Erä-Eeron piilokoju Lieksassa on maailman paras paikka nähdä ahma. Hyvällä tuurilla voi bongata myös karhun tai suden.
Teksti ja kuvat Ville Palonen
Lammen vastarannalla näkyy liikettä: tumma hahmo ilmestyy synkästä kuusikosta ja katoaa saman tien rantaheinikon suojaan. Vaikka otuksen näkee vain vilaukselta, ei voi erehtyä: se on ahma.
Hetken kuluttua ahma astuu kunnolla esiin. Se ylittää veden päälle kaatuneen puunrungon, loikkii heinikon läpi, ja alkaa touhukkaasti puuhaamaan rantaniityllä olevan kiven luona. Sen alle on vain puoli tuntia sitten piilotettu kunnon kimpale lihaa.
Ollaan Lieksan Kontiovaarassa. Paikka on melkoista korpea: ihmisasutusta ei ole lähimaillakaan, vain metsää ja suolampia. Juuri syrjäisen sijaintinsa vuoksi Erä-Eeron piilokoju on erinomainen paikka nähdä ahma.
Erä-Eero on Suomen paras paikka nähdä ahmoja
”Aloin järjestää suurpetojen katselua vuosituhannen alussa”, kertoi Eero Kortelainen eli Erä-Eero, ennen kuin kuljetti meidät Uuronlammen rannalla olevalle piilokojulle. ”Nykyään vierailijoita saapuu ympäri maailmaa.”
Erä-Eerolla on vuodessa noin 500 asiakasta, joista 80% on ulkomaalaisia. Ahmoja on tultu katsomaan Yhdysvalloista, Kiinasta ja jopa Australiasta asti.
Erä-Eeron tukikohtana toimii Keljänpuron entinen savottakämppä, joka kunnostettiin matkailukäyttöön 1990-luvun lopussa. Suurpetojen katselu on kasvava bisnes, joten tilat on mitoitettu sen mukaan: asiakkaita mahtuisi kerralla jopa viisikymmentä. Sellaista tungosta ei kuitenkaan vielä ole ollut: ”Pystymme ottamaan 30 hengen ryhmän, mutta yleensä vieraiden määrä vaihtelee kymmenen hengen molemmin puolin per yö.”
Erä-Eeron luona on käynyt niin BBC kuin moni muukin kansainvälinen ja kotimainen luontodokumenttien tekijä. Suosiolle on selvä syy: Erä-Eeron luona näkee harvinaisen ahman lähes varmasti. ”Pari vuotta sitten amerikkalaisen televisiokanavan aamu-show teki satelliitin kautta suoran lähetyksen, joten ahma piti saada kameran eteen aamuyöllä kello kolmen ja viiden välillä. Onnistuihan se.”
Ahma on Suomessa erittäin uhanalainen. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa ahmoja on vähemmän kuin saimaannorppia, hieman alle 400 yksilöä.
Millainen on piilokoju?
Katselemme rantaniityllä hääräävää ahmaa Uuronlammella, jonne Erä-Eero on rakentanut kaksi erilaista katselupaikkaa.
Ensimmäinen on rinteeseen rakennettu valtava hirsimökki, joka sopii parhaiten eläinten katselemiseen. Mukavilla bussinpenkeillä istuessa voi kuunnella luonnon ääniä kuulokkeet päässä, sillä alhaalla rantaniityllä on langaton mikrofoni. Hirsimökissä mahtuu jaloittelemaan, ja takaosasta löytyy erillinen nukkumatila ja kuivakäymälä.
Toinen katselupaikka on perinteisempi piilokoju. Se sijaitsee lammen rannassa lähempänä eläimiä, ja on tarkoitettu luontokuvaajille. Suunnilleen kontin kokoisen kuvauskojun varustelu on karumpi kuin hirsimökissä, mutta pieneen tilaan on sentään onnistuttu sullomaan kerrossängyt ja pienet kuivakäymälät.
Piilokojun katolla törröttää muutama savupiipulta näyttävä putki, joiden tarkoitus on kuljettaa ihmishaju kauemmas tuulen mukana. Etuseinällä on kapeat katseluikkunat ja niiden alla kankailla peitetyt kamera-aukot. Teleobjektiivi työnnetään reiästä läpi ja sitten kangas kiristetään objektiivin ympärille. Näin hajut ja liikkeet pysyvät kojun sisällä.
Piilokojujen edessä olevalla aukiolla ei ole isoa haaskaa. Kojulle saapuessamme Erä-Eero on käynyt asettelemassa pienempiä liha- ja kalasyöttejä sinne tänne, jotta eläimet liikkuisivat ympäriinsä ja kiipeäisivät kelopuihin.
Muutama syötti on vain 10-20 metrin päässä piilokojusta, mutta ranta-aukion toisella laidalla hääräävä ahma ei tule lähemmäs. Se taitaa arkailla kojusta kuuluvaa kameran sulkimen raksuntaa. Kymmenen minuuttia lihasyöttien kimpussa touhuttuaan ahma loikkii pois samaa reittiä kuin ilmestyikin.
Piilokojun säännöt
Kärsivällisyys joutuu koetukselle, sillä edessä on monta tuntia kyttäämistä. Piilokojussa ollaan iltapäivästä seuraavaan aamuun saakka (klo 16-08 eli kokonaiset 16 tuntia), eikä pois pääse kesken kaiken. Koko ajan pitää olla mahdollisimman hiljaa. Jutella saa vain kuiskien, mieluummin ei ollenkaan.
Tupakointi, alkoholi ja puhelimeen puhuminen ovat täysin kiellettyjä. Tekstareita sentään saa lähetellä ja netissä surffailla.
Eeron mukaan on mahdollisuus nähdä arkoja susia ja karhuja on sitä parempi, mitä hiljempaa malttaa olla. Vessa- ja kolistetauko kannattaisi pitää korkeintaan parin kolmen tunnin välein, mutta me kaivamme termospullot esiin heti kun ahma on hävinnyt.
Eväiden rapistelun jälkeen hiljaisuus laskeutuu kuvauskoppiin. Skannaan kiikareilla metsän laitaa ja lammen vastarantaa, sillä joku Suomen suurpedoista saattaa ilmestyä hetkenä minä hyvänsä. Vuosi aiemmin, kun olin Erä-Eeron luona ensimmäistä kertaa, metsän suunnasta ilmestyi iltahämärässä karhu. Otso oli valtava, mutta liikkui hiljaa kuin haamu.
Karhunmetsästys Lieksassa
”Se oli yhtä teurastusta”, kuvailee Erä-Eero vuoden 2018 karhujahtia. ”Olisivat metsästäneet mieluummin asuinalueiden ympärillä liikkuvia karhuja, kyllä ne täällä saloseudulla sopivat olemaan.”
Ennen vuoden 2018 karhunmetsästystä Pohjois-Karjalassa arvioitiin olevan yli 500 karhua, koko Suomessa noin 2000 karhua (Luonnonvarakeskus 2018). Pohjois-Karjalan alueellinen metsästyskiintiö oli historian suurin, kokonaiset 137 karhua.
Metsästyskauden alettua elokuun loppupuolella Lieksan 38 karhunkaatolupaa käytettiin vain viikossa. Yhtä tehokasta metsästys oli naapurikunta Ilomantsissa. Nyt, syyskuun alussa, metsissä lymyilevät karhut ovat tavallista arempia eivätkä ilmesty haaskalle yhtä helposti kuin kesällä.
Ahmatkaan eivät ole saaneet olla metsästäjiltä rauhassa. Vaikkei olla poronhoitoalueella, missä ahmat välillä tekevät tuhojaan, on Kontiovaaran metsistä löytynyt lasimurskaa sisältäviä syöttejä.
”Joidenkin mielestä kaikki, mikä ei ole metsästettävää riistaa, on ylimääräistä”, puhisee Erä-Eero. ”Jos tekijät saadaan kiinni, niin pistetään laskua perään. Tämän petojenkatselun eteen on tehty paljon töitä.”
Ahma on oikea ahmatti
Laulujoutsenpariskunta lipuu peilityynen lammen poikki. Metsän ainoa ääni on yläpuolella lentävien korppien raakunta. Hiljaisuudessa pienetkin äänet kuulostavat meteliltä: kojussa ärsyttävästi suriseva kärpänen, istuimen natina asentoa vaihtaessa. Selkää ja silmiä särkee.
Sitten ahma loikkii toistamiseen esiin kuusikon suojista. Tällä kertaa se on rohkeampi, ja me kojussa vaanijat kärsivällisempiä.
Painan laukaisinta vasta kun ahma astuu pusikon suojasta rantaniitylle. Sulkimen räpsähdys kaikuu hiljaisessa kojussa kuin kiväärinlaukaus.
Ahma nousee takajaloilleen ja tähystää ympärilleen. Se tietää, että kojussa väijyy ihmisiä. Mutta ei ole ennenkään ollut uhkaa, ja lihapalojen tuoksua on vaikea vastustaa.
Ahma lähestyy märän heinikon poikki, aina välillä pysähtyen nuuhkimaan ja kuulostelemaan. Se löytää lihakätkön aivan kojun edestä, ja ahmii saaliinsa vilauksessa. Ahma onkin saanut nimensä ruokailutavoistaan: otus hotkii isotkin lihakimpaleet kokonaisina.
Aikansa kiviä käänneltyään ahma suuntaa kohti lammen rannalle kallistunutta keloa. Se kiipeää ketterästi runkoa pitkin, kunnes yltää oksaan ripustettuun isoon kalanruotoon. Kala hampaissaan otus loikkii kuusikon suojiin nauttimaan iltapalastaan.
Ilta hämärtyy, mutta petojen yö on vasta alkamassa.
Paras aika nähdä ahma Lieksassa?
Ahmoja voi katsella ympäri vuoden. Parhaita aikoja ovat valkeiden hankien huhtikuu ja kesän valoisat yöt. Lokakuun ruskan aikaan maisema on upean värikäs.
Paras vuodenaika bongata karhu on kesä. Talvella karhut nukkuvat, alkusyksystä ne ovat arkoja 20. elokuuta alkavan karhunmetsästyskauden vuoksi.
Sopiiko ahmojen ja karhujen katselu lapsille?
Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei läheskään jokaiselle lapselle. Piilokojussa pitää ihan oikeasti olla hiljaa kellon ympäri, eikä pois pääse kesken kaiken. Touhu voi olla tylsää aikuisellekin, saati kärsimättömälle pikkulapselle. Jos lapsi ei malta olla paikallaan – tai alkaa kiukutella – on vaara, että kaikkien muidenkin yö menee kokonaan pilalle!
Mutta sääntöön on poikkeuksia: itse olen viettänyt yhden yön Erä-Eeron piilokojussa kahdeksanvuotiaan kummipoikani kanssa, eikä ongelmia ollut. Poika vietti suurimman osan ajasta katsellen piirrettyjä iPadiltaan, ja kävi välillä kurkkaamassa heinikossa ruokailevaa ahmaa.
Varustevinkit Erä-Eeron piilokojuun
Erä-Eeron kojut ovat erittäin mukavia verrattuna moneen muuhun petojenkatselupaikkaan Suomessa. Mitään luksusta ne eivät kuitenkaan ole; esimerkiksi hampaiden harjaamisesta on turha haaveilla.
Ota mukaan:
- kosteuspyyhe ja xylitol-purkka ”iltapesua” varten
- mukavat vaatteet, joiden kanssa voi myös nukkua
- lämmin takki ja pipo
- villasukat talvella (kojuista löytyy tohvelit)
- tyynyliina (kojuissa on tyynyt ja makuupussit)
- kiikarit (kiikareilla näkee paremmin hämärässä)
- varavirtapankki (kojuissa toimii kännykkäverkko)
Talon puolesta mukaan pakataan eväslaatikko, josta löytyy termospullollinen kahvia, kinkkujuustosämpylä, jugurtti, banaani ja vesipullo. Voit ottaa myös omia eväitä, mutta vältä rapisevia pakkauksia! Alkoholia kojussa ei saa nauttia.
Valokuvaaja tarvii oman kuulapään (jalustaa ei saa käyttää kolistelun vuoksi), joka ruuvataan kuvausaukkoon kiinni. Sopiva pituus objektiiville on 300-600mm – 200-millinen on hiukan liian lyhyt.
Matka Erä-Eeron kämpälle
Erä-Eeron tukikohta sijaitsee Lieksan eteläpuolella Kontiovaarassa (Keljänpurontie). Matkaa Lieksasta on 30 kilometriä ja Joensuusta 100 kilometriä.
Samalla reissulla kannattaa poiketa lähellä sijaitsevaan erinomaiseen Patvinsuon kansallispuistoon. Itä-Suomesta löytyy monta muutakin kerta kaikkiaan upeaa luontokohdetta ja nähtävyyttä.
Lue lisää: Itä-Suomen parhaat matkakohteet
Majoitusta tarjoavat Break Sokos Hotel Bomba Nurmeksessa sekä Break Sokos Koli. Molemmissa on todella hyvät kylpylät, joissa kelpaa rentoutua piilokojussa valvotun yön jälkeen.
Jos et pääse paikan päälle Kontiovaaraan, voit seurata Erä-Eeron ahmoja netissä WWF:n ”ahma-live” -lähetyksessä:
Lue lisää:
Suomen parhaat paikat katsella suurpetoja
Itä-Suomen parhaat nähtävyydet
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
