Moni autoilija paahtaa Pohjois-Ruotsin läpi lähes pysähtymättä, niin kova on kiire kokea Pohjois-Norja: Lofoottien vuorten kauneus, Helgelandin autiot hiekkarannat ja Saltstraumenin mahtava vuorovesivirta. Ja pakkohan se on myöntää: Ruotsin pohjoisin lääni, valtava Norrbotten, on matkailullisesti Lapin ja Pohjois-Norjan väliinputoaja. Vaikka pinta-alaa on saman verran kuin Lapissa, sekä kiinnostavia nähtävyyksiä että matkailijoille suunnattuja palveluita (esimerkiksi kunnollisia huoltoasemia) on harvassa. Maisematkaan eivät vedä vertoja terävähuippuisille Norjan vuorille.
Miksi Pohjois-Ruotsiin sitten kannattaisi matkustaa? No juuri siksi! Siellä ole Suomen Lapin turistivilinää, joten valtavien kansallispuistojen poluilla saa patikoida omassa rauhassaan. Pitkät vaellukset onnistuvat paremmin Ruotsin tuntureilla kuin Norjan jyrkkärinteisillä vuorilla, mutta jylhät maisemat ovat silti aivan eri maailmasta kuin tasaisessa Suomen Lapissa.
Pohjois-Ruotsi on myös kalastajan paratiisi: saalisvarmoja vesiä on älytön määrä, mutta kalastuspainetta varsin vähän. Kalaluvat ovat naurettavan edullisia.
Oma lukunsa on talvi. Pohjois-Ruotsista löytyy maailman pohjoisin hiihtokeskus, jossa kausi jatkuu pitkälle toukokuuhun. Revontulia voi bongailla aivan yhtä helposti kuin Lapissakin.
Kaiken lisäksi Ruotsista on viime vuosina tullut suomalaisille yhä edullisempi matkakohde, kiitos kruunun kurssin heikkenemisen suhteessa euroon.
Tässä artikkelissa esitellään Pohjois-Ruotsin nähtävyyksiä, joista suurin osa osuu Norjan-matkaajien reiteille Haaparanta–Narvik ja Haaparanta–Mo i Rana. Artikkelin lopussa kerrotaan Pohjois-Ruotsin kansallispuistoista ja kalapaikoista.
Pohjois-Ruotsin kohteiden sijainnit näyttää Ruotsin kartta.
Haaparanta – autoilijan portti Pohjois-Ruotsiin
Tornion sisarkaupunki Haaparanta on autoilijan portti pohjoiseen. Pieni puutalokeskusta on viehättävä, mutta varsinaisia nähtävyyksiä ei juuri ole – ellei sellaiseksi lasketa synkän mustaa Haaparannan kirkkoa.
Tornion ja Haaparannan välillä pääsee liikkumaan ilman rajamuodollisuuksia. Matkaa keskustojen välillä on vain kilometrin verran. Moni Lapin-matkaaja (ja vakituinen asukas) poikkeaakin Haaparantaan kaupoille ja auton tankkaukseen – esimerkiksi vuonna 2025 bensa oli Ruotsin puolella jopa 20-30 senttiä halvempaa kuin Suomessa.
ICA Supermarketista löytyy eksoottisia ruotsalaisherkkuja kohtuulliseen hintaan. Shoppailijaa houkuttavat myös poistomyymälät, joista voi bongata todella edullisia tarjouksia. Haaparannalla on muun muassa Fjällrävenin, Häglöfsin ja Peak Performancen outlet-myymälä. Oma lukunsa on Ikean vieressä sijaitseva karkkikauppa Candy World, joka mainostaa itseään yhtenä koko maailman suurimmista karkkikaupoista. Karkkien lisäksi kauppansa tekevät energiajuomat, jotka ovat Ruotsissa huomattavasti edullisempia kuin Suomessa.
Muutama vuosi sitten Haaparantaan avattiin kehuja kerännyt Kylpylähotelli Cape East. Moni kuitenkin jatkaa matkaa yöpyäkseen Kalixissa.
Kalix eli Ruotsin Kainuu
Kun Haaparannasta ajetaan vastikään uusittua E4-valtatietä 30 kilometriä, saavutaan Sangiksen kylään. Kannattaa pysähtyä ihmettelemään armeijan ylijäämäkauppaa, jonka pihalle on koottu puusta rakenneltuja sotakoneita: tankki, helikopteri, uppoava sukellusvene ja merirosvolaiva. Paikka on varsinainen ITE-taiteen näyttely!
Seuraava etappi on Kalix eli suomeksi Kainuu. Pikkukaupunki sijaitsee Ruotsin legendaarisimman lohijoen, Kalixin, rannalla melkein Perämeren suulla. Kalixin kuuluisin herkku on Kalixlöjrom, paikallinen Perämeren muikun eli maivan mäti, joka saa tunnuspiirteensä Kalixjoen Perämereen tuomasta makeasta vedestä. Muikun mäti on täällä punaisempaa, kiinteämpää ja maultaan miedompaa kuin muualla.
Suosittu majapaikka on Kalixin pienessä keskustassa sijaitseva Hotell Gamla Staden. Hotelli on erittäin mukava, vaikka Kalixin yhden kadunpätkän mittainen vanhakaupunki ei olekaan kummoinen. Kirkolle johtavaa Köppmannagatania reunustaa muutama puutalo.
Kalixjoen lohikoskia voi ihailla esimerkiksi Kamlungessa matkalla kohti Ylikainuuta (Överkalix), jossa toimii vieraanvaraisesta tunnelmastaan kehuttu Villa Sisu. Paikka on vain kivenheiton päässä E10-tieltä, joten se sopii loistavasti yöpaikaksi matkalla kohti Norjaa.
Gammelstadin kirkkokylä Luulajassa
Jos Kalixista kääntyy kohti etelää, alle tunnin ajomatkan jälkeen saavutaan Luulajaan. Kaupungin reunalla sijaitseva Gammelstadin kirkkokylä on Unescon maailmanperintökohde. Vanhanajan kylässä on säilynyt porvariston asuinalue sekä yli 400 pientä, punaista kirkkotupaa, joissa köyhempi kansa saattoi majoittua maaseudulta kirkkoon saapuessaan. Välimatkat olivat pitkiä, ja pitihän jossain myös päästä vaihtamaan matkavaatteet pyhävaatteisiin.
Paikka on näkemisen arvoinen, sillä vastaavanlaista kokonaisuutta ei ole säilynyt missään muualla. Kirkkotuvat eivät ole mitään leikkimökkejä – osa on ihan oikean talon kokoisia – mutta suurin osa on erikoisella tavalla rakennettu aivan vieri viereen niin, ettei välissä ole edes kujan tapaistakaan.
Satojen pikkumökkien keskellä kohoaa aivan valtavan kokoinen kivikirkko. Alaluulajan kirkko on Pohjois-Ruotsin suurin keskiaikainen kirkko. Se rakennettiin 1400-luvulla, mutta ensimmäinen jumalanpalvelus tällä paikalla pidettiin jo vuonna 1339.
Nähtävyytenä on myös kirkkokylästä kävelymatkan päässä sijaitseva ulkoilmamuseo Friluftsmuseet Hägnan.
Majoitusta tarjoaa Sunderby folkhögskola Hotel, johon on matkaa viitisen kilometriä.
Storforsen – hurjana kuohuva köngäs
Sadan kilometrin päässä Luulajasta kohisee Pohjois-Ruotsin hurjin koski. Vesiputoukseksi ei Storforsenia voi kutsua, mutta on se silti aivan hirmuinen köngäs: kahden kilometrin matkalla pudotusta on kokonaiset 60 metriä. Piitimenjoessa (Piteälven) raivoava Storforsen on Pohjoismaiden ja koko Euroopan suurin valjastamaton koski.
Storforsen on suosittu vierailukohde, jonne kulkee parkkipaikalta leveä muutaman sadan metrin mittainen reitti. Helteisenä kesäpäivänä on pakko hieraista silmiään: matkalla varsinaisen kosken rannalla olevalle katselutasanteelle on pieniä puroja ja kallioiden väliin muodostuneita lammikoita, joissa pulikoi kymmeniä auringonpalvojia. Sileitä kallioita peittävät piknikviltit, ja grillit käryävät siellä sun täällä. Tämä on rantaelämää Pohjois-Ruotsin malliin!
Näköetäisyydellä Storforsenin koskesta on modernin tyylikäs Hotell Storforsen.
Saamelaismuseo Ájtte – Pohjois-Ruotsin paras museo
Jos Pohjois-Ruotsissa poikkeaa vain yhteen museoon, paras valinta on Jokkmokkin kylässä sijaitseva saamelaismuseo Ájtte. Erinomainen perusnäyttely keskittyy saamelaiskulttuuriin.
Omat osastonsa on esimerkiksi uskonnolle (erilaisia seitoja eli palvontapaikkoja) ja perinteisille käsitöille. Niitä katsellessa ymmärtää, ettei saamelaisuus ole mennyttä maailmaa vaan edelleen elossa ja arvossaan: esillä on upouusia, toinen toistaan taidokkaampia puukkoja, laukkuja ja koruja. Materiaaleina on tekstiilien lisäksi poronluuta, nahkaa ja hopeaa. Saamelaisasuille on kokonaan oma osastonsa. Vaihtuvissa näyttelyissä on esillä saamelaista nykytaidetta.
Toinen Ájtten pääteema on Unescon maailmanperintökohde Laponia, Euroopan suurin yhtenäinen luonnonmaisema. Kooltaan tämä Pohjois-Ruotsin ja Norjan rajamailla oleva alue on huimat 9400 neliökilometriä – miltei yhtä suuri kuin kaikki Suomen kansallispuistot yhteensä! Laponiaan kuuluu neljä Ruotsin villeintä kansallispuistoa, joista kerrotaan myöhemmin tässä artikkelissa.
Museosta löytyy Lapponian eläimistö kokonaisuudessaan; esillä on taidokkaasti täytettyjä eläimiä hippiäisestä huuhkajaan ja sopulista suureen hirvisonniin.
Ájtte on koko perheen museo, sillä jokaisella osastolla on näkemistä myös lapsille.
Aivan museon naapurissa on kylän paras majapaikka, Jokkmokks Vandrarhem Åsgård. Pysäköintitilaa riittää isommallekin autolle, ja paikasta löytyy sekä sauna että yhteiskeittiö.
Lappstaden – saamelainen kirkkokylä
Saamelaiskulttuuria voi ihmetellä myös Arvidsjaurin kylässä. Lappstaden on metsäsaamelaisten kirkkokylä – siis periaatteessa samaan tarkoitukseen rakennettu kuin Luulajan Gammelstad. Ikääkin on melkein saman verran, mutta rakennusten tyyli hyvin erilainen.
Lappstaden on ainoa kunnolla säilynyt saamelainen kirkkokylä, ja sen vuoksi ainutlaatuinen paikka tutustua metsäsaamelaisten rakennusperinteisiin. Sääli, että rakennuksiin ei pääse sisään – ne ovat edelleen yksityiskäytössä muun muassa markkinoiden aikaan.
Meänkielinen Jällivaara
Jos suuntana on Lofootit, kurvataan Haaparannan ja Kalixin jälkeen pohjoiseen kohti Kiirunaa. Puolimatkassa sijaitseva Jällivaara (Gällivare) on passeli pysähdyspaikka, sillä eipä Kalixin ja Kiirunan välillä juuri muitakaan vaihtoehtoja ole. Kaupungista löytyy ravintoloita sekä mukavia majapaikkoja, kuten keskustan Scandic Gällivare.
Vaikka olisi kuinka kiire, kannattaa vähintään pysähtyä jaloittelemaan Jällivaaran laitamilla olevalle erinomaiselle levähdysalueelle. Paikka löytyy Google Mapsista nimellä Stenbron rastplats, ja nimensä mukaisesti sen tunnistaa vieressä olevan kosken yli rakennetusta vanhasta kivisillasta.
Meänkielisen pikkukaupungin nähtävyytenä on Jällivaaran museo. Paikka on pienehkö ja varsin vaatimaton, mutta sisäänpääsy sentään on ilmainen. Kotikutoisessa museossa esineitä on valtava määrä vanhoista työkaluista ja metsästysvarusteista kivilajinäyttelyyn. Eräs kiinnostavimmista kapineista on puolen metrin pituinen kaiverrettu puusauva, jota aikoinaan käytettiin kalenterina.
Kiiruna – kiehtova kaivoskaupunki
Kiiruna on Pohjois-Ruotsin talouden moottori, kaivoskaupunki, jossa rautamalmia on louhittu jo 1890-luvulta saakka. Vuosikymmenten aikana tunturiylängölle on syntynyt valtava kuoppa, jonka näkeminen ensimmäistä kertaa – varsinkin talvella, kun ympäröivä maisema on puhtaan valkea – saa suun loksahtamaan auki.
Itse asiassa Kiirunan avolouhos kasvaa edelleen sellaista tahtia, että vuosituhannen alkupuolella se oli vaarassa nielaista koko kaupungin. Ratkaisu oli radikaali: Kiirunan kaupungin keskusta päätettiin siirtää elintärkeän kaivoksen tieltä muutaman kilometrin päähän! Uuden liikekeskustan, Nya Kirunan, avajaisia päästiin juhlimaan syksyllä 2022. Toki rakennustyötä riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Kaivoksen tieltä joutui muuttamaan 6000 asukasta. Keskustan vanhat historialliset puutalot siirrettiin kokonaisina yksi kerrallaan uuteen keskustaan. Suurin siirrettävistä rakennuksista oli Kiirunan kirkko. Vuonna 1912 rakennettu kirkko on valtavan kokoinen: 40 metriä leveä ja 600 tonnia painava. Mutta niin vain elokuussa 2025 se nostettiin kokonaisena 224-renkaisen lavetin päälle ja rullattiin varovasti uudelle paikalleen viiden kilometrin päähän.
Kiirunassa on kaivosyhtiö LKAB:n vierailukeskus, jonka opastetuilla kaivoskierroksilla esitellään maailman suurimman maanalaisen rautamalmikaivoksen toimintaa ja kerrotaan faktoja kaupungin muutosta. 540 metrin syvyyteen sukeltava kierros kestää kolmisen tuntia.
Kiirunassa on sangen mukavasti majoitustarjontaa. Paras majapaikka keskustassa on syystäkin suosittu kylpylähotelli Elite Hotel Frost. Katso tarjoukset Kiirunan hotelleihin.
Jos kaipaa hieman erikoisempaa majoitusta, Jukkasjärvellä noin 15 kilometrin päässä Kiirunasta toimii maailman ensimmäinen jäähotelli, ICEHOTEL. Jokainen paikan paristakymmenestä jäähuoneesta on uniikki taideteos, ja vaikkei paikassa haluaisikaan yöpyä, voi päiväsaikaan pistäytyä ihailemaan taidokkaita jääveistoksia. Jääveistosgalleria on auki ympäri vuoden.
Kiirunan ympäristön upeita luontokohteita ovat Ruotsin korkein huippu Kebnekaise sekä Abiskon kansallispuisto. Norjan rajan tuntumassa on maailman pohjoisin hiihtokeskus Riksgränsen.
Kebnekaise – Ruotsin korkein tunturi
Ruotsin korkein tunturi – jota voi kutsua myös vuoreksi – on Kiirunan lähellä sijaitseva Kebnekaise. Vielä vuonna 1988 eteläisemmän huipun, Sydtoppenin, korkeus oli 2117 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta koska etelähuippua peittävä jäätikkö on vuosien varrella sulanut, on Kebnekaisen korkein kohta nyt 2097-metrinen Nordtoppen.
Kebnekaise on – hyvästä syystä – erittäin suosittu vaelluskohde, ja huippusesongin aikaan heinäkuussa huipulla voi olla ruuhkaa. Jos vaeltamien ei ole vaihtoehto mutta rahaa riittää, voi Kebnekaisen huipulla käväistä myös helikopterikyydillä.
Vaellusreittejä Kebnekaiselle on kaksi. Haastavampi itäinen kulkee jäätiköiden halki ja vaatii siksi kiipeilyvarusteet ja jäätikkökokemusta (ja mieluiten oppaan). Helpomman länsireitin (Västra leden) vaeltaminen kestää yleensä kolme päivää. Reitti alkaa Nikkaluoktan kylästä, jonne on Kiirunasta matkaa runsaat 60 kilometriä.
Ensimmäinen vaelluspäivä kuljetaan helppokulkuista polkua pitkin 19 kilometriä Kebnekaisen tunturiasemalle, jossa vietetään yö. Tunturiasema tarjoaa majoitusta, ravintolan ja kaupan. Telttailun hintaan kuuluvat leirintäaluepalvelut kuten suihkut ja yhteiskeittiö.
Huiputuspäivänä matkaa kertyy 18 kilometriä (meno-paluu) ja korkeuseroa kokonaiset 1800 metriä, sillä reitti kulkee mennen tullen matalamman Vierranvárri-huipun kautta. Polku on jyrkkä, mutta ei vaadi kiipeilytaitoja. Olosuhteet ovat kuitenkin vuoristomaiset ja sää voi vaihtua nopeasti, joten mukana pitää olla riittävästi lämmintä ja kuivaa vaatetta sekä ylimääräistä evästä hätätilanteiden varalle.
Huiputuspäivä on pitkä, joten suurin osa vaeltajista viettää toisenkin yön Kebnekaisen tunturiasemalla. Jos aikaa riittää, tunturiasemalta voi tehdä päiväretken maagisen kauniiseen Tarfalan jäätikkölaaksoon. Seuraavana päivänä voi palata Nikkaluoktaan tai jatkaa vaellusta kuninkaallista reittiä, Kungsledeniä, pitkin kohti pohjoista Abiskon kansallispuistoa.
Abisko – helppo kohde päiväpatikointiin
Reilun tunnin ajomatkan päässä Kiirunasta sijaitseva Abisko on pikkuinen kansallispuisto, joka sopii parhaiten päiväpatikointien kohteeksi.
Abisko onkin erinomainen pysähdyspaikka, jos on automatkalla Lofooteille tai muualle Pohjois-Norjaan. Parissakin tunnissa ehtii ihailla Abiskon kanjonissa kohisevia vesiputouksia. Luontokeskuksen parkkipaikalta kulkee kanjonin jylhimpään ja dramaattisimpaan osaan muutaman sadan metrin mittainen esteetön reitti. Sen näköalapaikalta voi ihmetellä koskea, joka ryöppyää tunnelista maantien ja rautatiesillan alta. Kyseessä ei ole luonnonihme; vielä sata vuotta sitten paikalla oli valtava vesiputous, mutta rautatietä rakentaneet työläiset päättivät, että helpoin tapa rakentaa silta olisi ohjata vesimassat kallion läpi. Siispä kallioon räjäytettiin halkaisijaltaan monimetrinen reikä.
Kun jokea lähtee seuraamaan ylävirtaan, voi kävellä useamman kilometrin lenkin pienelle Abiskojaure-järvelle ja takaisin. Horisontissa näkyy kahden jyrkkärinteisen tunturin muodostama U-kirjaimen muotoinen laakso, Lapporten. Sitä katsellessa ei uskoisi, että vuonna 2021 neljä saksalaista hurjapäätä ylitti laakson nuoralla kävellen! 2130 metrin pituinen ja 600 metrin korkeudella tapahtunut nuorallakävely pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan.
Abiskosta voi aloittaa pidemmänkin vaelluksen, sillä paikka on Pohjois-Ruotsin tunnetuimman vaellusreitin, 400 kilometrin mittaisen Kungsledenin eli Kuninkaan polun, alkupiste. Kungsledenin suosituin osa on Ruotsin kauneimpien vaellusten joukkoon valittu Abisko–Nikkaluokta, jonka vaeltamiseen on syytä varata kokonainen viikko.
Hyviä majapaikkoja Abiskossa ovat Abisko Turiststation ja Abisko Mountain Lodge.
Abiskon pohjoispuolella, aivan maantien vieressä ja Torneträsk-järven rannassa, kohisee komea Silverfallet-vesiputous. Pohjoiseen mentäessä maantielle näkyy toinenkin vesiputous, suurempi Laktajakk, jonne päästäkseen on käveltävä noin kilometrin verran.
Riksgränsen ja Björkliden – Pohjois-Ruotsin hiihtokeskukset
Riksgränsen on maailman pohjoisin hiihtokeskus – se on nipin napin pohjoisemmassa kuin Saariselkä. Riksgränsen sijaitsee Norjaan menevän valtatie E10:n varrella, nimensä mukaisesti aivan valtakunnanrajalla. Arktisen sijaintinsa vuoksi keskus aukeaa vasta helmikuussa, mutta lunta riittääkin sitten pitkälle loppukevääseen saakka: hissit pyörivät vielä toukokuun lopulla. Täällä ei kärvistellä kaamoksessa, vaan laskemaan pääsee jopa yöttömän yön auringossa!
”Riksu” on legendaarisessa maineessa etenkin vapaalaskijoiden keskuudessa, sillä mahdollisuudet offpiste-laskuun ovat erinomaiset. Paikassa onkin järjestetty arvostettu vapaalaskukilpailu Scandinavian Big Mountain Championships joka toukokuussa jo yli 30 vuoden ajan.
Hissejä Riksussa on kuusi ja hoidettuja rinteitä 16, joista suurin osa vaikeustasoltaan punaisia. Tunturin huippu nousee 900 metriin ja korkeuseroa laskuille kertyy noin 400 metriä. Erinomainen majapaikka on Katterjokk Turiststation, jonka ovelta on vain sata metriä lähimmälle hiihtohissille.
Abiskon ja Riksgränsenin välissä on myös toinen laskettelukeskus, Björkliden, jonka hissit ovat käytettävissä samalla yhteislipulla Riksun kanssa. Keskuksilla on välimatkaa 30 kilometriä, ja se taittuu kätevästi ilmaisella kuljetuksella. Björklidenistä löytyy erinomainen tunturihotelli Hotel Fjället.
Katso tarjoukset Riksgränsenin hotelleihin.
Laponia – Ruotsin Lapin kansallispuistot
Abiskon lisäksi Pohjois-Ruotsista löytyy monta muutakin kansallispuistoa, joista moni on todellista erämaata. Laponia eli ”Ruotsin Lappi” on Jällivaaran ja Jokkmokin länsipuolella, Norjan rajan tuntumassa, oleva 9400 neliökilometrin kokoinen alue. Siihen kuuluu neljä kansallispuistoa: Stora Sjöfallet, Sarek, Padjelanta ja Muddus. Näistä viimeisin on muista hiukan erillään, kun kolme ensimmäistä puolestaan muodostavat yhdessä Euroopan suurimman ja vanhimman luonnonpuistoalueen. Stora Sjöfallet ja Sarek perustettiin Ruotsin ensimmäisten kansallispuistojen joukossa vuonna 1909.
Stora Sjöfallet saa nimensä komeasta vesiputouksesta, jota on helppo poiketa katsomaan: maantieltä vie perille runsaan kilometrin mittainen pitkospuupolku. Lähellä on suuri ja moderni luontokeskus Naturum Laponia (ilmainen sisäänpääsy), joka esittelee kaikkien Laponian kansallispuistojen luontoa ja saamelaiskulttuuria. Stora Sjöfalletilla on pinta-alaa hiukan enemmän kuin Pallas-Yllästunturin kansallispuistolla.
Vuoristoinen Sarek on suurempi ja villimpi – suorastaan eeppinen vaelluskohde. Jyrkistä vuorista moni kohoaa kahden kilometrin korkeuteen, ja huippuja peittää yhteensä noin sata jäätikköä. Syrjäisyyden ja haastavan maaston vuoksi Sarek sopii kokeneille vaeltajille: merkittyjä reittejä, autiotupia tai muita hienouksia ei Sarekista löydy.
Sarekiin kuljetaan todella syrjäisestä Ritsemin kylästä, jonne käännytään Jällivaaran ja Jokkmokkin väliseltä E45-tieltä. Matkan varrelle Ritsemiin osuu Naturum Laponio -luontokeskus. Ritsemistä on lauttakyyti Akkajärven ylitse. Sarekiin voi mennä myös etelän kautta Kvikkjokkin kylästä.
Stora Sjöfalletin ja Sarekin erikoisuus ovat helikopterikyydit, jotka ovat yllättävän edullisia (määränpäästä riippuen 50-200 euroa per henki). Niitä käyttävät sekä vaeltajat, jotka haluavat aloittaa patikoinnin keskeltä erämaata, että syrjäisille tunturijärville painavien varusteiden kanssa kulkevat kalastajat. Helikopterikyydit lähtevät Stora Sjöfalletista, Ritsemistä ja Kvikkjokkista.
Kalastus Pohjois-Ruotsissa
Haaparannan länsipuolella virtaava Kalix (suomalaiselta nimeltään Kainuu) on Pohjois-Ruotsin legendaarisin lohijoki. Se saa alkunsa pohjoisesta Kebnekaisen tunturiylängöltä ja laskee Perämereen. Lohenkalastajien suosimia paikkoja ovat rauhallisten sivujokien (mm. Kaitum) lisäksi myös alajuoksun suuret kosket, joiden lähistöltä löytyy monen tasoisia majapaikkoja.
Vuolaiden lohijokien lisäksi Ruotsin Lapista löytyy lukematon määrä pienimuotoisempia kalapaikkoja. Oman kokemuksen mukaan jalokala – etenkin reilun kokoinen harjus – on paljon helpompi saada saaliiksi kuin Suomen Lapissa.
Mikä parasta: Ruotsin kalastusluvat ovat halpoja ja ne on helppo ostaa etukäteen netistä (natureit.se). Kolmen vuorokauden lupa maksaa vain runsaat 10 euroa ja on voimassa suurimmassa osassa valitun kunnan (Kiiruna, Jällivaara tai Arjeplog) vesistä.
Ruotsin anteliailla harjusvesillä jopa ensikertalainen voi onnistua. Rannalta kalastaessa taimeneen ja rautuunkin on hyvät mahdollisuudet, kunhan tietää mitä tekee.
Uistimista parhaiten harjukselle toimii puna-musta Bete Lotto, perhoista maistuvin on Red Tag. Oli viehe mikä hyvänsä, varma ottiväri on puna-musta! Harjus nappaa vaikka keskellä kirkasta hellepäivää, mutta isomuksia kannattaa pyytää iltahämärässä. Silloin saaliiksi saattaa saada myös kauniin luonnontaimenen. Oman kokemukseni perusteella taimen pitää itsensä värisistä vieheistä. Raudulle taas kannattaa tarjota räikeitä värejä; oma luottovieheeni on mustapilkullinen, kirkkaan oranssi Bete Lotto.
Pohjois-Ruotsin kalareissua suunnitellessa vain mielikuvitus on rajana: haluatko viettää leppoisan kalastusloman vuokramökissä asuen ja veneestä käsin kalastaen, vai kenties tehdä kerran elämässä -kalastusvaelluksen tiettömille tunturijärville? Jos pelimerkeistä ei ole pulaa, pääsee syrjäisille kala-apajille vaikka helikopterin kyydissä. Lengedaarinen pilkkimiesten ja -naisten kohde on aivan Ruotsin pohjoisrajalla sijaitseva Rostojärvi, jonne matkataan yleensä helikopterikyydillä Kilpisjärveltä.
Hyväksi koettua seutua on Arjeplog, josta löytyy erinomaisia harjusvesiä (muun muassa Piteälv eli Pitejoen vesistö). Arjeplog on kätevästi matkan varrella, jos on autoreissun kohde on Norjan Bodø tai Helgelandin upea rannikko. Arjeplogista löytyy parikin kunnollista hotellia, järven rannalla sijaitseva suuri Hornavan Hotell sekä keskustan pääkadun varrella oleva pienempi Hotell Lyktan.
Lue lisää: Autolla Norjaan – vinkit ja kokemukset
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
