Versailles on todellinen palatsien palatsi, joka asetti valmistuttuaan mittasuhteet maailman kaikille muille palatseille. Versailles’n palatsia kopioitiinkin ympäri maailmaa, jopa Thaimaassa asti.
Jos aikoo eläissään nähdä vain yhden kuninkaallisen palatsin, sen pitäisi olla Versailles. Maailman kaikki muut palatsit ovat vain heijastuksia Versailles’n loistosta.
Versailles’n arki oli kuitenkin usein vähemmän juhlavaa kuin puitteet antaisivat ymmärtää.
Versailles kuvasti Aurinkokuninkaan mahtia
Palatsin ensimmäiset rakennukset valmistuivat vuonna 1624 kuningas Ludvig XIII metsästyshuvilaksi, mutta todelliseen loistoonsa palatsi laajennettiin Aurinkokuningas Louis XIV:n käskystä vuosina 1661–1688.
Kultaa ja kimallusta pursuava valtava palatsi kuvasti Aurinkokuninkaan mahtia – hänen aikanaan Ranska oli valtansa huipulla ja Ranskan armeijaa pidettiin pitkälti voittamattomana. Aurinkokuningas oli totaalinen yksinvaltias, kuin aurinko, jonka ympärillä hovi pyöri planeettojen lailla.
Palatsin kuuluisin huone on loistokas Peilisali, jossa allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versailles’n rauhansopimus. Hienoja ovat myös kuninkaalliset makuuhuoneet.
Palatsin yhteydessä on mahtava, patsaiden ja suihkulähteiden koristama geometrinen puutarha.
Versailles’n arki haisi
Vaikka Aurinkokuningas tunnettiin ylettömästä ylellisyydenhalustaan, oli elämä palatsissa usein karumpaa kuin puitteet antavat ymmärtää. Aurinkokuninkaan hovi oli valtava, ja palatsialueella asui tuhansia palvelijoita ja virkamiehiä. Vessoja oli aivan liian vähän: tarpeita tehtiin usein käytäville.
Eipä siinä, kuningas itsekään ei pitänyt peseytymisestä, vaan kuinkaan luona käyneiden ulkomaisten lähettiläiden muistioiden mukaan kuningasta ympäröi tukeva, liki eläimellinen tuoksu.
Kuninkaan päivittäinen pukeutuminen oli valtavaa operaatio, johon osallistui satakunta palvelijaa. Päähän valittiin yksi 400:sta, syöpäläisten asuttamasta peruukista. Yksinvaltiaalla piti niin kiirettä, että usein hän otti virkamiehiään vastaan kuninkaallisella pytyllä istuen.
Lämmitystä ei ollut, ja talvisin palatsi oli kylmä ja kolea. Rottien lisäksi käytävillä kulki myös lehmiä, jotta hoville saatiin tuoretta maitoa.
Ja vaikka Aurinkokuninkaalla oli kaikki valta maan päällä, oli hänenkin lopulta kohdattava viikatemiehen henkäys. Vanhoilla päivillään itsevaltias sairasteli kovasti, eivätkä kuninkaallisten lääkärien hoitomenetelmät ainakaan parantaneet oloa: hoitotoimenpiteisiin kuului muun muassa hampaiden vetämistä suusta.
Jatkuva sotiminen ja mahtavat rakennushankkeet olivat käyneet kalliiksi ja raskaiksi kansalle kantaa. Kun elämän loppu jo häämötti, 76-vuotiaan Aurinkokuninkaan kerrotaankin opastaneen viisivuotiasta perillistään Ludvig XV:a:
”Älä rakasta minun laillani rakennustaidetta ja sotia. Päinvastoin, yritä elää rauhassa naapureittesi kanssa (…) Kuuntele hyviä neuvoja ja noudata niitä, yritä parantaa kansan elinoloja, mihin minä en valitettavasti koskaan kyennyt.”
Aurinkokuningas taisi viimein tajuta, että jotain olisi voinut tehdä toisinkin.
Versailles’n ylettömyyksien loppu
Oppi ei tainnut mennä perille, vaan pitkän valtakautensa aikana Aurinkokuninkaan seuraaja, Ludvig XV, jatkoi sotimista, mikä johti lopulta valtion vararikon partaalle.
Kansa pysyi kuitenkin vielä kuuliaisena. Toisin kävi seuraavan kuninkaan, Ludvig XVI ja kuningatar Marie-Antoinetten aikana. Kansa voi yhä kurjemmin, mutta pariskunta eli suunnattomassa ylellisyydessä.
Vuonna 1789 kansa sai tarpeekseen. Ranskan vallankumous alkoi heinäkuussa, kun kansanjoukko valtasi Bastillen pahamaineisen vankilan. Lokakuussa heinähangoin aseistautunut väkijoukko tunkeutui Versailles’hin, otti kuningasparin mukaansa ja vei heidät Pariisiin Tuileries’n palatsiin kotiarestiin. Kolme vuotta myöhemmin giljotiini heilahti, ja kuningaspari menetti päänsä.
Versailles’n ylettömyyden aika oli ohi.
Vierailu Versailles’n palatsissa
Pariisin esikaupunkialueella sijaitseva Versailles on todella suosittu nähtävyys – vuosittaisia vierailijoita on yli seitsemän miljoonaa. Kannattaakin välttää viikonloppuja.
Turistikauden ulkopuolella voi kuitenkin melkein kävellä suoraan sisään. Ja vaikka jonoja olisi, ne etenevät pituuteensa nähden varsin nopeasti. Harvoin joutuu jonottamaan tuntia pitempään. Lippujonot välttää, jos ostaa lipun etukäteen.
Pääsymaksu on noin 15 euroa, ja alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät palatsiin ilmaiseksi passia näyttämällä.
Palatsin laajasta puutarha-alueesta osa on kaikille ilmainen, osaan on erillinen pääsymaksu.
Palatsille on puolen tunnin RER-junamatka Pariisin Montparnassen asemalta. Keskustalippu ei riitä, vaan pitää ostaa kolmosvyöhykkeen lippu. Versailles’n asemalta on lyhyt kävelyt palatsialueelle.
Kannattaa ottaa omat eväät mukaan – palatsialueen ravintolat ovat kalliita ja usein pitää vielä jonottaa.
Lue lisää Pariisista.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
