Via Baltica on nopein autoreitti Suomesta Keski-Eurooppaan. Matkan varrelle osuu monenlaista erikoista nähtävää ja koettavaa kuten ruplan hautakivi ja paroni von Münchhausenille omistettu museo.
Via Baltica on suomalaiselle automatkailijalle nopein reitti Keski-Eurooppaan. Valtatie E67 pitkin kulkeva Via Baltica tarkoittaa tietä Helsingistä Tallinnan kautta Varsovaan.
Matkaa Tallinnasta Varsovaan kertyy 970 kilometriä. Puolan tietyömaiden takia aikaa kannattaa varata reilut 12 tuntia ilman pysähdyksiä.
Matkan varrella kannattaakin yöpyä ainakin Liettuassa ihanassa Kaunasissa, jonne on Tallinnasta noin seitsemän tunnin ajomatka ilman pysähdyksiä.
Jos ei ole kiire, kannattaa Via Baltican varrella pysähdellä enemmänkin. Tällöin Via Baltican ajamiseen kannattaa varata aikaa ainakin kolme päivää ja yöpyä ensin Riian lähistöllä ja viettää toinen yö Kaunasissa.
Kaunasista on matkaa Varsovaan noin viisi ja puoli tuntia. Varsovasta matkaa voi jatkaa länteen Saksaan tai luoteeseen kohti Tshekkejä, Slovakiaa, Itävaltaa ja Unkaria. Esimerkiksi Wieniin on Varsovasta reilun seitsemän tunnin ajomatka.
Alla esitellään Via Baltican reitti ja reitin varren parhaat nähtävyydet ja taukopaikat. Paikkojen sijainnit näet Via Baltican kartalla.
Via Baltican nähtävyydet ja parhaat pysähdyspaikat
Ei sitä käy kieltäminen: Via Baltica eli valtatie E67 on suurimmaksi osaksi tylsä tie ajaa. Jos noudattaa nopeusrajoituksia, saa ajaa rekkajonon perässä, ja jos haluaa hurjastella, joutuu samat rekkajonot ohittamaan. Kaasua painaessa pitää varoa kuoppia ja rekkauria.
Alkumatkasta metsämaisemat ovat Suomen teiltä tuttuja, samoin pysähdyspaikat: pullakahvit juodaan Nesteen huoltoasemilla, ja majoneesivajauksesta kärsivät voivat tilata Hesburgerista hampurilaisaterian.
Onneksi matkaa Via Balticalla voi elähdyttää koukkaamalla aina välillä päätieltä sympaattisille pikkuteille.
Usein juuri pikkuteiden varrelta löytyvät Via Baltican erikoisimmat nähtävyydet ja pysähdyspaikat, joista kerrotaan lisää alla.
Via Baltica Virossa
Viron läpi voi ajaa rivakasti, sillä Viron nähtävyyksillä, kuten vaikkapa lukuisilla kartanoilla, on helppo käydä muulloinkin – ja ne sijaitsevat pääosin syrjässä Via Baltican varrelta.
Poikkeuksen tekevät Rummun uponnut vankila, joka aiheuttaa vain pienen kiertolenkin, sekä Ruplan hautakivi, joka on aivan reitin varrella.
Rummun vankila – erikoinen uimapaikka
Vain 45 kilometrin päässä Tallinnasta sijaitsee erikoinen Rummun uponnut vankila, jossa vierailu aiheuttaa vain pienen kiertolenkin Via Balticalta.
Rummun vankilan asukit työskentelivät neuvostoaikaan louhoksessa, joka täyttyi vedellä, kun vankila lakkautettiin. Jäljellä on hauska hiekkaranta, jolta voi käydä uimassa – ja suppailemassa – vankilan raunioilla. Snorkkelimaskinkaan mukaan ottaminen ei ole huono idea!
Rummun lähellä on myös ihana majapaikka, 1700-luvun kartanossa toimiva elegantti Padise Manor.
Ruplan hautakivi ja hotelli Ruunawere
Virossa kannattaa pysähtyä myös aivan Via Baltican varrella sijaitsevalla Ruunaweren entisellä postiasemalla. Matkaa Tallinnasta on kolme varttia (ilman Rummun kierrosta).
Postiaseman pihassa on yksi Via Baltican erikoisimmista nähtävyyksistä: Venäjän ruplan hautakivi.
Kun Virossa juhannuksena 1992 otettiin käyttöön oma valuutta, kruunu, hotellin yökerhossa oli riehakas tunnelma. Lähes satapäinen baariyleisö keksi haudata viimeiset ruplansa pihamaahan. Myöhemmin paikalle pystytettiin hautakivi.
Lähes 200 vuotta vanhassa postitalossa toimii nykyisin viehättävä Hotelli Ruunawere.
Jätskit Pärnussa Via Baltican varrella
Matka jatkuu Pärnuun, Viron viralliseen kesäpääkaupunkiin, jonne on Via Balticaa pitkin Tallinnasta kahden tunnin ajomatka ilman pysähdyksiä.
Hienohiekkaista uimarantaa riittää kilometritolkulla. Pärnussa voi jaloitella ja syödä vaikka jäätelöt. Pitemmäksi ajaksi on tällä kertaa turha jäädä, sillä tie kutsuu!
Luitemaan luonnonsuojelualue – jaloittele luontopolulla
Kolmekymmentä kilometriä Pärnusta etelään alkaa ensimmäinen kunnon metsätaival. Ollaan saavuttu Luitemaan luonnonsuojelualueelle.
Kyltti tien laidassa mainostaa muutaman kilometrin pituista luontopolkua (Tolkuse raba matkarada).
Luontopolulla maisema on äkisti ehtaa Kainuuta: käppyräkoivuja, suonsilmäkkeitä ja pitkospuita. Polku nousee lopuksi harjun laelle, jonne on pystytetty korkea puinen näköalatorni. Huipulta näkee kauas merelle, aina Kihnun saarelle saakka.
Romanttinen rantatie ja Kosmonautien lomakeskus
Luitemaan jälkeen kannattaa koukata vanhalle Riian-maantielle eli tielle numero 331. Mutkittelevaa tietä markkinoidaan matkailijoille ”Romanttisena rantatienä”. Ja siltä tie näyttääkin: matkan varrella näkee vanhoja puutaloja, syreenejä, hopeapajuja, mehiläistarhoja ja niin monta haikaranpesää, että kirjanpito sekoaa.
Vanhaa tietä ajaessa tuntee siirtyvänsä ajassa vähintään kolme vuosikymmentä taaksepäin.
Tien laidan kyltti opastaa Kosmonautika Puhkekeskukseen, kosmonauttien lomakeskukseen.
Kosmonauttien lomapaikaksi valittiin tutkimusten perusteella Neuvostoliiton länsirannikon aurinkoisin paikka. Lomakeskuksen hiekkarannoilla kerrotaan kävelleen myös Valentina Tereškovan, ensimmäisen naiskosmonautin.
Kosmonauttien lomakeskus on mielenkiintoinen paikka yöpyä. Vieressä levittäytyvät Kablin hiekkarannat.
Täältä Vanha Riian -tie jatkuu Latvian rajalle saakka ja pari kilometriä ylikin. Rajanylitystä tuskin huomaa.
Via Baltica Latviassa
Latvialaisilla on hauska tapa latvialaistaa ulkomaalaisten nimien kirjoitusasu. Joten kannattaa olla tarkkana, ettei aja ohi, kun vastaan tulee kyltti, jossa lukee Minhauzena Muzejs.
Minhauzena Muzejs – Paroni von Münchhausenin museo
Minhauzena on tietysti Paroni von Münchhausen, yksi maailmankirjallisuuden hienoimmista hahmoista, väsymätön valehtelija, joka väitti käyneensä kuussa ja lentäneensä tykinkuulalla.
Münchhausen on saanut museonsa Pohjois-Latvian maaseudulle hyvästä syystä: kirjojen esikuvana toiminut vapaaherra Karl Friedrich Hieronymos von Münchhausen eleli seudulla 1700-luvulla ja iski tarinaa sotamuistoistaan.
Museo on yhtä outo kuin kohteensa. Jostain syystä museoon on kerätty kuuluisia latvialaisia esittäviä vahanukkeja ja eri puolilta maailmaa peräisin olevia oluttuoppeja. Mausteeksi on hankittu muutama naurupeili. Lopulta museosta löytyy myös pieni kokoelma täytettyjä eläimiä ja muuta aateliskrääsää. Niiden väitetään olevan Münchhausenin omaisuutta.
Koko Münchhausen-maailma vaikuttaa siltä, kuin Toivo Sukari olisi ryhtynyt suunnittelemaan museota ja rahat olisivat loppuneet kesken.
Silti museoon ajaa autoja jatkuvassa letkassa. Ihmiset nousevat autoistaan, maksavat kiltisti pääsymaksun, kiertävät näyttelyn niin nopeasti kuin kehtaavat, haukottelevat, ostavat jätskit ja tuhoavat lanttinsa painattamalla niistä Münchausen-vaakunoita rahanpainatuskoneessa.
Sitten he häipyvät. No, tulipahan nähtyä.
Yöpaikaksi Riika, Saulkrasti vai Birinin palatsi?
Via Baltica kulkee pääkaupunki Riian vierestä. Tallinnasta on reilun neljän tunnin matka ilman pysähdyksiä. Jos ei ole paahtanut matkaa päänä ja kolmantena jalkana, viimeistään Riian kohdalla on todennäköisesti aika miettiä yöpuuta.
Jos Riika on jo tuttu tai ei halua ajaa autolla Baltian suurimman kaupungin keskustaan, voi pysähtyä yöksi jo Riian pohjoispuolella pieneen Saulkrastin rantakaupunkiin. Hiekkarannat ovat komeat, mutta muuten rantakaupungin tunnelma on hieman nukkavieru ja pysähtynyt, suorastaan neuvostohenkinen.
Me yövyimme Saulkrastissa hotelli Rovessa, joka on omituinen yhdistelmä kaalintuoksuista kotimajoitusta ja luksusta: huoneet ovat sviitin kokoiset, mutta niihin kuljetaan isäntäperheen olohuoneen kautta. Ruokaakin olisi tarjolla, paitsi ei meidän vierailullamme, sillä vaimo oli matkoilla.
Huomattavasti parempi majoitusvaihtoehto olisi ollut Birinun palatsilinna, johon ei olisi ollut edes kovin pitkä kiertomatka. Eivätkä Birinun palatsin huoneetkaan ole pahan hintaisia!
Täältä on myös helppo poiketa Kalparitarien 1200-luvun alussa rakennuttamaan tunnelmalliseen Turaidan linnaan.
Mukava majapaikka on myös vielä hieman lähempänä Riikaa sijaitseva Hotel Port, joka on aivan Via Baltican varrella. Ravintola on erinomainen ja pieni kylpyläkin löytyy!
Riialle vaihtoehtona on myös koukata kiertolenkin kautta Riian länsipuolelle ihanaan Jurmalaan, jossa on useita hotelleja.
Salapilsin keskitysleirin muistomerkki
Riian eteläpuolella Via Baltican varrelle osuu natsien Salaspilsiin pystyttämä keskitysleiri, jonka paikalle Neuvostoliitto rakennutti sodan jälkeen muistomerkin.
Ja jos Neuvostoliitossa jokin asia hallittiin, niin suureelliset sotamonumentit.
Salaspilsin keskitysleirin monumentti on monikymmenmetrinen marmoripaasi, jonka alitse kuljetaan valtavalle ruohokentälle. Sinne on pystytetty kirkontornin korkuisia ihmispatsaita. Patsaat esittävät kärsiviä juutalaisia ja urheita neuvostosotilaita.
Rundalen palatsi ja Bauskan linnoitus
Latvian läpi ajaa nopeasti: Via Baltica kulkee Latvian puolella ainoastaan 220 kilometriä, eikä Riiasta ole Liettuan rajalle matkaa sataakaan kilometriä. Niinpä parinkymmenen kilometrin koukkaus Rundalen palatsille ei tunnu missään.
Rundalen palatsia markkinoidaan koko Baltian mahtavimpana palatsina, Itämeren Versailles’na. 1730-luvulla rakennettu barokkipalatsi onkin suurempi kuin olisi kuvitellut.
Valittavana on pitkä ja lyhyt kiertokäynti. Lyhyelläkin näkee kerrakseen kristallikruunuja, antiikkisänkyjä ja muinaisten merkkimiesten muotokuvia.
Melkein Rundalen palatsin vieressä, aivan Via Baltican varrella, on Bauskan kylä, jossa voi vierailla pienessä ja viehättävässä Bauskan linnoituksessa sekä kaupungin olutpanimossa, Bauskan olutpanimossa, joka on Latvian vanhimpia.
Via Baltica Liettuassa
Liettuassa pitää olla tarkkana kaasujalan kanssa: missään Via Baltican varrella ei näe niin paljon ylinopeusratsioita kuin Liettuassa.
Viimeistään Liettuassa on siirrytty metsä-Euroopasta pelto-Eurooppaan. Ortodoksisia sipulikirkkojakaan ei enää näy: Liettua on hartaan katolinen maa.
Jos aika antaa myöten, kannattaa Liettuassakin poiketa Via Baltican ulkopuolelle ja käydä Siauliain Ristikukkulalla, jolle on pystytetty kymmeniätuhansia ristejä. Ristikukkula on Liettuan komeimpia nähtävyyksiä.
Kedainiai – sodista säilynyt pikkukaupunki
Ristikukkulalta on tunnin matka Kedainiain pikkukaupunkiin ja takaisin Via Baltican varrelle. Kedainiaissa kannattaa pysähtyä ainakin pikaisesti. Kedainiai on harvoja liettualaisia pikkukaupunkeja, jonka vanhakaupunki on säilynyt sodista.
Näillä nurkilla rajoja on piirretty uusiksi niin taajaan, että sääliksi käy historiankokeisiin valmistautuvia alakoululaisia. Vanhakaupunki on nätti mutta pieni: pari kolme korttelia on nopeasti koluttu.
Kaunas – täällä on pakko viettää yö!
Kolme varttia lisää ajamista ja ollaan vihdoin Kaunasissa. 360 000 asukkaan Kaunas hurmaa heti. Vanhankaupungin halkaisevalla Vilniaus-kävelykadulla tulee ensimmäistä kertaa tuttu tunne: nyt ollaan Keski-Euroopassa.
Enää ei tarvitse arpoa, onko terassilla pöytiintarjoilu (kaikkialla on), voiko kahvilasta tilata myös alkoholia (voi) ja saako ravintoloista ruokaa iltakymmenen jälkeen (saa).
Kaunasissa on ehdottomasti vietettävä ilta! Kaunasin hotellitkin ovat perin viihtyisiä ja edullisia kuten ihanasti vanhanajan klassikkotunnelmaa henkivä Metropolis.
Aamu valkenee, matka jatkuu ja Kaunasin lumous haihtuu. Ulosmenotiellä kohtaa sen maailman, joka kommunismista toipuvassa Itä-Euroopassa kauhistutti. Lähiöiden elementtitalojen maali lohkeilee kuin jäätelöpuikon suklaakuorrutus. Ajoväylillä on kissan kokoisia kuoppia.
Kaunasin jälkeen matka jatkuu vauhdilla pitkin moottoritietä. Edessä häämöttää jo Puolan raja.
Via Baltica Puolassa
Puolan puolella on aika vaihtaa valuuttaa euroista zlotyiksi. Se onnistuu vaikkapa rekkamiesten taukoalueella. Maasto on muuttunut Puolassa heti rajan jälkeen kumpuilevaksi, mikä on virkistävää lättänän Liettuan jälkeen.
Mutta Puolassa saa olla erityisen tarkkana liikenteen kanssa. Puola keikkuu kärkisijoilla Euroopan liikenneonnettomuustilastoissa, ja paikallinen ajokulttuuri on vaarallinen yhdistelmä katolista kohtalonuskoa, reaalisosialismin jälkeistä näyttämisenhalua ja liian nopeita autoja.
Maanteillä näkee usein tuplaohituksia, joissa rekka lähtee ensin ohittamaan kuorma-autoa, ja takaa tulee henkilöauto, joka kiilaa molemmat yhtä aikaa.
Augustówin lomakaupunki
Rekat tulevat Venäjältä, Valko-Venäjältä, Liettuasta, Latviasta ja Suomesta. Leijonanosa Puolan itätuonnista kulkee Augustówin lomakaupungin keskustan läpi.
Ilman ympärivuorokautista rekkarallia kauniiden erämaajärvien ympäröimä Augustów olisi paljon nykyistä rauhaisampi lomanviettopaikka.
Puolassa koittaa vihdoin valinnan paikka
Augustówista Via Baltica jatkuu etelään kohti Varsovaa, mutta matkailija voi myös kääntyä länteen ja ajaa kohti viehättävää Gdanskin satamakaupunkia ja Sopotin hiekkarantoja.
Jos jatkaa pitkin Via Balticaa, on tunnin matkan jälkeen Bialystokissa jälleen uuden houkuttelevan valinnan edessä: jos koukkaisikin reilun tunnin matkan päähän Valko-Venäjän rajan tuntumaan katsomaan Bialowiezan kansallispuistoa ja ikimetsässä asustavia visenttejä, eurooppalaisia puhveleita!
Jos suuntaa kansallispuistoon, kannattaa varata retkeen päivä tai pari ylimääräistä aikaa. Varsovaan on kansallispuistosta lähes kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Bialowiezassa on useita viihtyisiä majapaikkoja.
Jos taas päättää jatkaa kohti Varsovaa, Augutowin ja Varsovan välissä, parin tunnin matkan päässä molemmista on suosittu yöpymispaikka, Hotel Via Baltica Lomza.
Ja lopulta ollaan Varsovassa! Via Baltica on ajettu. On aika tutustua Puolan energiseen pääkaupunkiin.
Lue lisää Varsovasta tai Puolan parhaista matkakohteista.
Hotellit ja majoitus Via Baltican varrella
Via Baltican varrella voi yöpyä Riian ja Kaunasin hotelleissa tai erikoisemmissa majapaikoissa matkan varrella.
Latviassa voi poiketa Saulkrastin rantakaupungista Birinin palatsilinnaan, joka toimii varsin edullisena hotellina.
Käytännön vinkkejä Via Balticalle
Vielä 1990-luvulla Via Baltican varrella piti seistä raja-asemien jonoissa ja esitellä passiaan yrmyille koppalakeille, jotka olivat saaneet asiakaspalveluoppinsa Neuvostoliitosta. Rajatarkastuksia ei enää ole, sillä kaikki Via Baltican varrelle osuvat maat kuuluvat Euroopan Unioniin.
Muutamia käytännön seikkoja on kutenkin otettava huomioon Via Balticaa pitkin matkustaessa.
Baltian maat vaativat, että autoissa on oltava ensiapulaukku, palosammutin ja heijastinliivi.
Suomalainen ajokortti käy.
Eurooppalainen hätänumero 112 toimii kaikissa Via Baltican maissa.
Jos aikoo ajaa Via Baltican talvella on huomioitava, ettei Puolassa saa käyttää nastarenkaita.
Via Baltican tietyöt
Via Baltican varrella on paljon tietöitä Puolassa Bialystokin ja Varsovan välillä, kun tietä muutetaan moottoritieksi. Tietyöt jatkuvat ainakin tammikuuhun 2019 asti.
Tietöitä voi vältellä ajamalla E67-tien sijaan pitkin teitä 61 ja 63 Lomzan kautta.
Matkaopaskirjat Baltiaan
Kirjavinkki: Via Baltican nähtävyyksistä, tietöistä ja muistakin käytännön vinkeistä kerrotaan tarkemmin Autoliiton julkaisemassa teoksessa Autolla Baltiaan ja Koillis-Puolaan. Kallis (noin 30 euroa) teos on hintansa väärti, jos haluaa saada kaiken irti Via Baltican ajamisesta.
Via Baltican kokemuksia
Via Balticasta kirjoitti toimittaja Ilkka Karisto. Tekstiä on täydentänyt ja päivittänyt matkailutoimittaja Antti Helin.
Lue lisää: Via Baltican kartta ja vinkit automatkalle Viroon.