Oslob – millaista on uida puolikesyjen valashaiden kanssa?

Valashait ovat jättimäisen kokoisia mutta vaarattomia.
Valashait ovat jättimäisen kokoisia mutta vaarattomia. Oslobissa ne tulevat aivan viereen. Kuva: Antti Helin

Oslobin valashait ovat nousseet maailman maineeseen – Cebun saarella Filippiineillä sijaitseva Oslob on maailman varmin paikka nähdä valashaita. Niitä näkee varmasti, ja ympäri vuoden.

Mutta Oslobilla on ristiriitainen maine: valashaita ruokitaan, jotta ne pysyvät alueella turistien ihmeteltävänä. Sopiiko siis Oslobiin mennä valashaita katsomaan, vai onko kyseessä pahimmanlaatuinen epäeettinen matkailu?

Kun ensimmäisen kerran kuulin Oslobista ja valashaiden ruokkimisesta, kauhistuin. Ajattelin, etten ikinä mene sinne.

Valashaiden kerrottiin kolhivan itseään veneisiin ruokaa kinutessaan, eikä villieläinten ruokkiminen ole muutenkaan koskaan hyvä asia (no, kaikki on suhteellista, sillä ruokitaanhan Suomessakin karhuja haaskoilla luontokuvaajia varten).

Mutta niin vain mieleni lopulta muuttui.

Koetin ensin turhaan nähdä valashaita Donsolissa ja kun sitten seuraavan kerran olin sopivasti lähistöllä, Cebussa, en millään malttanut olla käymättä Oslobissa. Cebu Citystä kun on Oslobiin vain muutaman tunnin bussimatka.

Ja silloin en ollut kuullut Leytellä sijaitsevasta Pintuyanista, Filippiinien kaikkein parhaasta paikasta nähdä valashaita.

Millaista Oslobissa sitten oli?

Kokemuksia Oslobin valashaista

filippiinit-oslob-valashai-4805
Valashait aukovat vedeiden kyljessä valtavaa suutaan kuin koirat. Näystä on luonnon ylevyys kaukana. Kuva: Antti Helin

Oslobin kokemus oli parempi mitä olin pelännyt. Ilmeisesti Oslobin valashaiturismin alkuaikojen kaaoksesta oli jo päästy eroon, sillä toiminta vaikutti sangen järjestäytyneeltä – ainakin arkisin, jolloin matkailijoita on viikonloppua vähemmän.

Oslobin valashaiturismille on annettu selvät ohjeet, että kunkin valashain lähellä saa olla vain yksi vene eikä valashaita saa missään nimessä koskea.

Eri asia on, kuinka hyvin ohjeita noudatetaan ja millainen kokemus olisi viikonloppuisin tai juhlapyhinä, jolloin valashaituristien määrää lisäävät filippiiniläiset kotimaanmatkaajat.

Jokaisen ruokkijaveneen ympärillä oli omat valashainsa kuin sanattomasta sopimuksesta. Meidän veneellämme oli parhaimmillaan vieretysten neljä valashaita.

Valashait olivat valtavia, vaikka ne olivat vielä nuoria. Oslobin valashait näyttivät olevan kolmesta kahdeksaan metriä pitkiä, mistä valashait, maailman suurimmat kalat, voivat kasvaa vielä yli kaksinkertaisen kokoisiksi, 18-metrisiksi.

Erityisen ylvästä kuvaa merten jättiläiset eivät antaneet. Valashait uivat pystyasennossa ja aukoivat kuin koirat kitaansa veneiden vieressä ruokaa kerjäten. Valashaiden pienistä tihrusilmistä oli mahdoton lukea, mitä ne itse tilanteestaan ajattelivat.

Valashaiden kohtaamisesta puuttui tietysti kokonaan myös se jännitys, joka villin luonnon kohtaamisessa lumoaa, että pääsee osaksi jotain harvinaista ja ainutlaatuista.

Oslobin valashait olivat kuin maailman kummallisimpia kotieläimiä.

Yksin valashain kanssa

Päivän paras kokemus: yksin valashain kanssa.
Päivän paras kokemus: yksin valashain kanssa. Kuva: Antti Helin

Onneksi kokemus muuttui hetkeksi kokonaan. Yksi valashaista lähti uimaan omille teilleen. Lähdin perään, sopivan välimatkan pitäen (en olisi kyllä varmaan lähemmäs pystynyt uimaankaan, vaikka olisin yrittänytkin).

Uimme kaksistaan pitkän aikaa. Valashai kierteli laajaa kehää kaikessa rauhassa minusta tuon taivaallista välittämättä, hovinaan valaan ympärillä norkoilevat pikkukalat.

Sain hetken maistaa sitä lempeää ylväyttä, jota valashait edustavat.

Onko Oslobiin eettistä matkustaa?

Suuresta koostaan huolimatta valashait tuntevat kehonsa täydellisesti eivätkä törmäile ympäriinsä. Ihmisten olisi kuitenkin tärkeä säilyttää viiden metrin turvaväli – mitä ei aina tapahdu.
Suuresta koostaan huolimatta valashait tuntevat kehonsa täydellisesti eivätkä törmäile ympäriinsä. Ihmisten olisi kuitenkin tärkeä säilyttää viiden metrin turvaväli – mitä ei aina tapahdu. Kuva: Antti Helin

Mitä Oslobista pitäisi sitten ajatella? Itse olen tyytyväinen, että menin. Kokemus oli erikoisuudessaan ikimuistoinen, ja se toi tavallaan hyvän mielen: Oslobin valashaiden tilanne ei näyttänyt niin huonolta kuin olin pelännyt.

Mutta pohjimmiltaan kyse ei tietenkään ole minun omasta kokemusmaailmastani. Suurempi kysymys on, onko valashaiden ruokkimisesta haittaa valashaille eli osallistuinko johonkin pahaan?

Siihen on vaikeampi vastata varmuudella.

Parasta tietenkin olisi, ettei valashaita ruokittaisi. Valashait ovat luonnostaan vaeltava laji, ja ruokkiminen muuttaa valashaiden luonnollista käyttäytymistä saamalla ne pysymään paikoillaan ja tekemällä ne riippuvaisiksi ruokinnasta.

Aina voi toki puolustella, ettei oma vierailu muuta tilannetta suuntaan tai toiseen. Länsimaiset matkailijat ovat joka tapauksessa häviävä vähemmistö Oslobissa. Valtaosa matkaajista on filippiiniläisiä kotimaanmatkaajia. Perässä tulevat korealaiset ja kiinalaiset turistit, joiden ymmärrys luontoystävällisestä matkailusta on valitettavasti vasta alkutekijöissään (jos edes siinä vaiheessa).

Mutta pohjimmiltaan jokainen matkustaja lisää valashaista saatavia tuloja ja kannustaa niiden ruokkimiseen. Pitkällä tähtäimellä Oslobin suurin ongelma on se, että muuallakin saatetaan alkaa seurata Oslobin esimerkkiä ja syöttää valashaita turismidollarien toivossa.

Miten ruokkiminen vaikuttaa valashaihin?

Valashaiden ruokkimiseen liittyy paljon kysymyksiä. Ruokkimisesta on todennäköisesti valashaille haittaa, mutta pitkän aikavälin vaikutuksia ei vielä tunneta, eikä oikeastaan lyhyenkään. Valashaiden elämästä kun tiedetään ylipäätään vielä hyvin vähän. Ne ovat eläimiksi aikamoinen mysteeri.

Itse asiassa sekä Donsol että Oslob ovat molemmat tärkeitä paikkoja valashaiden tutkimisen kannalta. Esimerkiksi Oslobissa tutkijat ovat tägäneet jo ties kuinka monta valashaita, joiden liikkumista ne pystyvät nyt seuraamaan. Kaikki valashait eivät suinkaan jää Oslobiin, vaan niitä on nähty myös eri puolilla Filippiinejä.

Jos ruokinta nyt yhtäkkiä lopetettaisiin, ainakin osaa valashaita saattaisi uhata nälkäkuolema, sillä ne ovat saattaneet jäädä liian kauaksi luonnolliselta vaellusreitiltään ravinnon perässä.

Myös ruokavalio on osin eri kuin luonnossa: Oslobissa valashaille syötetään pikkuruisia katkarapuja, kun luonnossa ne söisivät myös planktonia ja muita mikroskooppisia merieliöitä.

Valashait ovat myös vaarassa kolhia itseään, kun ne tulevat aivan kiinni veneisiin ruokaa kinumaan. Onneksi vesille sentään mennään Oslobissa pienillä soutuveneillä; moottorit on kielletty.

Tutkijat myös pelkäävät, että mitä enemmän Oslobin valashait tottuvat ruokintaan, sitä aggressiivisemmin ne sitä vaativat. Ennemmin tai myöhemmin ruokinta uhkaa johtaa vakavaan onnettomuuteen, kun valashait kääntävät ympäri veneen, joka ei tarjoakaan niille ilmaista lounasta.

Yhdestä asiasta ollaan sentään varmoja. Donsolin valashait eivät ole siirtyneet Oslobiin. Valashaita molemmissa paikoissa tutkineet meribiologit kertovat kyseessä olevan kokonaan eri kanta.

Oslobilaisia valashaiden ruokkimisen problematiikka tuskin kiinnostaa. He näkevät lyhyen aikavälin hyödyt, miten heidän elämänsä on parantunut valashaiden eli butangien myötä. Oslobilaiset kertovat hymyillen, kuinka kaikki on nyt toisin kuin ennen, kuinka ennen köyhät kalastajat ovat vaurastuneet ja mitä kaikkea voivat ostaa.

Paikallinen kioskinpitäjä Conchita kertoi esimerkiksi, että kyläläiset ovat voineet rakentaa aiempaa isompia taloja ja hankkia kaapelitelevision. Paikallisen kotipolttoisen sijaan he voivat nyt juoda San Miguel -olutta.

Onko turismista mitään hyötyä valashaille?

Siitä ei ole pitkäkään aika, kun Filippiineillä metsästettiin valashaita. Valashaiturismi lähti ensimmäisenä käyntiin Donsolissa ja oli osin Donsolin saaman matkailusuosion ansiota, koko valashaiden metsästys kiellettiin koko maassa vuonna 1998. Donsol oli osoittanut, että turismin kautta valashaista voi saada merkittäviä tuloja – paljon enemmän kuin kalastamalla.

Donsolin valashait ovat päässeet yhdessä Donsolin vieressä sijaitsevan Mayon-tulivuoren kanssa jopa sadan peson seteliin.

Ja vaikka valashait ovat periaatteessa suojeltuja, ovat ne edelleen uhattuja Filippiineillä. Ennen valashaiden ruokkimisen aloittamista juuri täällä Oslobissa kalastajat kokivat valashait kilpailijoikseen, sillä ne söivät samoja pikkuriikkisiä kaloja, joiden pyytämiseen Oslobin kalastajat olivat erikoistuneet.

Kalastajat olivat valmiita hankkiutumaan valashaista laittomasti eroon – kunnes he keksivät, että kilpailemisen sijaan he voisivat ruokkia valashaita ja hyötyä niistä.

Eli ehkä valashaiturismista on sentään jotain hyötyä merten jättiläisille.

Kanattaako Oslobissa käydä?

Oikea vastaus on tietenkin, että älä mene, vaan suuntaa mieluummin Donsoliin tai vielä mieluummin Etelä-Leyten Pintuyaniin.

Donsolissa valashaiden kanssa snorklaaminen on Maailman luonnonsäätiön WWF:n tukema projekti, eikä Donsolissa valashaita ruokita ja turismi on muutenkin pyritty järjestämään niille mahdollisimman vähän haitalliseksi.

Pintuyanissa taas matkailijoita on niin vähän, käytännössä ei lainkaan, ettei heistä voi olla haittaa valashaille. Tilanne voi tietysti muuttua, jos Pintuyanin maine kasvaisi yllättäen. Onneksi matka sinne on useamman mutkan takana kuin Oslobiin, jonne pääsee Cebusta helposti bussilla.

Omia kokemuksia summaten: Olen tyytyväinen että kävin myös Oslobissa, jotta näin omin silmin, mistä on kysymys. En pidä asioiden tuomitsemisesta kuulopuheiden perusteella – eikä sellainen asenne myöskään kuulu matkailutoimittajan ammattiin.

Kokemus oli mielenkiintoinen, ja elämyksellinenkin, mutta luontokokemukseksi sitä on vaikea sanoa.

Uudestaan Oslobiin minulla ei ole mitään syytä mennä. Pintuyanin valashaiden kanssa aion sen sijaan käydä jatkossakin uimassa majatalostemme Surigao Dream käsin.

Valashaiden kanssa snorklaaminen

Valashaiden kanssa pääsee snorklaamaan aamukuudesta kello yhteen päivällä. Varhainen aamu on paras aika; silloin on eniten valashaita ja vähiten matkailijoita.

Snorklausreissut ovat edullisia. Snorklaaminen järjestetään Oslobin valashaikeskuksen kautta.

Oslob – näkemistä ja tekemistä

Oslob on pieni ja vaatimaton kylä. Kovin paljon muuta tekemistä ei ole kuin valashaiden katselu. Kunnollista rantaa ei ole.

Parinkymmenen metrin venematkan päässä on kuitenkin kaunis Sumilon-saari, jolla voi käydä retkellä. Saarella toimii alueen tyylikkäin hotelli, Sumilon Bluewater Island Resort.

Retkikohteesta käy myös vesiputous Tumalog Falls.

Oslob – hotellit ja majoitus

Oslobin majapaikat eivät eroa kovin suuresti toisistaan. Suurin osa edustaa perustasoa ilman sen suurempaa yrittämistä.

Oslob – matka

Oslobiin kulkee Cebusta useita busseja päivässä (Cebun eteläinen bussiasema). Muutaman tunnin matka-aika vierähtää nopeasti rantatien upeita maisemia ihastellessa: ohitse vilahtaa loputtomasti turkoosin rantaveden värjäämää rannikkoa ja tunnelmallisia pikkukyliä.

Matkaan kannattaa yhdistää muutaman päivän pysähdys Moalboalissa, jossa voi snorklata suurten sardiiniparvien kanssa.

Halpalentoyhtiö Cebu Pacific lentää Cebuun edullisesti ympäri Aasiaa. Myös Manilasta on Cebuun useita lentoja.

Jatka matkaa Oslobista

Oslobista on reilun 10 kilometrin matka Cebun eteläkärkeen Liloaniin, josta pääsee lautalla  Negros-saarelle Dumagueteen. Dumagueten lähellä sijaitsee Apo Island, yksi Filippiinien parhaista sukelluskohteista.

Dumaguetesta on myös hyvät lauttayhteydet viihtyisälle saarelle Siquijor. Jos aiot saman tien Siquijoriin, kysy kyytiä myös Liloanin satamasta, josta on laiva tai pari päivässä suoraan saarelle.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi