Maha Kumbh Mela – maailman suurin festivaali

Intian suurin uskonnollinen juhla, Kumbh Mela, on melkoinen show. Tajunnan räjäyttävä festivaali ei sovi heikkohermoisille.

Teksti Ville Palonen ja Yaroslava Troynich
Kuvat Ville Palonen

Auringon noustessa helvetti pääsee irti.

Alastomien miesten armeija – heitä on pakko olla ainakin kaksi tuhatta – marssii rantaa kohti mantroja karjuen. Miehet ovat aseistauneet miekkojen, keihäiden ja kolmipiikkisten atrainten kanssa. Heidän silmänsä kiiltävät villisti, hiukset ovat paakkuuntuneet ranteen paksuisiksi rastoiksi, ja asuna ei ole kuin kaulassa roikkuva kukkaseppele sekä paljaalle iholle hierottu valkea tuhka. Näky on kuin b-luokan zombi-elokuvasta.

Nämä ovat sadhuja, Intian pyhiä miehiä. Heidän perässään velloo hartaiden seuraajien meri. Tänään on kaikkein otollisin hetki pulahtaa Pyhään Ganges-jokeen pesemään synnit pois, ja jokainen uskovainen haluaa rituaalikylpyyn samaan aikaan.

Pyhillä miehillä on etuajo-oikeus. Hehtaarin kokoinen uima-alue on rajattu tukevilla puuaidolla, ja pilleihin puhaltavat poliisit yrittävät pitää kurissa miljoonien tavallisten pyhiinvaeltajien joukon. Poliisit tönivät ja tökkivät pitkillä bambukepeillä myös ulkomaalaisia toimittajia kuin karjaa. Eräs tyhmänrohkea valokuvaaja on jäädä ratsupoliisin jalkoihin.

Sekasorto kasvaa sellaisiin mittoihin, ettei poliisien ketju enää pysy kasassa.

Sekasorto kasvaa sellaisiin mittoihin, ettei poliisien ketju enää pysy kasassa. Parikymmentä valokuvaajaa onnistuu livahtamaan aukealle.

Väistelemme huitovia poliiseja kuin rugbyottelussa, ja samassa pyhiinvaeltajien massa nielaisee meidät. Väkijoukko puristaa ja velloo joka suuntaan kuin ison rokkikonsertin eturivissä. Kostea ilma haisee hieltä, ja oljilla peitetty maa muuttuu mutavelliksi.

Juuri nyt tämä jokiranta on koko Intian pyhin paikka.

Superlatiivien festivaali

Kumbh Mela on Intian legendaarisin festivaali. Kymmenet miljoonat hindupyhiinvaeltajat kerääntyvät kolmen vuoden välein vaihtuville paikkakunnille – Nasik, Ujjain, Haridwar ja Allahabad – juhlimaan, kuuntelemaan pyhien miesten uskonnollisia opetuksia, ja kylpemään. Hindut uskovat, että pyhimpien päivien aikana planeetat ovat asettuneet erityiseen järjestykseen. Silloin Gangesjoki pesee pois synnit.

Maha Kumbh Mela 2013

Kahdentoista vuoden välein valtava kokoontuminen muuttuu suorastaan jättimäiseksi. Tämän megafestivaalin nimi on Maha Kumbh Mela, eikä sitä voi kuvailla käyttämättä ylisanoja.

Maha Kumbh Mela on suurin kokoontuminen ihmiskunnan historiassa.

Maha Kumbh Mela on maailman pisimpään järjestetty uskonnollinen festivaali – ja suurin kokoontuminen koko ihmiskunnan historiassa. Viranomaiset arvioivat, että tammi-helmikuussa 2013 Allahabadin festivaalialueella kävi ällistyttävät 120 miljoonaa ihmistä. Se on saman verran kuin Ranskan ja Iso-Britannian yhteenlaskettu väkiluku.

Maha Kumbh Mela 2013

Festivaalialue sijaitsee kahden pyhän joen, Gangesin ja Yamunan, risteyskohdassa. Yhteensä 22 neliökilometrin alue on pelkkää joutomaata, joka peittyy monsuunikaudella tulvan alle. Mutta festivaalien aikana – Allahabadissa järjestetään joka vuosi myös pienempi Magh Mela – alueen asukasluku pyörii miljoonissa.

Tällaisen tapahtuman järjestäminen vaatii tuhansia asialleen omistautuneita ihmisiä sekä kuukausikaupalla työtä. On rakennettava teitä ja ponttoonisiltoja. Vierailijat tarvitsevat sähköä, polttopuuta, vessoja ja puhdasta juomavettä. Festivaalialueella on omat sairaalat, poliisiasemat, sanomalehdet, ja jopa käräjäoikeuden istuntoja järjestetään.

Keskiaikaista meininkiä

Kävelyretki Kumbh Melan halki on hämmentävä kokemus. Metallilevyistä ja terässäiliöistä rakennetut jättimäiset ponttoonisillat yhdistävät Gangesin rannat toisiinsa. Itärannalla kuoppainen hiekkatie jatkuu viivasuoraan horisonttia kohti.

Tien varrella on aaltopellillä aidattuja telttaleirejä. Osa niistä tuo mieleen kiertävän sirkuksen, sillä portit on koristeltu vilkkuvilla jouluvaloilla. Toisten leirien bambuportteja koristavat suuret hakaristit – swastika on alkujaan hindulainen symboli. Rypäs nuhjuisia telttoja rautatiesillan alla muistuttaa slummin hökkelikylää.

Risteyksessä kioski myy saippuaa, keksejä, vettä, leluja, laukkuja, sareja, sekä helminauhoja ja muuta uskonnollista pikkurihkamaa. Sähkötolpat ja peltiaidat on tapetoitu julisteilla, jotka mainostavat guruja ja swameja. Jokaisen kasvoja peittää tuuhea parta.

Alaston sadhu makaa piikkipensaan oksista tehdyllä ”vuoteella” aivan kuin lapsuuden sarjakuvista tuttu itämainen fakiiri.

Tien laidassa aukeava näky on kuin keskiajalta. Alaston sadhu makaa piikkipensaan oksista tehdyllä ”vuoteella” aivan kuin lapsuuden sarjakuvista tuttu itämainen fakiiri. Lähistöllä ryhmä spitaalisia kerjäläisiä esittelee ohikulkijoille tulehtuneita haavojaan almun toivossa.

Muutama mies kyykkii avoimella ”paskomiskentällä”. Sen vieressä oleva syvä lammikko levittää virtsan hajua ympärilleen.

Maha Kumbh Mela 2013

Talvisin Allahabadissa ei sada juuri koskaan, joten ilma on sakeana pölystä. Kurkkua kutittaa ja sieraimet täyttyvät mustuneesta räästä. Useimmat festivaalivieraat saavat hengitystieoireita päivän tai kahden jälkeen; yskänlääke tekee kauppansa tienvarren pienillä ”klinikoilla”.

Hulluuteen ajava melu ei jätä rauhaan hetkeksikään. Musiikki pauhaa, autot ja moottoripyörät tööttäävät, poliisit viheltävät pilleihinsä, ja kännykät soivat. Jopa muovinen lehmäpatsas, jota vedetään koristellussa vaunussa, luennoi ​​lihansyöntiä vastaan kovalla äänellä.

Sähkötolppiin on ripustettu satoja kaiuttimia. Niistä kaikuvat kuulutukset kertovat kadonneista ihmisistä.

Ihmisten löytötavaratoimisto

Kiihtynyt väkijoukko parveilee pöydän ääressä istuvan virkailijan kimpussa. Ihmiset työntävät pieniä paperilappuja miehen eteen joka suunnasta. Lappuihin on kirjoitettu nimiä; vaimon, aviomiehen, lapsen tai kenties iäkkään äidin. Rakkaita, jotka ovat kadoksissa.

Maha Kumbh Mela 2013

”Viimeisten kolmen viikon aikana olemme auttaneet 17 000 ihmistä löytämään perheensä”, kertoo Umesh Chand Tiwari. Hän toimii puheenjohtajana kansalaisjärjestössä, joka pyörittää kadonneiden ihmisten toimistoa. ”Tarjoamme ruokaa ja suojan, ja annamme ihmisten tehdä ilmoituksia kovaäänisten kautta omalla kielellään. Yleensä kestää korkeintaan pari päivää, kunnes sukulaiset saapuvat noutamaan kadonneen perheenjäsenensä.”

Eksyminen omasta ryhmästä voi olla vakava asia. Monella pyhiinvaeltajalla ei ole matkapuhelinta tai rahaa, eivätkä kaikki osaa puhua hindiä tai edes lukea. Matkustaminen yksin Intian toisella laidalla odottavaan kotikylään olisi ylivoimainen haaste monelle löytötavaratoimistossa istuvalle vanhukselle.

Nainen kietoo kätensä juuri sisään astuneen miehen ympärille ja puhkeaa kyyneliin.

Yhtäkkiä harmaahapsinen rouva pomppaa pystyyn ja kiiruhtaa portille. Hän kietoo kätensä juuri sisään astuneen miehen ympärille, ja puhkeaa kyyneliin. Väki katselee liikuttavaa jälleennäkemistä hymyillen, mutta aviomies näyttää nolostuneelta. Hämmentyneenä hän selittää, että pariskunta joutui erooon toisistaan vain puoleksi tunniksi. He ovat juuri saapuneet festivaalialueelle, ja eksyivät toisistaan matkalla tärkeimmälle kylpypaikalle.

Pyhää vettä

Kaikista pyhin rituaalikylpypaikka, Sangam, on helppo löytää: pitää vain seurata tyhjiä vesikanistereita. Niitä myydään jokaisessa kadunkulmassa, ja kaikilla pyhiinvaeltajilla on kantamuksinaan yksi tai kaksi kanisteria.

”Juomme joesta otettua vettä festivaalin aikana, ja aiomme viedä kotiin tuliaisiksi ison tynnyrillisen”, kertoo Rajasingh Phakur. Hän on juuri täyttänyt kymmenen pulloa veljensä Hanumanin kanssa. ”Jos naapuri pyytää vettä, totta kai annamme ilmaiseksi. Emme koskaan myisi pyhää vettä.”

Maha Kumbh Mela 2013

Ganges on eräs Intian saastuneimmista joista. Myrkyllisten aineiden pitoisuudet ovat nousseet pilviin, eikä ikivanha polttohautausperinne – jossa puoliksi palaneet ruumiit kipataan jokeen – paranna tilannetta yhtään. Ympäristöjärjestöt ja monet uskonnolliset johtajat ovat saarnanneet äiti Gangan suojelemisen puolesta, mutta turhaan.

”Ei Gangesin vesi ole likaista”, veljekset väittävät. ”Sehän on vain pölyistä.”

Ympärillämme tuhannet pyhiinvaeltajat näyttävät olevan samaa mieltä. He riisuuntuvat alusvaatteisilleen, kahlaavat polvia myöten veteen, ja pulahtavat pinnan alle. Sitten he ryystävät vettä kämmenistään ja rukoilevat kohti laskevaa aurinkoa.

Sangam tarkoittaa yhtymäkohtaa. Tätä paikkaa (tai oikeastaan ​​kohtaa hieman kauempana rannasta) pidetään erityisen jumalallisena. Siellä yhtyvät kolme pyhää jokea: Ganges, Yamuna, ja myyttinen Sarasvati. Uiminen tässä paikassa pesee synnit pois.

Maha Kumbh Mela 2013

Sangamin tunnelma on käsinkosketeltavan hurmoksellinen. Edes kymmenet ulkomaalaiset ​​valokuvaajat eivät häiritse pelastusta etsiviä pyhiinvaeltajia.

Jos kylpeminen Gangesissa on Kumbh Mela -festivaalin sydän, niin pyhät miehet ovat sen sielu.

Pyhän miehen penisjooga

Alaston mies, jonka iholle on hierottu tuhkaa, seisoo tienpientareella olevan alttarin vieressä. Keskittynein ilmein hän kietoo sukupuolielintään puisen kepin ympärille.

Muutama ohikulkija pysähtyy katselemaan. Moni jatkaa matkaansa: eihän tuossa tapahdu mitään kummallista! Länsimaissa alaston mies suljettaisiin lukkojen taakse, mutta Intiassa häntä pidetään pyhimyksenä.

Länsimaissa mies suljettaisiin lukkojen taakse, mutta Intiassa häntä pidetään pyhimyksenä.

Intiassa on miljoonia sadhuja – miehiä ja naisia, joiden uskotaan olevan pyhiä. Joillain guruilla, baboilla ja swameilla on tuhansia seuraajia, ja he tuovat mieleen amerikkalaiset tv-saarnaajat sun muut kulttijohtajat. Mutta suurin osa Intian pyhistä miehistä elää yksinkertaista elämää. He ovat erakkoja, jotka mietiskelevät syrjäisissä luolissaan tai kiertävät ympäri maata pyhästä paikasta toiseen vaeltaen.

Maha Kumbh Mela 2013

Kumbh Mela -festivaali tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tavata sadhuja. Moni heistä muistuttaa shamaania rastoineen, pitkine partoineen ja hasispiippuineen. Uskovaiset seuraajat kuitenkin tietävät, että pyhimyksillä on erityinen yhteys henkimaailmaan.Sadhu_intia_02

Sukuelimillään temppuileva mies on naga eli alaston sadhu. Shivaa palvovat nagat eivät käytä vaatteita, vaan hierovat paljaalle ihollensa tuhkaa, joka symboloi kuolemaa ja jälleensyntymistä.

Nagat polttavat hasista ja rangaisevat sukuelimiään.

Nagat polttavat hasista ja rangaisevat sukuelimiään, jotka edustavat saastuttavaa seksuaalisuutta. Peniksen alistamisen – esimerkiksi rullaamalla se kepin tai miekan (!) ympärille, tai ripustamalla siihen painoja – uskotaan muuttavan seksuaalisen energian henkiseksi. Shokeeraavan temppuilun toinen tarkoitus on todistaa, että mieli voi voittaa kivun.

On olemassa vieläkin äärimmäisempiä rituaaleja. Jotkut sadhut vannovat valan, jonka täyttäminen kestää usein vuosia: he pitävät kättä ylhäällä tai seisovat yötä päivää, eivät koskaan leikkaa hiuksiaan – tai lopettavat puhumisen.

Puhumaton Baba

”En ole sanonut sanaakaan 27.12.2008 jälkeen”, harvahampainen mies kertoo. ”Oma guruni kannusti minua aloittamaan ”hiljaisuuden paaston” ja jatkamaan sitä niin kauan kuin pystyn. Saan varmaan haukut, kun hän saa tietää tästä haastattelusta.”

On hankalaa kommunikoida, kun toinen ei puhu sanaakaan. Onneksi mies osaa kirjoittaa – ja epäonneksi unohtaa raapustaa nimensä muistikirjaan. Kutsutaan häntä siis Puhumattomaksi Babaksi.

Maha Kumbh Mela 2013

”Työskentelin virkamiehenä terveysministeriössä”, Baba kirjoittaa. ”Mutta pomoni ei pitänyt minusta, koska rukoilin ääneen koko ajan. Piti valita joko ura tai uskonto. Otin lopputilin ja aloin sadhuksi 36-vuotiaana. Nykyään asun luolassa.”

Puhumaton Baba ei ole hylännyt isänmaataan. ”Vaikka en jatkanut valtion virkamiehenä, voin silti auttaa Intiaa rukoilemalla. Yhteiskunnassa on monta ongelmaa, mutta pyhien mantrojen voimalla Intia pääsee eteenpäin.”

Tämä sadhu on pitänyt kättään niin pitkään yhtäjaksoisesti pystyssä, että käsi on muuttunut ylöspäin sojottavaksi tikuksi.

Alastomien sadhujen leirin portilla on vanha ukonkäppyrä, joka pitelee oikeaa kättään pystyssä. Käsivarsi on pelkkää luuta ja nahkaa, ja pitkät kynnet ovat kierteellä kuin kuivat omenankuoret.

Amar Bharti Baba on pitänyt kättään ylhäällä 39 vuotta.

Miehen nimi on Amar Bharti Baba, ja hän on pitänyt kättään ylhäällä uskomattomat 39 vuotta. ”Käteni on kuin Shivan kunniaksi nostettu lippu”, mies kertoi meille, kun haastattelimme häntä edellisessä Kumbh Melassa kolme vuotta aikaisemmin. ”Kun lipun nostaa, se myös täytyy pitää ylhäällä.”

Nyt vanhus ei viitsi vastata kysymyksiimme. Hänellä on tarpeeksi tekemistä hasispiipun tupruttelussa.

Kun näkee omin silmin käsittämättömiä tekoja – kuten penisjoogaa tai oman raajan surkastuttamista tarkoituksella – voi ainoastaan ihmetellä, mitä eroa on uskonnollisella rituaalilla ja yleisön lumoamiseksi tarkoitetuilla tempuilla.

Surmanajo

Puinen areena, syvyydeltään kymmenen ja halkaisijaltaan parikymmentä metriä, tärisee hajoamispisteessä. Kolme kolhuista Maruti-autoa ja neljä antiikkista moottoripyörää kaahaa huimaa vauhtia lähes pystysuoralla seinällä. Moottorien melu saa korvat lukkoon.

Jotta esitys olisi vieläkin sekopäisempi, vaaleanruskeaan t-paitaan pukeutunut moottoripyöräkuski irrottaa otteensa ohjaustangosta. Mies nousee seisomaan ja alkaa kerätä pikkuseteleitä ohi viliseviltä katsojilta. Saatuaan kasaan kourallisen kymmenen rupian seteleitä kuski uhmaa painovoimaa löhöten satulassa sivuttain – ja ilman käsiä, kuinkas muuten.

Maha Kumbh Mela 2013

Tällaista on meno Maha Kumbh Melan tivolissa.

Vain muutaman kilometrin päässä kylpypaikoista ja pyhien miesten leireistä löytyy maallisempaa näkemistä. Triveni Road -tietä reunustavat äveriäämmän väen telttaleirit lämpimine suihkuineen ja a la carte -ravintoloineen. Festivaaleja varten perustetulla torilla kaupataan värikkäitä sareja ja kultakoruja, ja vieressä on jopa pari pankkiautomaattia. Seuraavaksi tien varressa on messukenttä, jolla esitellään traktoreita ja kaivinkoneita. Huvipuistosta löytyy maailmanpyörä, taikuri-show ja hattarakioski.

Huvipuistosta löytyy maailmanpyörä ja hattarakioski.

Hurjan surmanajoesityksen jälkeen etsimme käsiimme vaaleanruskeaan t-paitaan pukeutuneen kuljettajan. 19-vuotias Mohammad Samir on ajanut moottoripyörää 12-vuotiaasta asti. Se on perheen perinne: myös pikkuveli on kuolemanajojen kuljettaja, ja Samirin setäkin työskentelee huvipuistossa.

Tivoli saapui Allahabadiin jo kaksi kuukautta sitten. Festivaali on loistava mahdollisuus tienata kunnolla. ”Vilkkaimpina päivinä olemme ajaneet 50 viiden minuutin esitystä. Vielä en ole edes ehtinyt kylpemään Gangesissa.”

Tungosta Gangesilla

Tärkein kylpemispäivä, Mauni Amavasya Snan, on musertava kokemus. Aikaisin aamuyöllä tuhansien sadhujen ja heidän hartaiden seuraajiensa laumat alkavat marssia yksitellen kohti Sangamia.

Auringon noustessa meno muistuttaa mellakkaa. Poliisi yrittää hallita tai edes hillitä väkijoukkoja, ja siivoojat keräävät suuriin kasoihin mutaisia sandaaleja, jotka pyhiinvaeltajat ovat hukanneet kylpiessään. Melu tukkii korvat, ja puolialastomat vartalot puskevat joka suunnasta.

Kumbh Mela 2013

Pyhän joen vesi muuttuu sameaksi, kun väki hankaa pois syntejä ja pahaa karmaa. Lupaus pelastuksesta on niin houkutteleva, että pyhiinvaeltajat ovat valmiita jopa vaarantamaan henkensä.

Kun vihreään sariin pukeutunut pullea rouva kaatuu väkijoukon jalkoihin, näyttää siltä, että hän tallautuu hengiltä. Onneksi kolme miestä saa vedettyä naisen takaisin jaloilleen. Hänen itkuisista silmistään loistaa puhdas pakokauhu.

Intian uskonnolliset juhlat ovat surullisenkuuluisia kohtalokkaista tallomisistaan. Pahin onnettomuus Kumbh Melan historiassa tapahtui vuonna 1954, kun 800 ihmistä tallautui kuoliaaksi. Onneksi sellaista ei tapahdu tällä kertaa kylpyalueella – mutta illalla kuulemme surullisia uutisia: 36 ihmistä on menehtynyt väkijoukon ryntäillessä vauhkoontuneesti Allahabadin rautatieasemalla.

Aidan päältä tähystäessä loputon ihmismeri jatkuu kaikkiin suuntiin.

Viranomaiset arvioivat, että peräti 30 miljoonaa ihmistä on saapunut paikalle festivaalin pyhimpänä päivänä. On mahdotonta sanoa, kuinka tarkka tällainen huima luku oikein on. Ainakin aidan päältä tähystäessä loputon ihmismeri jatkuu kaikkiin suuntiin.

Näky tuo mieleen gnuuantilooppien vaelluksesta kertovan luontodokumentin. Kumbh Melassa miljoonista ihmisistä, jotka ovat kerääntyneet samaan paikkaan etsimään pelastusta, tulee yhtä massaa. On ikimuistoinen kokemus olla osa tällaista laumaa.

Missä ja milloin Kumbh Mela järjestetään?

Kumbh Mela- festivaali järjestetään kolmen vuoden välein. Sijainti vuorottelee neljän kaupungin (Nashik, Ujjain, Haridwar ja Allahabad) kesken.

Seuraava Kumbh Mela pidetään Haridwarissa vuodenvaihteessa 2021/2022.

Joka 12. vuosi festivaali kasvaa vieläkin suuremmaksi Maha Kumbh Melaksi. Sen tapahtumapaikka on aina Allahabad. Seuraavan kerran Maha Kumbh Melaa vietetään vuonna 2025.

Allahabadiin saapuu useita miljoonia pyhiinvaeltajia vuosittaisen Magh Melan aikaan. Festivaali on pienempi kuin Kumbh Mela, mutta muutoin hyvin samankaltainen. Magh Mela järjestetään joka vuosi tammi-helmikuussa.

Maha Kumbh Mela 2013

Miten Kumbh Melaan matkustetaan?

Allahabadin lentokenttä on pieni, ja paremmat lentoyhteydet löytyvät 150 kilometrin päässä sijaitsevaan Varanasiin. Junamatka Delhistä Allahabadiin kestää 7-10 tuntia ja maksaa parikymmentä euroa.

Majoitus Kumbh Mela -festivaalilla

Festivaalialue sijaitsee muutama kilometri Allahabadin kaupungin ulkopuolella. Alueella ei ole pysyviä rakennuksia, joten kaikki vierailijat nukkuvat telttaleireissä.

Tyypillisessä leirissä on kymmeniä suuria telttoja (joissa on yksityinen tai yleinen suihku) sekä ruokala, jossa tarjoillaan buffet-aterioita. Kaikki sapuska on kasvisruokaa. Alkoholin juominen on uskonnollisista syistä ehdottomasti kielletty.

Monella telttaleirillä on oma nettisivu ja varausjärjestelmä. Majoituksen voi varata myös paikallisesta matkatoimistosta. Eräs vaivattomimmista majoitusvaihtoehdoista on Uttar Pradeshin virallisen matkailutoimiston leiri. Yöpyminen aterioineen maksoi vuonna 2013 noin 50 € / henkilö.

Allahabadin sää on tammi-helmikuussa kuiva ja pölyinen. Iltapäivisin lämpötila voi nousta jopa 30 asteeseen, ja öisin pudota vain kymmeneen asteeseen.

 

Lue lisää:

Lue lisää pyhistä miehistä ja vuoden 2010 Kumbh Mela -festivaalista Haridwarissa.