Buddhalaisuuden mukaan elämä on kärsimystä – vai onko sittenkään? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selittää buddhalaisuuden perusteet käytännönläheisesti. Tämän luettuasi ymmärrät buddhalaisuutta ja buddhalaisia maita jo paljon aiempaa paremmin.
Buddhalaisuudesta kirjoittaa matkailutoimittaja ja -bloggaaja Antti Helin, joka on asunut Laosissa, Thaimaassa ja Nepalissa. Kaikissa kolmessa maassa buddhalaisuus on tullut tutuksi käytännön elämän kautta.
Kirjavinkki: Mielenkiintoinen, käytännönläheinen kirja buddhalaisuudesta on Phra Farang, joka kertoo kuinka englantilainen liikemies muutti Thaimaahan munkiksi – ja mitä kaikkea siitä seurasikaan. Kirja on hauskasti ja suurella lämmöllä kirjoitettu.
Onko buddhalaisuus uskontoa vai filosofiaa?
Uskonto vai filosofia? Buddhalaisuutta voi tulkita kummalla tavalla tahansa. Minkäänlaista jumalaa sillä ei ole, mikä tekee siitä harvinaisen uskontojen joukossa.
Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen. Häntä ei kuulukaan palvoa jumalana vaan esimerkkinä. Siksi buddhalaisuutta voi ajatella uskonnon sijaan myös filosofiana tai elämänoppina.
Suurimmat ”uskonnolliset” eli yliluonnolliset elementit buddhalaisuudessa ovat opit karman laista ja jälleensyntymisestä. Karman lain mukaan hyvät ja pahat tekomme määräävät elämäämme tässä ja seuraavissa elämissä. Jälleensyntymien kierrosta voi vapautua vain valaistumalla eli ymmärtämällä olevaisuuden todellisen luonteen.
Kaikki muut Buddhan keskeiset opetukset voi ottaa filosofisina oppirakennelmina.
Ja iso osa siitä opista tapaa kolahtaa hyvin länsimaalaiseen ihmiseen. Buddhalaisuus on kuin tehty tätä aikaa varten, kun elämme ulkoisessa vauraudessa mutta henkisessä tyhjyydessä. Vaikka elämme yltäkylläisyyden keskellä, emme tunne itseämme onnelliseksi.
Buddhan ydinopetus on se, ettei mikään ole pysyvää, vaan onnen tiloja seuraa aina lopulta tyytymättömyyden tunne.
Opettaako buddhalaisuus, että elämä on kärsimystä?
Buddhan opit yksinkertaistetaan usein väitteeseen, että elämä on kärsimystä (parempi termi olisi itse asiassa tyytymättömyys). Se voi helposti johtaa oletukseen, että buddhalaisuus olisi pessimistinen uskonto.
Sitä se ei kuitenkaan ole, ainakaan buddhalaisten itsensä mielestä. Heille buddhalaisuus ei ole pessimistinen eikä optimistinen vaan realistinen uskonto, joka pyrkii näyttämään todellisuuden perimmäisen luonteen – ja auttamaan siihen ahdistukseen, joka seuraa siitä, että ymmärrämme maailman väärin.
Buddhalaisuus onkin kuin lääke, joka auttaa elämänangstiin, eksistentiaaliseen ahdistukseen. Ja siksi varmaan sinäkin lukija olet buddhalaisuudesta kiinnostunut ja tätä tekstiä luet.
Buddha – historiaa ja legendaa
Buddhaa pidetään samalla tavalla oikeana historiallisena henkilönä kuin vaikkapa Jeesusta ja Mohammedia. Hän eli 500-luvulla eaa. eli puoli vuosituhatta ennen Jeesusta.
Hän syntyi nykyisen Nepalin alueella olevassa Lumphinissa, mutta vaikutti ison osan elämästään Intiassa.
Ennen uskonnollista herätystään Buddha oli prinssi Siddharta Gautama, joka varttui yltäkylläisyydessä ja ymmärsi ettei materiaalinen vauraus tuo onnea. Vaikka olisimme kuinka rikkaita, emme silti ole onnellisia. Kaikki onnen hetket ovat väliaikaisia ja johtavat lopulta tyytymättömyyteen.
Ajatus on selvä ja yksinkertainen.
Mutta koska me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme ja haluamme uskoa kaikenlaiseen yliluonnolliseen, on buddhalaisuudenkin ympärille kasvanut vuosisatojen aikana valtavasti legendoja, joka kertovat Buddhan ihmeteoista.
Ja toki moni buddhalainen tuuntuu ajattelevankin hänet jumalan tapaisena hahmona, jolta voi hädän hetkellä rukoilla apua.
Buddhalaisuuden Neljä jaloa totuutta
Vaikka buddhalaisten koulukuntien – esimerkiksi theravada- ja mahajanabuddhalaisuuden – välillä on suuria eroja, ne kaikki jakavat alla esitellyt neljä jaloa totuutta, joiden ympärille buddhalaisuus on rakentunut.
Neljä jaloa totuutta seuraavat toisiaan loogisena päättelyketjuna, ja ne on aseteltu samalla tavalla, kuin Buddhan aikana lääkärit diagnosoivat potilaansa; määritellään potilaan sairaus, sen syy ja sopiva hoito. Samalla tavalla Buddhankin ajatellaan antaneen oppinsa lääkkeeksi ihmisten henkiselle pahoinvoiville.
1. Totuus kärsimyksestä. Totuuksista ensimmäinen eli dukha on se, että elämässä on kärsimystä, turhautumista ja tyytymättömyyttä. Elämä ei tietenkään ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten pohjimmiltaan dukhaa.
Dukkhan merkitys on paljon laajempi kuin pelkkä fyysinen tai henkinen kipu: se tarkoittaa kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä.
Dukkhaa on kolmenlaista: Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys, jolta ei ole turvassa kukaan. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa.
Toinen dukkhan muoto on muutoksen aiheuttama tuska. Koska buddhalaisuuden mukaan mikään ei ole pysyvää, loppuu kaikki hyväkin aikanaan. Ennemmin tai myöhemmin joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: tavaroista, lemmikeistä, ystävistä ja sukulaisista.
Kolmas dukkhan muoto on eräänlainen eksistentiaalinen angsti: se on yleistä epätyydyttävyyttä maailman (epätäydellisestä) luonteesta johtuen.
2. Totuus kärsimyksen syystä. Dukhan eli tyytymättömyyden/kärsimyksen aiheuttaa elämänjano. Janoamme tavaraa, rahaa, ystäviä ja pitkää ikää ja takerrumme tähän maailmaan. Ihminen haluaa pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä miellyttävistä asioista ja hankkiutua epämiellyttävistä eroon.
Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, ei ihminen kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Haluaminen itsessään ei ole ongelma, vaan se, että halua muuttuu janoksi eli tarrautumiseksi arkiolevaisuuden valheelliseen luonteeseen.
Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta janoamisesta: on aistinautintojen jano, olemisen jano ja olemattomuuden jano.
Aistinautintojen jano viittaa aistillisten elämysten, vaikkapa maukkaan ruuan, janoamiseen. Olemisen jano on kaipuuta elää ikuisesti tai olla jotakin muuta mitä on. Olemattomuuden jano on halua päästä eroon jostakin itseään haittaavasta asiasta tai jopa kuolemankaipuuta.
Buddhalainen – munkkikin – saa kyllä nauttia hetkestä. Hän saa hyvällä omalla tunnolla herkullisesta ruuasta, kunhan hän näkee sen hetkellisenä tapahtumana eikä takerru ajatukseen, että seuraavaksikin päiväksi olisi katettu yhtä kylläinen ruokapöytä.
Tätä auttaa hahmottamaan myös buddhalainen ajatus siitä, että kipu ja kärsimys ovat eri asioita. Kärsimys syntyy, kun ihminen kipua kohdatessaan takertuu ajatukseen, ettei kipua pitäisi olla. Ongelma ei siis ole selkäkipu – maailmassa nyt sattuu olemaan selkäkipua – vaan se, että ihminen ajattelee, ettei hänen pitäisi kärsiä selkäkivusta.
Buddhalaisuus opettaa, että asiat on otettava vastaan sellaisina kuin ne ovat. On ymmärrettävä, milloin pitää asioista kiinni ja milloin päästää irti.
3. Totuus kärsimyksen lakkaamisesta. Kärsimys lakkaa, kun ihminen pääsee eroon takertumisesta ja tietämättömyydestä. Näistä hän pääsee eroon ymmärtämällä maailman todellisen luonteen eli sen, että mikään ei ole pysyvää, vaan kaikki on alati liikkeessä. Koska mistään ei pysty pitämään kiinni, ei mihinkään kannatta tarrautuakaan.
Kun ihminen lakkaa tarrautumasta eli pääsee eroon elämänjanostaan, hän voi valaistua ja saavuttaa nirvanan eli vapautua jälleensyntymien kierrosta.
4. Totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä. Jaloksi kahdeksanosaiseksi poluksi kutsuttu opinkohta sisältää elämänohjeita siitä, miten nirvanaa voi tavoitella. Käytännössä kyse on keskitiestä: perille ei löydä heittäytymällä nautintoihin muttei myöskään asketismissa rypien. Buddha kokeili molempia tapoja ja huomasi, etteivät ne johda mihinkään.
Monet kahdeksanosaisen polun ohjeista ovat saman suuntaisia kuin muissakin uskonnoissa: on puhuttava totta, oltava hyvä lähimmäisille, käyttäydyttävä rauhaa rakastavasti ja vältettävä ylenmääräisiin aistinautintoihin heittäytymistä.
Mutta polun seuraamiseen kuuluu Buddhan mukaan myös kohta nimeltä Oikea ymmärrys, mikä erottaa buddhalaisuuden monista muista uskonnoista, joissa uskonnon oppeja neuvotaan seuraamaan kirjaimellisesti. Buddha kannustaa omaan ajatteluun: buddhalaisuuden oppeja ei pidä noudattaa sokeasti, vaan jokaisen on harjoitettava omaa harkintaa ja ajattelua oppeja seuratessaan.
Jälleensyntymien kierto
Niin kauan kuin ihminen ei ole ymmärtänyt olevaisuuden todellista luonnetta, hän syntyy yhä uudestaan tähän epätäydelliseen maailmaan täynnä dukkhaa.
Buddhalaiseen kosmologiaan kuuluu kuusi olemassaolon tasoa, jonne ihminen voi jälleensyntyä. Jälleensyntyä voi jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvetinolennoksi.
Buddhalaiset koulukunnat tulkitsevat näitä olemassaolon tasoja eri tavalla. Ne voivat olla konkreettisia maailmoja, joihin kuuluu ihmisten maailman lisäksi eräänlainen taivas ja helvetti.
Mutta ne voidaan nähdä myös mielentiloina. Esimerkiksi jumalten maailmassa voidaan ajatella elävän ihmisen, joka on syntyjään onnellinen ja kulkee elämänsä läpi onnea säteillen. Nälkäiseksi aaveeksi syntynyt taas ei ole koskaan tyytyväinen, vaikka hän saisi nauttia millaisesta yltäkylläisyydestä.
Mikään näistä ei ole kuitenkaan pysyvä tila, ja siten miellyttävimmätkin niistä ovat epätyydyttäviä eli dukkhaa. Ennen pitkää jumalatkin kuolevat ja nälkäiset aaveet ovat rangaistuksensa kärsineet ja he palaavat jälleensyntymien kiertoon eli samsaraan.
Se, millaiseen olomuotoon synnymme, riippuu karmasta eli toiminnastamme.
Karma
Karma on sanskriitin sana, joka tarkoittaa toimintaa (eikä kohtaloa kuten ei-buddhalaiset usein sen ajattelevat). Karman laki on syyn ja seurauksen laki. Kaikki mitä teemme, sanomme tai ajattelemme vaikuttaa tähän hetkeen, tulevaisuuteemme ja tuleviin elämiimme. Elämäämme ei ole siis ennalta määrätty, vaan vaikutamme itse siihen koko ajan.
Karma on hyvin konkreettista. Jos suutumme, saatamme käyttäytyä huonosti, mikä aiheuttaa vain lisää mielipahaa itsellemme ja ympärillemme. Mutta jos annamme suuttumuksemme laantua, pysäytämme huonon karman liikkeen siltä erää.
Paljon epäsuotuisaa toimintaa eli karmaa harrastanut henkilö, vaikkapa murhaaja, kärsii karman takia niin tässä elämässä kuin seuraavassakin syntymällä joksikin paljon kärsimystä kokevaksi eliöksi, kuten hyttyseksi – tai nälkäiseksi aaveeksi.
Nirvana eli valaistuminen
Lähtökohtaisesti nirvana on buddhalaisuudessa tila, joka on käsityskykymme ympärillä. Se on täydellisen autuuden tila, jonka saavuttanut on mieleltään irtaantunut maailmasta, eikä häntä enää mikään hetkauta. Hän ottaa maailman vastaan sellaisena kuin se on – iloineen ja suruineen – suurta maailmaa syleilevää myötätuntoa tuntien.
Hänen tekonsa eivät ole enää hyviä eivätkä pahoja, ne ovat täydellisen neutraaleja, minkä seurauksena hän ei enää tuota karmaa eli hyvää tai pahaa toimintaa, vaan vapautuu karman lain pyörästä ja samalla jälleensyntymien kierrosta.
Lue lisää buddhalaisuudesta: Tiibetinbuddhalaisuus – kaikki on illuusiota
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
