Pieni tyttö kiipeää ihmistornin päälle kasvoillaan totinen ilme, täysin keskittyneenä. Huipulla hän nostaa toisen kätensä kohti taivasta ja aloittaa välittömän laskeutumisen. Hän liukuu kuin palomies kymmenen, matkalla tasaisesti kasvavan ihmiskehon selkää pitkin takaisin Plaçan kivetykselle. Hän on castellera, ja hän aloittaa huipulta.
Ihmistornien historia
Katalonian sydänmaita ja kulttuurin kehto ovat idylliset pikkukaupungit, jotka sijaitsevat Barcelonan ja Ebro-joen välissä. Ebro-Joki kiemurtelee laaksoissa halki Katalonian tammimetsien, oliivilehtojen ja viinitarhojen kohti sinistä Välimerta. Paikallisilla viinitiloilla tuotetaan cavaa, espanjalaista kuohuviiniä.
Sydänmailla harjoitetaan katalaanien identiteetin kannalta tärkeää perinnettä castellsia, ihmistornien rakentamista. Perinne on jatkunut ilmeisesti keskiajalla, mutta sitä on virallisesti dokumentoitu vasta reilut kolmesataa vuotta.
Kuten monet muutkin alueelliset erikoisuudet, castells valjastettiin kenraali Francisco Francon diktatuurin (1939–75) aikana Espanjan yhtenäisestä kulttuurista kertovan propagandan välineeksi. Mutta siitä on jo lähes puolivuosisataa ja nyt sen asema täysin toinen.
Castells on katalaanien kansallinen ylpeys, mutta kuten ilmeistä on, hankalampi vientituote kuin esimerkiksi andalucialainen flamenco. Maailman tietoisuuteen ihmistornit tulivat vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten avajaisseremonioissa. Vuonna 2010 ne pääsivät Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Onko se sitten urheilua vai kulttuuria? Ainakin castellers on kiipeilyä ja boulderoinistahan tuli olympialaji Tokion kisoissa 2021.
Metropolissa perinne jää helposti pallopelien kuninkaan ja FC Barcelonan varjoon sekä toisen perinnelajin, taskuvarkauksien. Näkyvämmin ihmistorneja rakennetaan pikkukaupunkien keskusaukioilla sekä suurempien- härkätaisteluareenoilla, joilla aikaisemmin harjoitettu verinen leikki on Katalonian itsehallintoalueella kielletty lailla vuodesta 2012.
Talvisin on märkää ja kivisillä aukioilla usein liukasta ihmistornien rakentamiseksi. Siksi kauden päätös tapahtuu marraskuun ensimmäisenä, joka on Espanjassa pyhäinpäivä, ja siis kansallinen vapaapäivä, mutta uskonnollista taustaa tapahtumalla ei ole.
Valls, ihmistornien koti
Castells-perinteen kotina pidetään yleisesti Vallsin kaupunkia, noin sata kilometriä Barcelonasta länteen. Siellä sijaitsee uudenkarhea, syyskuussa 2023 avattu, Ihmistornimuseo, jonka multimedialuonteeseen kuuluu myös ihmistornisimulaattori. Tasapainon löytäminen vaatii selvästikin harjoittelua. Onneksi aloittelijan olkapäillä ei seiso elävää ihmistä.
Museovisiitillä selviää myös se, että tornien taustalla onkin Ball dels Valencians, Valencialainen tanssi, jota esitettiin kaupungissa todistettavasti jo vuonna 1712. Museon seinillä liikkuvat tanssijat tuovat taas erehdyttävästi mieleen afrobrasilialaisen taistelutanssin capoeiran.
Kaupungin ennen reconquistaa (maan takaisinvaltaamista arabeilta) rakennettu juutalaiskortteli sokkeloisine ylös, alas viettävine kujineen ja Plaçan lukuisat vermuttikahvilat ja kiireetön ilmapiiri tekevät Vallsista muutenkin leppoisan pysähdyspaikan.
Vilafranca del Penedes, kauden viimeinen näyttämö
Puolimatkassa kohti Barcelonaa tulemme Vilafrancaan, vuoden 2023 viimeiselle Castellsin päänäyttämölle. Tästä, keskustaltaan huomattavasti modernimmasta, kaupungista löytyy luonnollisesti myös alan museo ja sen yhteydessä (tai päinvastoin) varsin tasokkaat treenitilat kohtuuhintaisina ravintoloineen. 1948 perustettu Vilafranca Castellers on voittanut lajin mestaruuden yli kymmenen kertaa. Vuoden lopussa seura on lähdössä kiertueelle Meksikoon.
Seuran vihreän kauluspaidan ja punaisen huivin lisäksi univormuun kuuluvat valkoiset housut, joiden malli vaihtelee, mutta mallina olivat aikoinaan alushousut. Olennainen osa asua on myös faixa, jopa toistakymmentä metriä pitkä castellersin ympärille kiedottava, jonkinlainen musta leveä kangasvyö, joka tukee ihmispalikan selkää ja tarjoaa tämän selkää pitkin ylös kiipeävän paljaalle jalalle sopivasti tarttuvan astuma-alustan. Faixan kietominen on osa traditiota, ja koska ihmistornipalikan aamiainen on tukeva, sisältäen muun muassa makkaraa, papuja ja viiniä, on vyöttäminen kellontarkkaa työtä.
Tornin rakennuspalikkana
Ihmistorni valmistuu noin viidessä minuutissa, siis huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi Barcelonan kuuluisa Sagrada Familia. Jos näyttäisi menevän pitempään, torni puretaan. Staattisen rasituksen sanotaan olevan valtava. Siis sitähän on kokeiltava. Ja siihen tarjoutuu harjoituksissa tilaisuus. Itseasiassa, kieltäytyminen olisikin vaikeaa. Koska on jo pimeää, harjoitukset järjestetään sisätiloissa, missä on joustava kumialusta ja varmuuden vuoksi turvaverkot, toisin kuin varsinaisessa tapahtumassa.
Toisinaan tornit romahtavat, niin käy tämänkin kauden viimeisessä tapahtumassa, kun ennätysyritys eli yhdeksän kerroksen kaksoistornit alkavat huojua huipun saavuttamisen jälkeen. Vaikka näyttääkin pahalta, sairaalakäyntejä ei tarvita. Vakavat onnettomuudet ovatkin kuulema harvinaisia. Sellainen on viimeksi sattunut 2006. Sen jälkeen kypärät tulivat pienille lapsille pakollisiksi. Kilpailun aikana täyteen ahdetulla aukiolla näkyy kuitenkin enemmän kuin yksi rullatuoli.
Tornin perustan muodostaa isompien miehien muodostama pinya (käpy), mihin minut sijoitetaan. Ihmistornipalikkana, vaikkakin vain sen perustuksissa, tuntee olevansa osa organismia, kun tuntemattomat ihmiset astuvat pään päälle ja tallovat kasvoille. Paine on tuntuva; vähän kuin sukeltaisi kymmenien metrien syvyyteen. Ja kesken ei varmasti häivytä. Ehdottomasti ”Kerran elämässä kokemus”.
Kaukaa ja kauan
Kaikille ikä, eikä etäisyys ei ole mikään este toiminnassa. Joillekin ihmistornin rakennuspalikkana oleminen on elinikäinen harrastus. Sellainen on Francesc Moreno ”Melilla” (73), joka aloitti uransa huipulta vuonna 1957. Vuosien 1995 ja 2003 välillä hän toimi Vilafrancan joukkueen johtajana, cap de colla, jonka komentoja toteltiin mukisematta. Hän toimii edelleen osana pinyaa, tornin perustuksia.
Eikä joukkueessa tarvitse olla edes oman kylän poika. Brittiläinen Michael Entecot on käynyt Vilafrancassa osallistumassa tornin tekoon seitsemäntoista vuoden ajan lähes viikoittain. (Lontoostahan lentää Barcelonaan parissa tunnissa ja edullisesti). Nyt hän on valitettavasti niskavamman vuoksi tukijoukoissa.
Katalonian kuohuvaa
Ihmistornien lisäksi seutu on tunnettu viinitiloistaan, joilla tuotetaan paikallista kuohuviiniä, cavaa.
Kuten monien espanjalaisten nykyviinien senkin juuret johtavat Ranskan puolelle, tällä kertaa Champagneen, mistä oppi tuotiin Kataloniaan 1800-luvun lopun viiniruton aikana. Vallsin ja Vilafrancan välimaastosta löytyy pientiloja, joissa cavaan voi tutustua vaikka asiaankuuluvien juustojen ja asiantuntevan jutustelun kera. Englanniksi pärjää ainakin tässä perheyrityksessä.
Majoitusta Vilafranca del Penedes
Kohtuuhintaista majoitusta tarjoaa ainakin ulospäin DDR-tyyppistä betonibrutalismia edustava, mutta sisältä toimiva ja ystävällinen Hotel Pere III El Gran, Ramblan eli promenadin tuntumassa, muutaman minuutin kävelyn päässä kaupungin pelipaikoilta.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
