Tsaarinaikaan sterletti – eli sampikaloista pienin – oli Pietarin himoituin herkku.
Teksti Antti Helin
Kuva Ville Palonen
Se tuijottaa lautaselta elottomilla silmiltään kuin esihistoriallisen ajan hirviö. Metrinmittaisella sammella on piikikäs nokka, jäykät evät, luinen selkäevä ja pitkä, siimamainen pyrstö.
Jos sellainen tulisi vastaan uintireissulla, kestäisi vuosia ennen kuin uskaltaisi uudestaan veteen.
Onneksi se tulee vastaan lautasella, valkoviinissä haudutettuna.
Tsaarinaikaan, ennen bolsevikkien vallankumousta, sterletti oli Pietarin himoituin herkku. Saadakseen sampikaloista pienimmän ja maukkaimman tuoreena juhlapöytään aateliset olivat valmiina tuhlaamaan omaisuuksia.
Sterlettien kuljettaminen elävinä Pietariin 200 kilometrin päästä Volga-joen varrelta kesti kuukausia höyrylaivoilta, jotka puskivat ylävirtaan. Koska sterlettien uskottiin säilyvän hengissä vain kotivesissään, mukana kuljetettiin varavesisäiliöitä, joista sampisammioiden vesi vaihdettiin kolmesti päivässä.
Talvisin matkalle tarvittiin mukaan ammattimies, joka piti veden jatkuvasti sopivan lämpöisenä.
Nykyisin sterlettejä pääsee maistelemaan hieman keveämmälläkin kukkarolla pietarilaisissa ravintoloissa.
Pietarilaisravintoloista kannattaa etsiä muitakin Pietarin kulta-aikojen herkkuja. Kuten stroganoffia ja alkupalana tarjoiltavia, katajalla maustettuja paistettuja viiriäisiä madeirakastikkeessa. Ne olivat tsaari Pietari Suuren lähimmän apulaisen, prinssi Menshnikovin, lempiruoka.
Katariina Suuri piti puolestaan yksinkertaisesta ruuasta. Hänelle maistui naudankielellä ryyditetty kaalikeitto, varsinkin krapulapäivinä.
Lue lisää: Venäläinen ruoka
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
