Komodon kansallispuistoa Indonesiassa hallitsevat lohikäärmeet. Jos jättimäiset komodonvaraanit eivät vie henkeä, ne varastavat sydämen.
Vedän kengät jalkaan ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon, kun vene lähestyy mangrovemetsiköiden reunustamaa saarta. Komodo on seitsemän viikon Indonesian-matkani kohokohta. Solmin nauhat kireälle, jotta pystyn juoksemaan karkuun.
En hikoile pelkästään kuumuudesta. Minua hermostuttaa, sillä pian kohtaan lohikäärmeitä silmästä silmään.
Komodonvaraanin tappava purema
Saari on kuuluisa komodonvaraaneista. Kolmimetrisiksi kasvavat liskot ovat maailman suurimpia ja pahamaineisimpia liskoja. Englanniksi niiden nimi on Komodo dragon, ”Komodon lohikäärme”. Ne eivät sentään syökse tulta, mutta otusten sylki on uusimman tutkimustiedon valossa myrkyllistä. Se estää veren hyytymistä ja aiheuttaa saaliin kuolemisen verenhukkaan.
Saaliseläimiksi liskot laskevat kaiken liikkuvan, myös ihmiset.
Varaanit vaanivat uhrejaan maastoon sulautuneena, hyökkäävät äkkiarvaamatta, puraisevat alkupalan ja antavat saaliinsa paeta. Päivällinen löytyy hajun perusteella muutaman päivän kuluttua.
Komodon laiskat liskot
Näen ensimmäiset liskot heti riistanvartijoiden toimistomökin pihalla. Kolme valtavaa örkkiä paistattelee uneliaasti päivää auringossa. Hetken aikaa epäilen niiden olevan täytettyjä, mutta kun hiivin kamerani kanssa parin metrin päähän, yksi nostaa laiskasti päätään. Tuijotamme hetken aikaa tosiamme. Liskon suupielessä kimaltaa kuolaklimppi.
Olio nousee – ja löntystää lähimmän puun alle varjoon, jonne se lysähtää vatsalleen kuin mätisäkki. Tunnen oloni petetyksi. Haluan rahani takaisin.
Olen haaveillut seikkailusta Komodolla siitä lähtien, kun näin vuosia sitten television luonto-ohjelmassa ”Krokotiilimies” Steve Irwinin pinkovan kuvausryhmänsä kanssa puuhun pakoon valtava hirviö kintereillään. Ohjelman liskot olivat verenhimoisia ja ulkonäköönsä nähden petollisen nopeita.
Todellisuudessa vaihtolämpöiset liskot kuitenkin löhöävät paikoillaan suurimman osan ajasta, sillä niiden ei tarvitse syödä kuin kerran kuukaudessa. Silloin ne saattavatkin pistellä kerralla poskeensa nelisenkymmentä kiloa lihaa. Ruokalistalla ovat pääasiassa saarilla elävät villisiat, peurat ja vesipuhvelit.
Varaaneilla on myös kannibalistisia taipumuksia, joten pikkuliskot viettävät ensimmäiset elinvuotensa piiloutuneina onttoihin puunrunkoihin.
Alan epäillä, että Krokotiilimiehen kuvausryhmään kuului eläinlääkäri, joka syötti liskoille piristeitä ennen takaa-ajokohtausta. Minun näkemäni liskot ovat niin lamaantuneita, että ne voisivat yhtä hyvin paistatella päivää Madame Tussaud’n vahakabinetissa.
Kansallispuiston pääsymaksu on kuitenkin voimassa kolme päivää, joten päätän antaa varaaneille toisen mahdollisuuden – toisella saarella.
Rinca – komodonvaraanien toinen koti
”Lohikäärmeitä” tavataan yhteensä neljällä vierekkäisellä saarella Indonesiassa. Saarista kolme – Komodo, Rinca ja pikkuruinen Padar – muodostavat Komodon kansallispuiston, joka on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1986. Neljännellä saarella, Floresilla, liskoja elää ainoastaan pienellä länsirannikon kaistaleella.
Suuntaan Rincalle, jota kehutaan villimmäksi kuin Komodoa.
Ehdin kävellä Rincalla laiturilta vain parikymmentä metriä, kun polun mutkan takaa ilmestyy kahden ja puolen metrin mittainen lohikäärme. Keltainen kieli vilkkuu suupielestä, kun se löntystää keinuen suoraan kohti.
Säntään juoksuun ja kiipeän laiturin viereen rakennetulle korokkeelle. Otus pyörii ympärillä hetken. Sitten se menettää mielenkiintonsa ja päättää ottaa torkut.
Nappaan reppuni ja kipitän puolen kilometrin päähän puistonvartijoiden toimistolle. Sieltä löytyy puistonvartijoiden esimies, Urbanus Teso, joka on työskennellyt kansallispuistossa yli viisitoista vuotta.
Syövätkö komodonvaraanit ihmisiä?
”Komodonvaraanien kuuluisin uhri on vuonna 1974 kuollut sveitsiläinen Rudolf-herra”, Urbanus sanoo. ”Hän lähti patikoimaan kukkuloille omin päin. Muutaman päivän kuluttua vanhus löydettiin, mutta jäljellä ei ollut muuta kuin aurinkolasit ja kamera.”
Onnettomuus tapahtui ennen kuin Komodosta tehtiin kansallispuisto. Nykyään vierailijat eivät saa liikkua ilman riistanvartijaa.
Urbanus kertoo tarinaansa niin leveästi hymyillen, että odotan hänen puistelevan päätään kaihoisasti ja huokaisevan tarinansa päätteeksi ”vanhojen hyvien aikojen” perään.
Tuoreempi tragedia koettiin vuoden 2006 toukokuussa. ”Indonesialainen vierailija pudotti lippalakkinsa paaluille rakennetun kahvion terassilta. Kun hän kumartui nostamaan sitä, rakennuksen alla vaaninut lisko haukkasi häntä olkapäästä”, Urbanus hekottaa. Mies kuljetettiin pikavauhtia sairaalaan Balille asti, ja hän selvisi ilman pysyviä vammoja. (Uusin onnettomuus sattui toukokuussa 2017, kun komodonvaraani pääsi puraisemaan varomattoman singaporelaismiehen jalkaa.)
En voi olla hymyilemättä tyytyväisenä: lohikäärmeet eivät ole sittenkään aivan hampaattomia. Päätän jäädä Rincalle yöksi.
Liskojen yö Komodolla
Kynttilät valaisevat Rincan iltaa, sillä sähköä tuottava generaattori on rikki jo kolmatta vuotta. Malarianestolääke Lariam tuo yöllä liskot uniin ja lapsuuden möröt sängyn alle. En uskalla edes kävellä huoneen poikki vessaan. Lattialaudoissa on isoja reikiä, ja epäilen varaanien vaanivan mökin alla valmiina vetämään minut pimeyteen raadeltavaksi. Pelkään, ettei minusta jää jäljelle muuta kuin korvatulpat.
Aamu tuo pelastuksen. Juhlin painajaisten päättymistä lähtemällä etsimään varaaneja yhdessä 21-vuotiaan riistanvartijan Fionin kanssa.
Patikoimme kukkulan huipulle, josta löydämme lähes kolmimetrisen jättiläisen loikoilemasta. Hiivittyämme kymmenen metrin päähän lisko nousee – ja alkaa löntystellä suoraan meitä kohti. Katseeni hakee puuta turvapaikaksi, turhaan.
Sitten lisko jähmettyy omituiseen asentoon. Ympäri laaksoa kaikuu miehekäs pieru, joka säestää hirviön aamuaskareita.
Matka Komodolle
Komodon kansallispuisto sijaitsee Indonesian itäosassa Floresin saaren kupeessa. Lähimpään pikkukaupunkiin, Floresilla sijaitsevaan Labuan Bajoon, on yksinkertaisinta matkustaa lentämällä Balilta.
Suurin osa turisteista tekee Labuan Bajosta päiväretken Komodolle tai Rincalle. Venematka Labuan Bajosta kestää pari tuntia, ja usein samalla reissulla pysähdytään myös snorklaamaan paholaisrauskujen kanssa ja vieraillaan Komodon saaren itärannikon pinkillä Red Beachilla. Hiekkaranta on autio, riutta sen sijaan kuhisee elämää.
Jos lyhyt päiväretki ei riitä, kannattaa kysyä kansallispuiston toimistosta mahdollisuutta viettää yö Komodon tai Rincan yksinkertaisissa vierasmajoissa. Vähän vuodesta riippuen on vaihdellut, onko se mahdollista.
Labuan Bajosta löytyy hotelleja ja edullisia majataloja joka lähtöön.
Katso eri lentoyhtiöiden tarjoukset Indonesiaan ja vertaa maan sisäisiä lentoja.
Voit varata kätevästi netistä retken Komodolle.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
