien tulot koostuvat yleensä varsinaisen blogin lisäksi myös – ja usein pääosinkin – muista viestintätöistä kuten konsultoinnnista ja firmojen some-kanavien hoitamisesta. Monelle matkablogi on tavallaan työnäyte omista kyvyistä – ja samalla sivutulon lähde.

Ennen pitkää blogikin alkaa kyllä tuottaa, mutta siihen menee helposti vuosi jos toinenkin – minä aikana on käytännössä tehnyt töitä ilmaiseksi.

Ei kannata siis kadehtia menestyvien matkabloggaajien palkkioita tai ilmaisia matkoja – niiden eteen on tehty valtavasti töitä! Ja tehdään edelleen: Menestyksekäs bloggaaminen on työtä. Mielenkiintoista ja palkitsevaa, toki, mutta myös vaativaa ja aikaa vievää.

Kuten huoneentaulu erään toimittajakollegan seinällä julisti: ”Toimittaja ei ole koskaan lomalla, mutta joskus hän sammuu.”

Sama pätee bloggaajaan ja vielä enemmän. Jos toimittaja katselee koko ajan juttuaiheiden perään, bloggaaja on oma juttuaiheensa, joka kulkee koko ajan mukana. Itseään on vaikea päästä pakoon lomallakaan.

Lukijamäärien kasvaessa matkabloggaaja alkaa usein päästä järjestetyille pressimatkoille ja saada ilmaisia hotelliyöpymisiä. Seuraava askel ovat maksulliset sisältöyhteistyöt, joissa yrityksen maksavat bloggarille näkyvyydestä heidän kirjoittamissaan artikkeleissa tai Instragram-fiidissä. Tätä kutsutaan vaikuttajamarkkinoinniksi.

Matkablogiin voi tietysti myös laittaa bannerimainoksia ja affiliate-linkkejä – niillä tienatakseen pitää tosin olla todella isot kävijämäärät. Suurin osa matkabloggaajista on tämän takia pitänytkin bloginsa kokonaan vapaana niin sanotuista bannerimainoksista – mikä tekee niistä houkuttelevampia sisältömarkkinoinnin kannalta.

No mistä niitä lukijoita saa?

Suurin osa matkablogien ja matkailusivustojen lukijoista tulee Googlen kautta, varsinkin jos puhutaan isoista kävijämääristä.

Kestää kuitenkin aikansa, ennen kuin Googlesta alkaa tulla niitä kävijöitä – usein niitä alkaa tulla siinä vaiheessa, kun tuntuu, ettei homma etene mihinkään ja olisi melkein valmis heittämään pyyhkeen kehään. Eli luottamusta ja pitkää pinnaa – uudelta blogilta kestää usein vuoden pari ennen kuin Googlesta alkaa tulla merkittävää kävijävirtaa.

Varsinkin blogin alkuaikana onkin tärkeä olla aktiivinen myös muissa kanavissa – mitä vain keksiikin! Somen ja Googlen lisäksi lukijoita voi löytää blogille olemalla aktiviinen erilaisissa aihetta liippaavissa netin ja Facebookin keskusteluryhmissä. Etenkin Facebookin matkailuaiheiset keskusteluryhmät tapaavat olla hyvä ja tehokas tapa houkutella kävijöitä blogille.

Somekanavista matkablogin kävijämäärien kannalta Facebook on edelleen ykkönen, mutta monelle Instagram on tärkeämpi kanava sen takia, että suuri Instagram-seuraajien määrä on arvokas jo itsessään mainostajien kannalta, vaikkei sieltä lukijoita blogille tulisikaan. Monelle blogi voi nykyisellään ollakin väline houkutella seuraajia Instagram-tililleen.

Ohjeita, vinkkejä, vertaistukea ja lukijoitakin matkabloggaamiseen löytää etenkin Facebook-ryhmästä Matkabloggaajat FIN.

Voiko matkablogiin luottaa?

Kysymys voi kuulostaa oudolta. Miksei voisi luottaa? Suomalaisiin blogeihin voikin aika hyvin luottaakin, mutta tilanne alkaa olla toinen kansainvälisten matkablogien suhteen.

Englanninkielisillä markkinnoilla liikkuvat paljon suuremmat rahat ja kilpailu on kovempaa, mikä tuntuu johtaneen siihen, että kansainväliset matkablogit ovat alkaneet menettää omaa ääntään. Yhä usemammin törmää matkablogeihin, joissa jokainen kohde on ”upea” ja ”ainutlaatuinen”, vaikka todellisuudessa kyseessä saattaisi olla sagen tylsä paikka. Mutta bloggari ei halua sitä kertoa – luultavimmin yhteistyökuvioiden takia.

Jos haukut matkakohteen, jonne sinut on lähetetty ja matkasta ehkä maksettukin, niin koetta siinä sitten kertoa, ettei tänne kannata tulla.

Mitä enemmän matkablogeista on tullut ihmisille työtä, sitä enemmän niihin pätevät työelämän lainalaisuudet. Bloggarilla ei olekaan enää aikaa olla kohteessa kuin muutama päivä, koska seuraava yhteistyökuvio jo kutsuu. Eikä hän ainakaan käy ja kirjoita paikoista, jotka olisivat uniikkeja ja tuntemattomia – sillä eihän kukaan osaa googlettaa niiden perään! Ja se tarkoittaa, ettei kyseinen kirjoitus saa lukijoita ja tuota rahaa.

Sellaista se on, kaupallisuus.

Samalla tapaa monesta kansainvälisestä matkablogista on kadonnut henkilökohtaisuus: kirjoitukset tehdään hyväksi koettuun formaattiin ja esitellään samat peruspaikat kuin muissakin blogeissa – tai matkailusivustoissa.

Tämä tuli viimeksi vastaan, kun kirjoitin Mondoon repparia Busanista ja ennen matkaa yritin löytää tietoa kaupungin kiinnostavista paikoista. Piti etsiä todella kauan, ennen kuin löysi bloggauksia, joissa mentiin vähän pintaa syvemmälle ja kerrottiin oikeasti mielenkiintoisista kahviloista ja kaupunginosista.

Poikkeuksiakin toki on, mutta noin ylipäätään varsinkin kansainvälisissä matkablogeissa kaupallisuudesta on alkanut tulla turhankin näkyvää, ainakin omasta mielestäni.

Ei kaupallisuudessa tietenkään mitään pahaa itsessään ole, kyllähän työstään pitää palkkaa saada, mutta monesti se vain tunnutaan tehdyn laiskasti ja lukijaa ajattelematta – turhan monista (kansainvälisistä) blogeista tuntuu tulleen toistensa kopioita.

Matkablogit ja kaupalliset yhteistyöt

Niin, ne kaupalliset yhteistyöt, joita näkee paljon myös suomalaisissa matkablogeissa – joissain blogeissa niitä tuntuu olevan jo enemmän kuin perussisältöä eli postauksia, joista kukaan ei ole maksanut.

Kaupallisista yhteistöistä on tullut jo niin yleisiä, että vaikkapa jonkin hotellin ihan pyyteetöntä kehumistakin tavataan jo epäillä maksetuksi. Niinpä moni bloggaaja ilmoittaakin jo varta vasten tietynlaisten juttujen yhteydessä: tämä ei ole kaupallinen yhteistyö.

Jos olet miettinyt, miten niihin pitäisi lukijana suhtautua, suhtaudu kiitollisuudella. Juuri niiden kaupallisten sisältöjen palkkioiden ansiosta bloggaaja jaksaa vuodesta toiseen tuottaa lukijoille ilmaista sisältöä ja matkavinkkejä. Ja jos et pidä niistä, ne on helppo sivuuttaa, sillä kaupallisesta yhteistyöstä kuuluu mainita heti jutun alussa.

Vaikka kaikki bloggaajat vakuuttavatkin, että he tekevät vain sellaisia yhteistöitä, joiden takana he seisovat, kannattaa lukijana suhtautua kaupallisiin yhteistöihin kuin mihin tahansa mainoksiin. Mainoksina. Sellaisina ne voivat toki olla – ja usein ovatkin – hyvin tehtyä, hauskoja, oivaltavia ja erinomaista luettavaa.

Sikäli maksettuihin yhteistöihin voi hyvin luottaa, että jos bloggaaja kehuu jotain palvelua maksetussa yhteistyössä, kyllä se palvelu varmasti oikein hyvä on – huono palveluntarjoaja olisi tuskin edes kutsunut bloggaria palveluaan testaamaan.

Mutta se ei välttämättä ole parempi kuin vaikkapa viereinen hotelli, joka ei kutsunut bloggaria kylään.

Kannattaako pitää itsenäistä matkablogia vai blogata matkailusivustolla?

Matkabloggaamista aloittaessa pitää päättää, haluaako julkaista bloginsa valmiilla alustalla, esimerkiksi Rantapallossa, jonka huomassa on kymmeniä bloggaajia, vai pyörittääkö blogia kokonaan omalla alustallaan.

Jälkimmäinen tarjoaa täyden itsenäisyyden, mutta vaatii myös hieman enemmän käytännön vaivaa kuin valmiilla alustalla bloggaaminen. Pitää varata nettisaitti ja hankkia sille hosting-alusta ja stressata silloin, kun oma nettisivu syytä tai toisesta kaatuu. Ja aina se jossain vaiheessa kaatuu.

Oman sivuston aloittaminen vaatii aluksi melko lailla vaivaa, mutta ei huolta, niksit oppii lopulta aika nopeasti.

Jos suhtautuu bloggaamiseen kunnianhimoisesti ja pitkällä tähtäimellä, kannattaa se tehdä saman tien omalla alustalla. Niin ei ole riippuvainen kenestäkään muusta ja voi tehdä bloginsa ulkoasusta juuri sellaisen kuin haluaa. Oma alusta tuo myös uskottavuutta esimerkiksi potentiaalisten mainostajien silmissä.

Jos perustaisikin matkailusivuston?

Periaatteessa kuka tahansa voisi perustaa matkablogin sijaan myös matkailusivuston, mutta käytännössä se vaatisi pitkää kokemusta matkailun parista. Jos on käynyt vaikka parissa kymmenessä maassa, ei sillä vielä saa kovin laajaa matkailusivustoa aikaiseksi.

Matkablogia taas voi kasvattaa orgaanisesti sitä mukaa kun matkustaa.

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa matkabloggaaminen kuin lähteä täysin uunona maailmalle ja alkaa pitää blogia ensimmäisestä matkasta alkaen? Sellaisen blogin pariin minä haluaisin löytää!

Kirjoita Kerran elämässä -sivustolle!

Ja sitten on tietysti kolmaskin vaihtoehto. Jos olet intohimoinen matkustaja ja kirjoittaja, muttet viitsi aloittaa omaa blogia, niin ota meihin yhteyttä. Otamme mielellämme joukkoomme uusia kirjoittajia, ja työstä maksetaan palkkio.

Lue lisää Kerran elämässä -sivuston kirjoittajista.

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!