Suomen perinneruokiin liittyy salaperäisiä arvoituksia, ihmiskokeita ja onnistuneita nimenvaihdoksia. Ja joku vielä väittää, ettei Suomessa olisi omintakeista ruokakulttuuria!
Itä-Suomi jyllää Suomen parhaiden perinneruokien listalla, mutta Savon ja Etelä-Karjalan herkkujen väliin kiilaa sentään myös Tampere.
Lörtsy, Savonlinna
Lörtsy, Savonlinnan lahja maailman herkkusuille, on Suomen mystisimpiä perinneruokia. Perinneherkuksi lörtsy on myös sangen uusi tuote – eikä edes savonlinnalaisten kehittämä: lörtsyn ideoivat 1950-luvulla Savonlinnassa, silloisessa Säämingissä, eineskeittiötä pitäneet kuopiolaiset Sulo ja Fanny Strömberg.
Sulo ja Fanny saivat neronleimauksen, jolle tuskin on vertaista Suomen kulinaarisessa historiassa: lihapiirakan ei tarvitse olla paksu ja pullea, vaan se voi olla myös lättänä. Näin täytettä on piiraassa huomattavasti aiempaa suurempi osuus.
Suosio oli valtava. Strömbergien salaisella reseptillä leipomat alku-lörtsyt eli römperiläiset revittiin käsistä.
Alkuperäisten römperiläisten valmistus päätyi 1970-luvun alussa, kun Strömbergit jäivät eläkkeelle. Lukuisista pyynnöistä ja aneluista huolimatta pariskunta ei luovuttanut reseptiä eteenpäin.
Hyvällä syyllä voimmekin epäillä, että römperiläisten valmistukseen liittyi jokin synkkä salaisuus, joka ei olisi kestänyt päivänvaloa. Sisälsikö salainen resepti kenties mustaa magiaa tai koiranlihaa?
Emme tiedä.
Savonlinnalaisten himo römperiläisiin ei onneksi päättynyt niiden valmistamisen lopettamiseen, vaan uudet leipomot kehittelivät korvikkeeksi omia reseptejään. Hiljalleen korvikeherkun nimeksi vakiintui lörtsy.
Nykyisin voimme enää haaveilla, miten suloisilta aidot römperiläiset mahtoivat maistua. Onneksi lörtsytkin ovat erittäin herkullisia.
Uusi luku lörtsyjen maailmanhistoriaan kirjoitettiin 1980-luvulla, kun savonlinnalainen Sokerileipomo keksi täyttää litteitä munkkipiiraita omenahillolla. Nykymuotoinen lörtsy onkin siitä hieno herkku, että se sopii sekä pää- että jälkiruuaksi.
Ja niin kuin aidolle kunnon perinneruualle on suotavaakin, on lörtsy joutunut myös valtiovallan hampaisiin.
Ilta-Sanomat uutisoi vuonna 2014, että Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) aikoi kieltää lörtsy-nimen käytön markkinoinnissa. Eviran mukaan nimi ei ollut tarpeeksi kuvaava.
Siis mitä? Lörtsy on nimenomaan lähes täydellinen ilmaisu lörtsylle. Vieläkin kuvaavampi voisi olla vain lörtsikkä.
Savonlinnalaiset tekivät niin kuin lörtsykansan kuuluukin tehdä ja nousivat kapinaan. Lopulta Evira taipui. Lörtsy on mahtavampi kuin Suomen valtiovalta!
Lue lisää Savosta.
Vety, Lappeenranta
Lappeenrannassa voi osallistua uraauurtavaan ihmiskokeeseen: voiko ihminen käydä pelkällä vetyvoimalla? Omien kokemustemme mukaan se onnistuu mainiosti.
Vety on lihapiirakka, jonka väliin tulee kinkkua ja kananmunaa. Atomi on sen kevyempi versio, lihapiirakka joko kinkulla tai kananmunalla. Sekä Vetyä että atomia tilattaessa on myös valittava, haluaako savu- vai keittokinkkua.
Vetyjen ja atomien herkullisuuden salaisuus on lihapiirakoissa, joiasta parhaat tulevat Kesämäen leipomosta. Lappeenrantalaisleipomon piirakat ovat kuohkeudessaan ylivertaisia.
Varma paikka loistaviin vety- ja atomielämyksiin on Lappeenrannan satamassa sijaitseva Satama-Sannin kioski.
Mustamakkara, Tampere
Voiko olla houkuttelevampaa yhdistelmää kuin ryynit, liha ja veri? Tamperelaisten mukaan ei.
Mustaamakkaraa tiedetään nautitun Pirkanmaalla jo 1500-luvulla. Alun perin herkku tosin tunnettiin nimellä kuuma sian verimakkara. Jostain kumman syystä makkaran suosio kasvoi kohisten vasta 1980-luvulla, kun nimi muutettiin mustaksimakkaraksi.
Mustamakkaran tilaaminen on oma tamperelainen taiteenlajinsa. Missään nimessä ei pidä ilmoittaa kappale- tai grammamäärää, vaan mustamakkara ostetaan kertomalla rahasumma, jolla sitä halutaan. Todelliset konessöörit käyttävät makkarasta termiä menopaluu, mikä viittaa lenkin käyrään muotoon.
Perinteisin paikka mustallamakkaralla herkutteluun on Tammelantori Tampereella ja erityisesti Tapolan kioski.
Vuonna 1953 perustetun Tapolan makkaratehtaan pitkäaikaista johtajaa, Kyllikki Tapolaa, on jopa kutsuttu mustanmakkaran äidiksi.
Mausteeksi mustallemakkaralle riittää puolukkahillo. Perinteinen ruokajuoma on maito.
Kalakukko, Kuopio
Kalakukko on täydellinen perinneruoka jo nimeään myöten: kalakukossa on toki kalaa, joko muikkua tai ahventa, mutta mistä ihmeestä se kukko on nimeen ilmestynyt?
Kukko saattaa olla kielen väännös sanasta kukkaro. Kalakukkohan on kuin ruistaikinasta leivottu kukkaro, jonka sisälle on sullottu kalaa ja porsaankylkeä. Syynä nimeen saattaa tosin olla sekin, että kalakukon sanotaan kiekaisevan, jos sen kuori murtuu uunissa paistaessa.
Kalakukon voi avata kahdella tapaa – molemmilla koulukunnilla on puolustajansa. Suoraviivaisen koulukunnan mukaan kalakukko yksinkertaisesti leikataan siivuiksi. Mutta kalakukon voi myös syödä niin, että leikkaa ensin päälliseen pyöreän aukon, jonka läpi pääsee kahmimaan herkullista sisältöä.
Kalakukkoon liittyy kasku, jonka mukaan muuan muuten oikein kelpo mies käännytettiin taivaan portilta, kun kävi ilmi, että hän on savolainen. Pietari ilmoitti syyksi: ”Ei täällä ruveta yhden savolaisen takia kalakukkoja leipomaan.”
Paras paikka kalakukolla herkutteluun on tietenkin Kuopion tori, jossa pitää valita puolensa Suuressa kalakukkosodassa: ostaako kalakukkonsa Hanna Partasen vai Irene Partasen kojusta.
Molempien kukkojen sanotaan olevan parasta, mitä Savolla on tarjottavana.
Särä, Lemi
Tuhat vuotta. Ainakin niin kauan Etelä-Karjalassa on valmistettu särää eli hartaasti haudutettua lammasta perunapedillä. Muualta Etelä-Karjalasta perinne on hiipunut, mutta Lappeenrannan naapurissa Lemillä säräperinne on säilynyt 2000-luvulle saakka. Hieno perinneruoka tunnetaankin nykyisin Lemin säränä.
Särän valmistus on aikamoista välineurheilua. Lemin särä saa savunmakunsa paistinastiastaan, koivusta vuollusta kaukalosta, jota on liotettu suolavedessä viikkoja.
Lampaanliha suolataan useita päiviä ennen varsinaista kokkaamista. Muuta maustetta särä ei kaipaakaan.
Kun lammas vihdoin paistetaan, se tehdään hartaudella. Lammas saa kypsyä hitaasti leivinuunissa yhdeksän tuntia. Paistinajan loppupuolella lampaan seuraksi säräkaukaloon lisätään lihan alle keitettyjä perunoita ruskistumaan.
Särää voi leimillä maistella kahdessa paikassa, sekä Lemin kotiseutumuseon ravintolassa, Särätuvassa, että Säräpirtti Kippurasarvessa, joka on jo 35 vuoden ajan tarjonnut vain ja ainoastaan särää. Molempiin neuvotaan varaamaan pöytä etukäteen.
Lue lisää Etelä-Karjalasta.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
