Senaatintori on Helsingin historiallinen sydän. Ja tavattoman kaunis sellainen. 1800-luvun puolivälissä valmistuneen aukion yläpuolelle nousee lumivalkoinen Helsingin tuomiokirkko kuin kaupunkia suojeleva enkeli.
Senaatintori on suomalaisille kovin tuttu – mutta vain pinnalta. Harva tietää kaikkia tarinoita, joita Suomen kauneimpaan aukioon liittyy. Vaikkapa sen, ettei Senaatintorin suunnitellut Carl Ludvig Engel olisi halunnut tuomiokirkkoonsa massiiviportaita laisinkaan.
Helsingin empire-keskusta ulottuu Senaatintorille korttelin päähän Kauppatorille asti. Kun Suomi juhlii, se tapahtuu usein Senaatintorilla – tai Kauppatorilla. Oli kyse sitten jääkiekon maailmanmestaruudesta tai historiallisesta Euroviisuvoitosta. Puhekieleen on vakiintunut sanonta: ”Torilla tavataan.”
Senaatintorin paikalla oli hautausmaa
Ennen Senaatintoria paikalla oli puinen Ulrika Eleanoran kirkko ja sen hautausmaa. Kirkon ääriviivat on merkitty Senaatintorin nykyiseen kiveykseen.
Kirkon ikuisti vesivärimaalaukseen Carl Ludvig Engel, jonka uusien suunnitelmien toteuttamiseksi Ulrika Eleanoran kirkko lopulta purettiin.
Engel maalasi monta muutakin akvarellia Helsingistä ajalta hetkeä ennen kuin muuttui silmissä.
Suomi oli tullut osaksi Venäjää, ja suuriruhtinaskunnan pääkaupunki tarvitsi arvoisensa keskustan. Merkit Ruotsin vanhan vallan ajasta tuli pyyhkiä pois. Kyytiä sai myös torin laidalla ollut Helsingin vanha, ruotsalaistyylinen raatihuone.
Arkkitehti Engel vihasi Helsinkiä
Berliiniläinen, Venäjältä onneaan etsinyt arkkitehti Carl Ludvig Engel sai suunniteltavakseen Senaatintorin – ja koko Helsingin paraatikeskustan.
Mitään kovin merkittävää hän ei ollut sitä ennen tehnyt, paitsi Turun tähtitornin, mutta Venäjän keisari tykästyi hänen piirustuksiinsa.
Vaikka Engel piti Helsinkiä kylmänä ja kulttuuriltaan köyhänä paikkana, hän suostui, sillä kukapa arkkitehti kieltäytyisi mahdollisuudesta suunnitella kokonainen kaupunki. Eikä hänelle kyllä ollut tarjolla muitakaan töitä.
38-vuotias Engel muutti Helsinkiin vuonna 1816 ja suunnitteli viettävänsä kaupungissa kuusi vuotta. Toisin kävi. Työt ja suunnitelmat venyivät. Engel asui Helsingissä 24 vuotta, aina kuolemaansa asti.
Engel on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Ja helsinkiläiset vierastivat Engeliä
Jos Engel ei koskaan oikein sopeutunut Suomeen, eivätkä suomalaisetkaan tottuneet häneen. Engel pukeutui aina tyylikkäästi, mutta häntä pidettiin jäykkänä ja vähäpuheisena. Ruotsia hän puhui vahvasti saksalaisella korostuksella.
Engeliä kyllä ihailtiin ja arvostettiin arkkitehtina, mutta hänen suunnitelmiaan pidetiin myös turhan suureellisina. Moiseen hienouteen ei oltu Suomessa totuttu.
Helsinkiläiset epäilivät etenkin suurta Nikolainkirkkoa eli nykyistä Helsingin tuomiokirkko, tulisiko sen rakentamisesta mitään. Kaupunkilaisten väitettiin jopa lyövän vetoa siitä, mihin suuntaan se kaatuu.
Engel harmittelikin kirjeessä ystävälleen, että Senaatintori valmistui Helsinkiin eikä Berliiniin, jossa sitä osattaisiin kunnolla arvostaa.
Valtioneuvoston linnassa kummittelee
Nimensä Senaatintori on saanut sen itäreunalle rakennetusta palatsista, jossa kokoontui Suomen senaatti. Itsenäistymisen jälkeen siitä tuli Valtioneuvoston linna. Samalla juhlasalista poistettiin keisarin valtaistuin, joka on nykyisin Suomen kansallismuseossa.
Rakennuksessa on tapahtunut Suomen kuuluisin poliittinen murha. Oli kesäkuu 1904 ja elettiin Venäjän vallan sortovuosia. Suomea liki itsevaltiain ottein hallinnut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov yhtenäisti maata Venäjään. Suomen autonomia oli uhattuna.
29-vuotias virkamies Eugen Schauman ampui Bobrikovin palatsin toisen kerroksen tasanteella ja surmasi sitten itsensä.
Siitä pitäen Valtioneuvoston portaikossa on kuultu aavemaisia laukausten ääniä. Kerrotaan myös, että kesäkuun puolivälin tienoilla portaikossa voi nähdä Schaumanin että Bobrikovin aaveet.
Melkein kuin kaksi marjaa
Valtioneuvoston linnaa vastapäätä on Helsingin yliopiston päärakennus. Keltaiset, uusklassiset rakennukset näyttävät melkein identtisiltä, mutta ne eivät ole.
Yliopiston julkisivun pylväät ovat joonialaiset eli kreikkalaistyyliset ja kuvastavat sivistystä sekä taiteita. Valtioneuvoston pylväät ovat puolestaan korinttilaiset eli roomalaistyyliset ja symboloivat valtiovaltaa.
Yliopiston päärakennukseen sopii rohkeasti astua sisään ja käydä henkimässä akateemista tunnelmaa.
Sederholmin talo on Helsingin vanhin
Tuomiokirkosta nähden Senaatintorin vastakkaista laitaa reunustavat vanhat kauppiastalot. Niiden historia yltää jo aukiota kauemmaksi, mutta Engel muokkautti niiden julkisivut uudelleen empire-tyylin mukaisiksi.
Katsopa hetki sinistä Sederholmin taloa. Se on koko Helsingin keskustan vanhin rakennus. Vuonna 1757 valmistunut kivitalo on saanut nimensä rakennuttajaltaan, kauppias Sederholmilta, ulkoasu on tosin 1800-luvun alusta.
Historian saatossa talossa on toiminut niin kauppa, tupakkatehdas kuin tyttökoulukin. Nykyisin sen korttelissa toimii Helsingin historiaa esittelevä Helsingin kaupunginmuseo. Samassa yhteydessä on ilmainen, perheen pienimmille suunnattu museo Lasten kaupunki.
Bockin talossa asui Suomen kenraalikuvernööri
Entäpä viereinen, komealla pylväsrivillä varustettu talo? Se on Bockin talo, joka valmistui muutama vuosi Sederholmin talon jälkeen. Bock oli kaupungin rikkaimpia ja mahtavimpia kauppiaita.
Kun Engel saapui Helsinkiin luomaan uutta keskustaa, hänen ensimmäinen työnsä oli muuttaa Bockin talo Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunnoksi. Tällöin talo sai komean päätykolmionsa ja pylväikkönsä.
Parikymmentä vuotta myöhemmin kenraalikuvernöörille valmistui mahtavampi palatsi Eteläesplanadille ja Bockin talosta tehtiin Helsingin raatihuone.
Helsingin nykyinen kaupungintalo onkin sitten korttelin toisella puolen Kauppatorin laidalla komeassa talossa, jonka Engel suunnitteli alun perin Helsingin seurahuoneeksi eli hotelliksi ja ravintolaksi.
Nykyisin Bockin talo on Helsingin kaupunginvaltuuston kokouskäytössä.
Katariinankatu on tyyliltään Helsingin yhtenäisin
Sederholmin ja Bockin talon välissä kulkee Katariinankatu. Se on tyyliltään Helsingin yhtenäisin: kaikki talot ovat 1700- tai 1800-luvuilta.
Kaunis on toki viereinen Sofiankatukin, mutta yksi talo erottuu joukosta. Kadun keskiosassa sijaitsevan, myöhäistä jugendia edustavan talon on suunnitellut Lars Sonck, sama mies, joka on piirtänyt Tampereen tuomiokirkon. Talo valmistui vuonna 1913 Stockmannin tavaratalon rakennustarvikeosastoa varten.
Varsinainen Stockmannin tavaratalo toimi Kiseleffin talossa.
Kiseleffin talo – alkuperäinen Stockmann
Katariinankadun ja Unioninkadun välissä sijaitsee Kiseleffin talo, jossa toimi aikoinaan aivan ensimmäinen Stockmannin tavaratalo. Stockmann toimi talossa vuoteen 1930 asti, kunnes nykyinen tavaratalo valmistui Aleksanterinkadun päähän.
Sittemmin Kiseleffin talossa on toiminut myös poliisiasema. Nykyisin talossa on monenlaisia designkauppoja sekä Kino Engel ja iki-ihana Cafe Engel.
Senaatintorin ja Kauppatorin välissä toimi ilotalo
Senaatintorin ja Kauppatorin välillä kulkee myös Helenankatu, kaduista rauhallisin. Toista oli ennen vanhaan. Helenankatu 3:ssa toimi aikoinaan ilotalo. Keskeisempää sijaintia on vaikea kuvitella. Heti kulman takana, Kauppatorin puolella, ovat Korkein oikeus ja Presidentinlinna.
Aleksanteri II – kapinointia hyvän hallitsijan patsaalla
Jos Senaatintorin rakennuttamisesta määräsikin keisari Aleksanteri I, on aukion keskellä Aleksanteri II patsas. Se on yksi Helsingin vanhimmista julkisista muistomerkeistä.
Aleksanteri II oli Suomessa tavattoman suosittu, sillä hän osoitti ymmärrystä Suomen erikoisasemaa kohtaan. Hänen aikanaan suomen kieli kohotettiin virkakieleksi ja maa sai oman rahan, Suomen markan.
Aleksanterille kävi kuitenkin huonosti. Venäjän demokratisoimista vaatineet terroristit murhasivat hänet Pietarissa. Senaatintorin patsas palajastettiin vuonna 1894, 13 vuotta keisarin kuoleman jälkeen.
Kun hänen pojanpoikansa, keisari Nikolai II, aloitti Suomen venäläistämisen eli sortovuodet, patsaasta tuli mielenilmausten näyttämö. Suomalaiset protestoivat venäläistämispyrkimyksiä laskemalla kukkia ”hyvän hallitsijan” patsaalle.
Engelistä Suurkirkon portaat olivat mauttomat
Senaatintorin rakentaminen aloitettiin vuonna 1816. Valmista tuli viimein vuonna 1852, kun vihdoin Nikolainkirkkokin valmistui. Nykyisin kirkko kantaa nimeä Helsingin tuomiokirkko. Siinä välissä se on ollut myös Suurkirkko.
Kirkko on aukion todellinen katseenvangitsija, mutta helpolla se ei syntynyt. Engel muokkasi ja hioi kirkon piirustuksia vuosikymmenen ajan. Siitä oli tuleva mahdollisimman puhdaslinjainen klassismin edustaja.
Paha vain, että kirkon rakentaminen venyi ja venyi ja Venäjän keisariksi noussut Nikolai I halusi muutoksia suunnitelmiin.
Engelistä oli liki pöyristyttävää, että keisari halusi kirkon edustalle nykyiset 46-askelmaiset portaat. Engel olisi halunnut kirkon eteen pääesikunnan rakennuksen samaan empiretyyliin kuin muutkin rakennukset.
Engel kuoli vuonna 1840, kesken kirkon rakennustöiden. Kirkosta ei tullut muutenkaan aivan sellaista kuin Engel olisi toivonut. Tsaarin kaveri, muuten merkityksetön arkkitehti, pääsi sotkemaan ja muokkaamaan Engelin piirustuksia entisestään.
Engelin kuoltua kirkkoon lisättiin neljä pientä kulmatornia ja kaksi erillistä terassipaviljonkia portaiden kummallakin sivulla. Uuden suunnitelman mukaan kirkon päätykolmioon lisättiin myös 12 apostolin kuvat.
Vaan hieno se on silti, vaikkei aivan Engelin suunnitelmien mukainen. Ja kirkon portaatkin ovat mitä mainion istuskelupaikka kauniina kesäpäivänä.
Kansalliskirjasto on Engelin kaunein rakennus
Kirkon kulmalla, Unioninkadun puolella, on Kansalliskirjasto. Vuonna 1840 valmistunutta rakennusta pidetään Engelin kaikkein kauneimpana luomuksena.
Mallia hän otti antiikin temppeleistä ja roomalaisista kylpylöistä. Kannattaa piipahtaa sisällä ihailemassa kaunista kupolisalia.
Kansalliskirjaston kokoelmissa on käytännössä kaikki Suomessa koskaan julkaistu kirjallinen materiaali, nykyisin yhä enemmän digitaalisessa muodossa. Täällä voi käydä selaamassa esimerkiksi vanhoja lehtiarkistoja.
Miksei Senaatintori ole Unescon maailmanperintökohde?
Engel halusi suunnitella Senaatintorista Euroopan kauneimman aukion ja hyvin hän onnistuikin. Senaatintorin veroista aukiota ei ole muissa Pohjoismaissa, ja Euroopankin mittakaavassa Senaatintori on upea nähtävyys.
Se on suunniteltu yhtenäiseen empire-tyyliin, joka oli vallalla valtakunnan pääkaupungissa Pietarissa. Engelin tyyli on tosin hieman hillitympää kuin Pietarissa.
Ainoa kauneusvirhe on lounaiskulmassa sijaitseva, punagraniittinen pankkirakennus, joka on riistänyt Senaatintorilta mahdollisuuden päästä Unescon maailmanperintökohteeksi. Sen tilalta purettiin Engelin suunnittelema kolmikerroksinen talo.
Lue kirja Engelistä
Kirjavinkki: Jukka Viikilä on kirjoittanut Engelistä ja Senaatintorin rakentamisesta fiktiivisen mutta tositapahtumiin perustuvan kirjan Akvarelleja Engelin kaupungista. Teos sai vuoden 2016 Finlandia-palkinnon ja onkin aivan mahtavaa luettavaa kaikille vähänkään Engelistä ja Helsingistä kiinnostuneille:
”Schinkelin teatterilla Berliinissä on kaksi rakennusmestaria, neljä työnvalvojaa ja mitä taitavinta rakennusmestaria. Melkein naurattaa, kun ajattelen, että minä täällä yksikseni rakennan kokonaisen kaupungin.”
Mikä on Senaatintorin lähin hotelli?
Ei, Senaatintorin laidalla ei sijaitse ainoatakaan hotellia. Lähin hotelli on melkein Kauppatorin vieressä sijaitseva Hotel Haven, jossa on nukkunut jopa Ruotsin prinsessa Victoria.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
