Kaukana Saaristomerellä sijaitseva Jurmo on todella karu saari. Niin karu, että se on jo vaikuttavaa. Täällä ei ole oikeastaan yhtään mitään muuta kuin pitkiä kivisiä rantoja. Suomenkielen sanan jurottaa voisikin hyvin korvata sanalla jurmottaa.
Siksi onkin aika lailla tajunnan räjäyttävää, että täällä on asuttu keskiajalta lähtien. Kuka kumma on valinnut tämän saaren asuinpaikakseen? Meitä on moneksi.
Paraisten alueella sijaitsevaa Jurmoa ei sovi sekoittaa samannimiseen saareen Ahvenanmaan vesillä.
Jurmon luonto
Nykyisin Jurmossa on pysyviä asukkaita kymmenkunta. Lisäksi kesäisin saarella laiduntaa ylämaankarjaa, ja talvella näkee siellä täällä hyppiviä valkeita jäniksiä. Keväällä saapuvat muuttolintujen parvet – Jurmo onkin lintubongarien suosikkikohde. Merikotkan näkee lähes varmasti ympäri vuoden. Saaren eteläkärki on luonnonsuojelualuetta, jossa ei saa liikkua lintujen pesintäaikaan 1.4.–31.7.
Kesäisin Jurmo hieman vilkastuu matkailijoista ja mökkiläisistä. Nähtävyytenä on hellyttävä merimieskappeli ja Jurmon luontotupa, joka esittelee Saaristomeren luontoa ja historiaa. Omanlainen nähtävyytensä on Högberget, saaren korkein kukkula, joka kohoaa huimat 18 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Kun on aikansa ihmetellyt Jurmon karuutta, alkaa siitä löytää kauneutta. Kivet kaikki kuin omia yksilöitään, jäkälin koristeltuja. Meri pauhaa taustalla.
Jos on sen verran kova jurmottaja, että Suomen eteläisin saari Utö kuulostaa liian kuuluisalta ja siksi ”turistiselta”, kannattaa tulla Jurmoon.
Jurmon rantarosvot
Erityisen mielenkiintoiseksi saaren tekevät tarinat entisaikain rantarosvoista. Perimätiedon mukaan jurmolaiset kalastajat hankkivat lisäansioita katalin keinoin. Saarelaiset sytyttivät öisin tulia, joita ohi kulkeneet laivat luulivat majakan valoksi ja purjehtivat niiden ohjaamana karille jurmolaisten ryöstettäväksi.
Kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa kuuli rosvouksesta, hän lähetti sotilaansa polttamaan saaren metsät ja kylän maan tasalle. Siitä pitäen Jurmo on ollut enimmäkseen puuton, vaikka saarelle onkin istutettu mäntymetsikkö ja koillisrannikolla on reheviä tervaleppälehtoja.
Laivat Jurmolle
Jurmoon matkataan yhteysaluksella Nauvon Pärnäisistä Saariston rengastien varrelta. Laivamatka kestää kolmisen tuntia. Laivakyyti on ilmainen, joten säästyneet lippurahat kannattaa sijoittaa laivan erinomaiseen kotiruokalounaaseen (12-13 euroa).
Kesäisin saarelle kulkee myös laiva pari kertaa viikossa Turusta.
Jurmolle voi matkustaa vuoden ympäri Pärnäisistä, mutta talvella laiva kulkee vain pari kolme kertaa viikossa.
Jurmon majoitus
Jurmolla on tarjolla mökkimajoitusta, jonka voi varata Klas Mattssonilta (jurmo.com). Mökkeihin kuuluu yhteinen rantasauna. Toinen majoitusvaihtoehto on Jurmo Inn -majatalo, jossa moni mökkiläinenkin käy vähintään erinomaiseksi kehutulla buffet-lounaalla.
Jurmolla majoittuessa ei kannata haaveilla luksuksesta. Koko saarella ei ole yhtäkään vesivessaa, ei edes vakituisilla asukkailla. Juoksevaa vettäkään ei mökkimajoituksista löydy, mutta kaivolle ei sentään ole kuin korkeintaan 50 metrin matka. Peseytyminen hoidetaan saunavuorolla. Mökeissä on sähköt ja muut mukavuudet – vain juokseva vesi ja sisävessa puuttuvat.
Sataman lähellä on telttailualue, jonka kivikoista löytyy muutama suunnilleen tasainen telttapaikka. Telttailualueella on grillipaikka ja ulkohuussi.
Lue lisää Saaristomerestä.
