Pietari-matkaopas

Pietari-matkaopas

Pietari_Venaja_24
Palatsiaukiolla viihtyvät turistien lisäksi pietarilaiset – muun muassa temppupyöräilijät. Kuva: Ville Palonen

Pietari on sietämättömän kauneuden, satumaisen rikkauden ja syntisten juhlien kaupunki. Pietarissa taru ja totuus sekoittuvat kaupungin omaksi, pietarilaiseksi todellisuudeksi.

Koko kaupunki on rakennettu kuolleiden työmiesten ja tuhoa enteilevien myyttien varaan.

Siksi Pietarin henki on toisenlainen kuin minkään muun kaupungin: julma ja rakastava, kaunis ja karu, melankolinen ja riehakas.

Tämän oppaan ovat koonneet matkailutoimittajat Antti Helin ja Ville Palonen, joilla on takanaan useita Pietarin-matkoja.

Pietari on kauneuden kaupunki

Koko Pietarin harmonisesti rakennettu avara barokki- ja empirekeskusta on yksi maailman ihmeistä. Kanavat tuovat näkymiin avaruutta, ja taivasta näkyy paljon joka puolella.

Keskustasta löytyy myös upeita jugendrakennuksia. Minne tahansa Pietarin keskustassa katsoo, silmä lepää kauneudessa.

Pietari on tarinoiden kaupunki

Jos Pietarissa ensimmäisenä ihastuukin kaupungin kauneuteen, syvenee rakkaus, kun oppii tuntemaan Pietarin historiaa. Nuoresta, vain hieman yli 300 vuoden isästään huolimatta kaupunki on täynnä tarinoita ja kiehtovaa historiaa!

Jo kaupungin perustaminen on aikamoinen tarina: suunnitelma Pietarin perustamisesta oli yhtä hullu kuin sen alkuunpanija, Pietari Suuri.

Kaupunki rakennettiin vihamieliselle suolle lukemattomien työmiesten kuollessa projektissa. Siitä asti Pietaria on pidetty kirottuna kaupunkina, joka elää tuhon myyttien alla.

Pietari on kärsimyksen kaupunki

Pietarin asukkaiden kärsimys ei päättynyt kaupungin rakentamisen julmaan urakkaan. Sen jälkeenkin kaupunki on kokenut kovia: Stalinin terrorin ja Leningradin piirityksen toisessa maailmansodassa.

On oikeastaan ihme, että Pietari on vielä pystyssä. Niin paljon pietarilaiset ovat kaupunkiaan rakastaneet, että he ovat kestäneet koettelemukset ja pitäneet kaupunkina pystyssä vaikeina aikoina.

Pietari on taiteen kaupunki

Vaikeuksista pietarilaiset ovat selvinneet taiteen avulla. Sen liekki on palanut kaupungissa uskomattoman kirkkaana tuottaen mestariteoksia toisensa jälkeen. Anna Ahmatova valaisi salaa kopioiduilla runoillaan Stalinin terrorin synkkiä vuosia, ja Shostakovitsh sävelsi Leningradin piirityksen aikana Seitsemännen sinfoniansa.

Kaupungissa luotu lähes ylimaallisen kaunis taide on antanut pietarilaisille uskontoon verrattavaa voimaa kestää historian koettelemukset.

Jos pietarilaiset rakastavatkin taiteilijoitaan, eivät nämä ole aina rakastaneet Pietaria. Venäjän kansallisrunoilija Pushkin oli aituiseen kahnauksissa tsaarinvallan kanssa, ja Dostojevski haukkui Pietaria ”mädäksi ja limaiseksi” kaupungiksi.

Pietari on taiteen ja taiteilijoiden kaupunki. Pietarilaisvanhemmat kasvattavat lapsensa siihen, että he asuvat kulttuurikaupungissa. Lapset viedään pienestä pitäen oopperaan, konsertteihin ja teattereihin.

Tuskin missään muualla maailmassa taiteilijaa, hudosnik, rakastetaan yhtä paljon kuin Pietarissa. Ja juuri taiteen palo tekee Pietarista niin rakastettavan kaupungin.