Kuhmon karhuja ja susia katsomassa

karhu Kuhmo
Kuhmo on yksi parhaista paikoista nähdä karhu. Kuva: Ville Palonen

Kuhmon villi luonto on vertaansa vailla. Venäjän rajalla sijaitsevassa erämaassa odottaa maailmanluokan luontoelämys: karhujen ja susien katselu piilokojusta käsin.

Teksti ja kuvat Ville Palonen

Suolammen vastarannalla näkyy liikettä. Tartun kiikareihin vaikka tiedän jo, mikä tumma hahmo on: täysikasvuinen karhu. Se on tulossa suoraan minua kohti.

Karhu löntystää lähemmäs. Tuijotan sitä kameran teleobjektiivin läpi, sydän rinnassa hakaten.

Peto on valtava. On helppo ymmärtää, miksi karhua kutsutaan metsän kuninkaaksi. Se on Suomen kansalliseläin, myyttinen olento, jota on aina pelätty ja arvostettu. Karhua on kutsuttu kymmenillä lempinimillä, ja majesteettisen pedon mukaan on nimetty lukemattomia paikkoja.

Suomessa on noin 2300-2500 karhua (Luonnonvarakeskus 2020), mutta niiden kohtaaminen metsässä sattumalta on harvinaista. Jos karhun haluaa nähdä luonnollisessa ympäristössään, se onnistuu varsin helposti Kuhmossa, jossa petoeläinten tiheydet ovat koko maan korkeimpia.

Yö piilokojussa karhuja katsomassa

piilokoju Kuhmo
Piilokoju suolla Kuhmon erämaassa. Kuva: Ville Palonen

Otan ensimmäiset kuvat. Käteni vapisevat, vaikka olen turvassa villieläinten katselua varten rakennetun piilokojun sisällä. Seurassani on Sami Rautiainen, joka järjestää karhunkatselua isänsä, luontokuvaaja Lassi Rautiaisen, kanssa.

Wildlife Safaris Finland, Suomen vanhin suurpetojen katselua järjestävä yritys, perustettiin vuonna 1988 (ensin yrityksen nimi oli Artic Media). Aluksi haaskojen lähelle pystytettyjä piilokojuja oli vain kaksi, nykyään niitä on kokonaiset 14 kappaletta neljässä eri paikassa. Tämän paikan nimi on No Man’s Land, ja se sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Venäjän rajalta.

Sami Rautiainen
Sami Rautiainen piilokojussa. Kuva: Ville Palonen

Kuuden neliön kokoisessa piilokojussa on kapeat ikkunat, tusina kuvausaukkoa kameroille, sekä makuualustat lattialla nukkumista varten. Oven takana olevat pari tyhjää vesikanisteria toimittavat vessan virkaa.

Suurpetojen kyttääminen voi olla uuvuttava kokemus. Piilokojun sisällä pitää pysyä hiljaa kellon ympäri, yleensä iltakuudesta aamuseitsemään saakka. Onneksi hyttyset eivät kiusaa – iloinen yllätys heinäkuisena iltana – mutta kojun sisällä on kuuma kuin huonosti lämmitetyssä saunassa.

Istumme Rautiaisen kanssa muovisilla puutarhatuoleilla ja tuijotamme karhua. Se seisoo suolla alle 50 metrin päässä meistä ja repii palasiksi sianruhoa. Välillä otus kääntää katseensa suoraan kohti kameraa. Karhu tietää, että sitä tarkkaillaan.

”Haaska on sidottu kiinni kantoon, jotta karhut eivät vie sitä pois”, Rautiainen kuiskaa. ”Täysikasvuinen karhu voi syödä kymmenen kiloa kerrallaan. Sitten se sulattelee ateriaansa parin päivän ajan.”

Suurpetopolitiikkaa Kuhmossa

Kaikki Kuhmon asukkaat eivät pidä siitä, että suurpetoja ruokitaan melkein heidän takapihoillaan. Kriitikot väittävät, että karhu- ja susiturismi totuttaa luonnostaan arat eläimet ihmisiin.

Ajaessani kohti rajan tuntumassa olevaa Wildlife Safaris Finlandin piilokojua poikkesin paikalliselle lammastilalle. Isäntä tarjosi kupin kahvia ja muisteli petojen kanssa syntyneitä ongelmia: esimerkiksi sitä, kuinka vuonna 2011 yksinäinen susi teurasti 14 lammasta. Lampaankasvattaja arvosteli kovin sanoin sitä, että karhuille syötetään lihaa keskellä kesää.

Karhut ovat kaikkiruokaisia: niiden ruokavalio koostuu lihasta, marjoista, kasveista, muurahaisista ja hunajasta. Yleensä ne tappavat hirven tai peuran vasta syksyllä ennen talviunille vetäytymistä, tai keväällä heti pesästä noustuaan. Rautiainen vakuuttaa että karhut, jotka ruokailevat haaskoilla, syövät myös luonnollista ruokaansa kuten marjoja.

Karhunmetsästys on kielletty haaskojen ja piilokojujen ympärillä noin kymmenen neliökilometrin alueella, mutta se toki se vaikuttaa petoeläinten katseluun elokuun lopulta syyskuulle jatkuvan jahtikauden aikana. Parasta aikaa suurpetojen katseluun ovatkin valoisat kesäyöt, jolloin on varsin todennäköistä bongata karhu, susi tai ahma – ja jos onni potkaisee, jopa kaikki kolme suurpetoa samana yönä. Hyvä kaverini koki tällaisen ”triplan” toukokuussa 2020 lastensa kanssa.

Kuhmossa näkee myös susia

susi
Susi on napannut matkaevästä haaskalta. Kuva: Ville Palonen

Puolen tunnin mässäilyn jälkeen karhu nousee hitaasti ja lähtee löntystämään suon poikki. ”Se näyttää menevän seuraavalle piilokojulle kilometrin päähän”, sanoo Rautiainen. ”Siellä on norjalaisten luontokuvaajien ryhmä. Pitää lähettää tekstiviesti, että ovat valmiina.”

Karhun kadottua suon taakse juhlimme jakamalla tölkin lämmintä olutta. Rautiainen muistelee hämmästyttävintä piilokojusta näkemäänsä tapausta. ”Muutama vuosi sitten pääsimme vaimoni kanssa näkemään, kuinka susi yllätti haaskalla ruokailleen nuoren karhun. Susi hiipi lähelle ja jahtasi sitten pelästyttämänsä karhun viiden metrin korkeudelle puuhun. Se taisi olla sudelle pelkkää leikkiä, mutta kyllä ne usein myös ryöstävät karhujen makupaloja tarkoituksella.”

Jos haaska on lähellä piilokojua, arat sudet pysyttelevät turvallisen välimatkan päässä. Ne odottavat kärsivällisesti kunnes yksinäinen karhu repii irti kunnollisen lihapalan – ja varastavat saaliin joukkuepelillä, jos karhu kiikuttaa sen kauemmaksi piilokojusta.

Aurinko on laskenut, mutta keskikesän yö on valoisa. Hiljaisuuden rikkoo kilometrin päästä kantautuva susilauman ulvonta. Yllätyksekseni ääni ei kuulosta pelottavalta, vaan ennemminkin surumieliseltä.

Samassa Rautiainen kuiskaa. Yksinäinen susi on ilmestynyt piilokojun takana aukeavalle suolle. Henkeä pidättäen odotan, kunnes harmaa peto on päässyt massiivisen teleobjektiivini ulottuville. Sitten painan laukaisinta.

Susi pysähtyy ja katsoo minua suoraan silmiin. Se jolkottaa haaskan takana olevaan metsikköön, ja palaa melkein heti siansorkka suussaan.

Sitten susi katoaa öiselle suolle hiljaa kuin aave.

Karhujen katselu Kuhmossa

Kuhmon alueella on muutama suurpetojen katselua järjestävä yrittäjä. Yksi kehutuimmista on aivan rajavyöhykkeen tuntumassa päämajaansa pitävä Wildlife Safaris Finland (entinen Artic Media). Yö piilokojussa maksaa 100-150 euroa. Lisäpalveluihin kuuluu ruokailua, saunomista ja ammattitason valokuvauskaluston (Nikon) vuokraamista.

Parin kilometrin päässä Kuhmon keskustasta sijaitsee Metsähallituksen ylläpitämä Luontokeskus Petola (Lentiirantie 342), jossa voi tutustua karhun, suden, ahman ja ilveksen elintapoihin sekä Suomen suurpetopolitiikaan. Paikasta saa myös tietoa Kuhmon alueen retkeilyreiteistä ja luontoaktiviteeteista. Ilmainen sisäänpääsy.

Katso tarjoukset Kuhmon hotelleihin.

Lue lisää Kuhmosta tai villieläinten katselusta.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi