Länsirannikon reitti on yksi Suomen eeppisimmistä roadtripeistä. Reitti sopii erityisesti hemmottelijoille, sillä Länsirannikkoa koristavat pitkät hiekkarannat ja Pohjanmaan kauniit puutalokaupungit.
Erikoisuuksia ovat aavekaupunki, maailman vanhin sukelluspuku ja Suomen pitkäikäisin graffiti.
Länsirannikon voi kokea yhtenä pitkänä autoreissuna Turusta Ouluun. Matkaa voi toki myös tiivistää lähtemällä reissuun vaikkapa Porista. Varaa reilusti aikaa, sillä nähtävää on paljon!
Entistä hauskemmaksi kotimaanmatkailun tekee teos Suomen 500 parasta kohdetta. Olemme koonneet yksien kansien väliin, helposti silmäiltävään muotoon, Suomen upeimmat, kiehtovimmat ja erikoisimmat nähtävyydet. Opaskirja on julkaistu vuonna 2025.
Länsirannikon reitti alkaa Turusta
Matka alkaa Turusta, Suomen vanhimmista kaupungista. Iästään huolimatta Turku tuntuu usein myös nuorekkaimmalta. Kaupunkikulttuuri on eloisaa, etenkin Aurajoen rannoilla. Nähtävää ja koettavaa riittää niin paljon, että Turkuun kannattaa tutustua tarkemmin omalla reissullaan.
Jos on lähtenyt matkaan Helsingistä, jo ennen Turkua kannattaa tutustua Kuusiston linnanraunioihin ja Alvar Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan.
Roadtripin aikataulun kannalta Turkuun kannattaa jäädä yöksi ja lähteä matkaan heti aamusta. Turun ihastuttavin hotelli on köynnösten verhoamassa jugendtalossa piileskelevä Park Hotel Turku, jonka tunnelma on kaikin puolin hieman epätodellinen ja sadunomainen. Sisustuksen koristeelliset tapetit ja romanttiset huonekalut tuovat mieleen kartanon tai palatsin.
Toinen hyvä valinta yöpaikaksi on entiseen vankilaan remontoitu Hotel Kakola, jonka naapurista löytyy kylpylä, pienpanimo ja kehuttu ravintola Kakolan Ruusu.
Idyllinen Naantali
Turun vieressä on Suomen aurinkoisin kesäkaupunki, Naantali. Perheitä paikalle houkutelevat Muumimaailma ja Risto Räppääjä -elokuvista tutut maisemat. Nähtävyyksiä on myös aikuisille.
Presidentin kesäasunnon, Kultarannan, puutarhassa järjestetään opastettuja kierroksia. Tunnin mittaisella kävelykierroksella ihaillaan muotopuutarhan kukkaloistoa, suihkulähteitä ja paviljonkeja ja kuullaan palatsin historiasta.
Naantalin keskustassa sijaitseva Casa Haartman on kuin aikamatka 1900-luvun alkupuolen kulttuurivaikuttajan kotiin. Taiteilija Axel Haartmanin ja hänen Hedvig-vaimonsa kotimuseossa kaikki näyttää juuri siltä kuin taiteilijapariskunnan talossa asuessa. Seinät ovat täynnä taiteilijaystävien töitä: on Victor Westerholmia, Helene Scherfbeckiä ja Haartmanin omia töitä.
Naantalin keskustassa odottaa kaupungin kehutuin majatalo – tai oikeastaan pieni boutique-hotelli – Bridget Inn. Autolla liikkujaa ei tietenkään haittaa yöpyä vähän syrjemmässä, ja siksi erinomainen valinta onkin Tammiston Bed & Breakfast, joka tarjoaa satumaisen kaunista maatilamajoitusta.
Askaisten kirkko ja Louhisaaren kartano
20 kilometrin päässä Naantalista sijaitsevat lähekkäin Askaisten kirkko ja Louhisaaren kartano. Yhdessä ne muodostavat harvinaisen ikkunan Ruotsin 1600-luvun suurvalta-aikaan Suomessa. Aikakaudelta on säilynyt maassamme vain vähän nähtävyyksiä. Siihen on yksinkertainen syy: Suomen kannalta se oli kurjaa aikaa.
Ruotsista oli kasvanut eurooppalainen suurvalta, mikä tarkoitti jatkuvaa sotimista. Suomalaisia hakkapeliittoja ja rivimiehiä lähetettiin taistelemaan ympäri Eurooppaa samaan aikaan, kun kotimaata vaivasi toistuvasti nälänhätä.
Kansa kitui, mutta Louhisaaren kartanon omistajilla, Flemingeillä oli varaa ylellisyyteen. He kuuluivat Suomen mahtavimpiin aatelissukuihin, ja Askaisten kirkko oli heidän yksityinen kappelinsa. Näin lähelle aatelisten aikaa pääsee Suomessa harvassa paikassa, jos missään.
Kun Flemingit olivat lopulta tuhlanneet rahansa, Louhisaaren kartanon ostivat Mannerheimit. Vuonna 1655 valmistunut kartano tunnetaankin parhaiten Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkotina. Kolmannessa kerroksessa on nähtävillä huone, jossa Suomen marsalkka päästi ensimmäisen parkaisunsa.
Uusikaupunki
Uudenkaupungin vetonaulana on kauniiden empire-ajan puutalojen ohella kuvataiteilija Alvar Gullichsenin ideoima Bonk-museo, joka esittelee keksityn multiglobaalisen Bonk-yhtiön älyttömiä koneita. Bonk Business Inc. on kehittänyt muun muassa “anjovisvoiman”, jolla Uusikaupunkikin on sähköistetty.
Uudenkaupungin automuseon Saab-kokoelmaa pidetään maailman parhaana. Yhteensä autoja on yli sata. Esillä on myös sellainen harvinaisuus kuin vuoden 1913 Korvensuu, ensimmäinen Suomessa suunniteltu ja valmistettu auto. Vapise Corvette, täältä tulee Korvensuu!
Uudenkaupungin ihastuttavimpiin hotelleihin kuuluu tyylikäs Hotelli Aittaranta, joka on rakennettu vanhojen suolamakasiinien jatkoksi niiden tyyliä kunnioittaen.
Rauma ja Kylmäpihlajan majakka
Pohjoismaiden parhaiten säilynyttä puutalokaupunkia, Vanhaa Raumaa, voi kuvata yhdellä sanalla: ihastuttava. On kuin puutalot kilpailisivat koristeillaan. Ne ovat yksilöitä, joilla on omat tapansa ja piirteensä.
Nähtävää on niin paljon, että Raumaan kannattaa jäädä yöksi. Kalatorin laidalla funkkisrakennuksessa toimii Rauman paras hotelli, Vanha Rauma. 1930-luvun funkkishotellin kaikki huoneet ovat kaikki erilaisia, ja aamiainen nostaa veden kielelle. Muutaman kilometrin päässä Vanhasta Raumasta on Poroholman lomakeskus, joka sijaitsee upealla paikalla hiekkarannan vieressä.
Rauman paras retkikohde on Kylmäpihlajan majakka, joka sijaitsee 10 kilometriä mantereesta. Kesäisin majakalle on Raumasta on päivittäinen laivayhteys. Kylmäpihlajan majakka on ihan oikea hotelli, lajissaan Suomen suurin. Huoneita on peräti 15. Kylpyhuoneet ovat jaetut – myös kaikkein kalleimmissa huoneissa.
Raumalta voi jatkaa matkaa suoraan Poriin tai tehdä pienen kiertolenkin sisämaahan ihmettelemään Suomen historiaa.
Sammallahdenmäen muinaishaudat
Satakunta on muinaista seutua. Siitä muistuttaa Sammallahdenmäki, Unescon maailmanperintökohde. Metsäisillä kallioilla on 36 kivistä koottua röykkiöhautaa, joista vanhimmat ovat yli 3 000 vuoden takaa Suomen pronssikaudelta.
Hautaröykkiöt rakennettiin merenrantaan korkeille kallioille, joissa ne toimivat myös merkkeinä merenkulkijoille. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpi, ja lehtipuut kukoistivat. Suomen rannikolta käytiin jo kauppaa ympäri Eurooppaa. Maa on sittemmin kohonnut peräti 30 metriä ja meri vetäytynyt yli 15 kilometrin päähän.
Alueelle on vapaa pääsy. Suunnaksi kannattaa ottaa haudoista suurimmat ja komeimmat, Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio. Heinäkuussa paikalla on opas.
Käräjämäki – Suomen Stonehenge
Kukapa voisi vastustaa kiusausta nähdä Suomen Stonehenge? Aivan Euran keskustan vieressä on metsäinen mäki, Käräjämäki, jossa on ringissä kivenmurikoita, juuri sopivan kokoisia, että niille on helppo kuvitella Suomen esihistorian viisaat tietäjät istumaan ja käräjiä pitämään.
Kivikehän alkuperästä ja tarkoituksesta ei ole varmuutta, mutta sitä pidetään hautamuistomerkkinä. Kaikkiaan Käräjämäeltä on löytynyt noin 200 muinaishautaa rautakaudelta eli ajanjaksolta 550–1200 jaa. Mäki oli siis pyhä paikka peräti 700 vuoden ajan.
Oikeaan Stonehengeen verrattuna kivet ovat toki pieniä, mutta juuri se tekee Käräjämäestä niin sympaattisen kohteen: Suomessa oltiin vaatimattomia jo aikojen alussa!
Kauttuan ruukki
Historiallisten kivenmurikoiden ohella Eurassa voi ihailla Kauttuan ruukkia, viehättävää, vanhaa ruukkialuetta, jossa on myös häivähdys modernismia, sillä osan rakennuksista on suunnitellut Alvar Aalto. Näistä kuuluisin on Terassitalo, joka valmistui vuonna 1938 asuinkäyttöön. Nelikerroksinen talo on rakennettu rinteeseen niin, että alemman kerroksen katot muodostavat parvekkeet ylemmille kerroksille. Yksi huoneistoista on kesäisin avoinna vierailijoille ja sisustettu Artekin käytetyillä, myynnissä olevilla huonekaluilla.
Eurojoen rannassa on Jokisauna, Aallon suunnittelema saunarakennus, joka toimii kahvilana.
Köyliönjärvi, Lalli ja piispa Henrik
Oli tammikuu 1156, kun talonpoika Lallin kirves heilahti Köyliönjärven jäällä kohtalokkain seurauksin. Piispa Henrik oli mennyttä – ainakin legendan mukaan. Henrikistä tuli Suomen suojeluspyhimys ja Lallista kansallissankari. Kyseessä oli siis tavallaan win-win-tilanne: molemmat saivat kunniapaikan Suomen historiassa.
Pyhän Henrikin tieltä opasteet johtavat Köyliönjärven rantaan laiturille, jossa odottaa soutuvene. Se on vapaasti käytettävissä. Sillä sopii soutaa parinsadan metrin matka Kirkkokarille, jonka lähellä murhatyön kerrotaan tapahtuneen.
Kirkkokarilla on muistokivi, joka kertoo kristinuskon tulosta Suomeen. Ilmainen soutelu Kirkkokarille jää mieleen mukavan absurdina kokemuksena. Kiitos Lalli ja Henrik!
Lallin patsas on Köyliön keskustassa. Sen on veistänyt Aimo Tukiainen, jonka käsialaa on myös Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.
Muuntamokahvila ja Pyhän Henrikin saarnahuone
Matkaa Pyhän Henrikin jäljillä kannattaa jatkaa vielä 20 kilometrin päähän Kokemäelle, Ylistaron kylään. Muuntamokahvila toimii 1920-luvulla rakennetussa päämuuntajassa, joka näyttää juhlavalta kuin keskiaikainen kellotorni. Kahvila toimii samalla sähkömuseona: tunnelmaa luovat tuolien ja pöytien seassa olevat vanhat muuntajanosat.
Kahvilasta voi kysellä avainta, jolla pääsee käymään läheisessä, pienessä uusgoottilaisessa rukoushuoneessa Kokemäenjoen rannalla. Se kätkee suojiinsa ikivanhan hirsiaitan, niin sanotun Pyhän Henrikin saarnahuoneen. Juuri tässä aitassa piispan kerrotaan saarnanneen ja viettäneen viimeisen yönsä ennen kohtalokasta kohtaamistaan Lallin kanssa. Aittaa pidetään Suomen vanhimpana säilyneenä puurakennuksena.
Legendan mukaan Lallin Kerttu-vaimo oli väittänyt miehelleen, että piispa oli jättänyt maksamatta ruuasta, oluesta ja heinästä, mistä mies tulistui. Muista siis maksaa kiltisti Muuntamokahvilassa!
Pori ja Juseliuksen mausoleumi
Porissa riittää nähtävää koko päivän puitteiksi. Kokemäenjoen rannassa sijaitsevan Porin vanhankaupungin eli Kivi-Porin kauniit rakennukset ovat 1800-luvulta, kun satamakaupunki oli Suomen vauraimpia teollisuusalueita. Suomessa ei ole säilynyt montaa yhtä hienoa kivestä rakennettua vanhan ajan keskustamiljöötä.
Kivi-Porin kortteleissa sijaitsevat Porin keskeiset museot, Satakunnan museo tosin 1970-luvun betonilaatikossa. Vaan jos Satakunnan museo onkin ulkoa karu, on se sisältä kuin jonkin sortin moderni versio Keski-Amerikan mayojen temppeleistä. Museon kokoelma on eläväisesti toteuttu katsaus elämään Porissa kautta vuosisatojen.
Toinen hieno museo on Porin taidemuseo, joka lasketaan Suomen parhaiden taidemuseoiden joukkoon. Peruskokoelma sai alkunsa Artekin perustajan, Maire Gullichsenin, lahjoittamista teoksista, joita on muun muassa Magnus Enckelliltä, Tyko Salliselta, Helena Schjerfbeckiltä, Ellen Thesleffiltä, Kain Tapperilta ja Sam Vannilta. Museon vaihtuvat näyttelyt keskittyvät pääosin nykytaiteeseen.
Porin ykkösnähtävyys on kuitenkin Käppärän hautausmaalla sijaitseva Pohjoismaiden ainoa mausoleumi. Ja millainen taideteos se onkaan! Juséliuksen mausoleumin kryptassa, valkoisessa marmoriarkussa, lepää yksitoistavuotiaana tuberkuloosiin kuollut Sigrid Jusélius (1887–1898). Mausoleumin rakennutti hänen surunmurtama isänsä, upporikas vuorineuvos F. A. Jusélius.
Vain paras oli Juseliukselle kyllin hyvää. Mausoleumin piirsi aikansa johtava kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck ja sisätiloja koristavat freskot maalasi Akseli Gallen-Kallela. Freskot kuuluvat Suomen kansallistaiteilijan vaikuttavimpiin töihin. Ne kuvaavat vuodenaikoja ja suomalaisen talonpojan elämänkulkua. Taustalla väijyy aina kuolema jonkin symbolin muodossa.
Yyterin rannat
Porin vieressä sijaitseva Yyteri on yksi Pohjoismaiden upeimmista hiekkarannoista. Päärannalla on pituutta kolme kilometriä ja leveyttäkin ruhtinaallisesti. Rannan tuntumassa on vierailukeskus, muutama ravintolarakennus, seikkailupuisto, leirintäalue ja Yyterin virkistyshotelli.
Hyviä uutisia koirien kanssa matkustaville: Yyterissä on oma rantansa lemmikeille.
Rantaloma Yyterissä on pohjimmiltaan luontoloma, sillä hiekkadyynit ovat osa suojelualuetta. Luontopolkuja kulkee kymmenien kilometrien matkalla, ja lintutorneja on peräti 15. Pyöräily on sallittu vain erikseen merkityillä reiteillä. Niistä uusin, kymmenen kilometrin mittainen Karhuluodon kierros, kiemurtelee metsäisillä dyyneillä ja neulaspoluilla. Matkalla on myös lyhyitä pätkiä hiekkaa ja ajamista korotetuilla kulkusilloilla eli lankongeilla.
Yyteri on erityisen tunnelmallinen iltavalossa, joten kannattaa jäädä yöksi. Vaihtoehtoja ovat vuonna 1974 valmistunut Yyterin virkistyshotelli ja Mäntyluodon rannan vieressä oleva Mäntyluodon hotelli, joka toimii kauniissa, vanhassa puutalossa.
Reposaari
Yyteristä alle puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Reposaari on Suomen ihanimpia kyliä. Vanhat puutalot ovat säilyneet, samoin Suomen suurin kalasatama. Kylän laidalla on Reposaaren pittoreski pikkukirkko, jonka kattoa koristavat Lennart Segerstrålen jylhät, art decoa henkivät maalaukset vuodelta 1928. Naimisiin kirkossa ovat menneet sekä presidentti Sauli Niinistö että hiihtäjä Juha Mieto.
Reposaaren seikkailullisena nähtävyytenä on Suomen ainoa yksityisin varoin rakennettu linnake. Kulut maksoi paikallinen kauppaneuvos Werner Hacklin 1930-luvulla. Linnakkeeseen kuuluu bunkkereita ja yhdyshautoja, joihin voi vapaasti tutustua. Vieressä on näkötorni, joka on rakennettu entisen tulenjohtotornin paikalle.
Noormarkun ruukki ja Villa Mairea
Jos pitäisi valita Suomen kaunein talo, voiton veisi todennäköisesti vuonna 1939 valmistunut Villa Mairea. Alvar Aalto piirsi kodin ystäväpariskunnalleen Harry ja Maire Gullichsenille. Talon myötä Aalto siirtyi suoraviivaisesta funktionalismista kokeilevampaan modernismiin. Lopputulos on muotojen ja rakennusmateriaalien leikkiä, kun puu kohtaa valkeaksi rapatun tiilen.
Villa Mairea on edelleen yksityisomistuksessa ja ihan oikea koti. Arkkitehtuurin ystävien onneksi sisällä on mahdollista vierailla kesäisin opastetuilla kierroksilla, jotka kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen.
Villa Mairea sijaitsee Ahlströmin ruukin yhteydessä Noormarkussa. Vaikkei hankkisikaan lippua kierrokselle, kannattaa käydä flaneeraamassa ihastuttavalla vanhalla ruukkialueella.
Noormarkun ruukkialueella voi yöpyä viehättävässä Ahlströmin ruukissa.
Kyllikki Saaren suohauta
Porista on vajaan sadan kilometrin matka Kristiinankaupunkiin. Jos murhamysteerit kiinnostavat, matkalla voi poiketa Isojoelle katsomaan Kyllikki saaren suohautaa. Kirkonkylän lähistöllä, metsän keskellä, on Kyllikki Saaren suohauta, jonka paikkaa merkitsee kivinen hautamuistomerkki.
Matkantekoa voi viihdyttää vaikkapa kuuntelemalla äänikirjaa Kyllikki saaren murhasta. Siihen liittyy niin monta mysteeriä, että vuoden 1953 murha kiinnostaa ihmisiä edelleen.
Isojokea voikin hyvin kutsua Suomen Twin Peaksiksi. Isojoki ei ole kuitenkaan pelkkää synkistelyä. Kylänraitilla maasta törröttää Maailman suurin perunankuorimaveitsi. Nelimetrinen patsas kunnioittaa kesää 1984, kun isojokelaiset urakoivat itsensä Guinnessin ennätysten kirjaan kuorimalla 50 päivässä 10 000 kiloa perunoita.
Susiluola
Kristiinankaupungin lähiseutujen toinen mysteeri koskee Susiluolaa. Suomen muinaishistoriasta tiedetään hyvin vähän, koska jääkaudet muokkasivat Suomen maisemaa väkivaltaisesti ja jyräsivät alleen todisteet jääkausia mahdollisesti vanhemmasta asutuksesta.
Paitsi – iso ehkä – Susiluolassa. Joillekin tutkijoille Susiluolassa on merkkejä neandertalinihmisten leiristä 120 000 vuoden takaa. Se tekisi Susiluolasta pohjoismaiden vanhimman ihmisasutuksen paikan ja maailman mittakaavassa merkittävän muinaismuistokohteen.
Suurimmalle osalle tutkijoista Susiluolan hiiltymät seinissä ja ”kiviesineet” kuitenkin ovat luonnon muovaamia jälkiä. Kiista jatkuu edelleen.
Susiluolan suuaukko on aidattu, mutta sisälle pääsee kurkkimaan aidan raoista.
Kristiinankaupunki
Kristiinankaupunki on siitä harvinainen puutalokaupunki, ettei se ole koskaan palanut. Katseet vangitsee Ulrika Eleonoran kirkko, jonka pitkä ja kapea torni näyttää hiippalakilta.
Kaupungin kuuluisin kuja on Kattpiskargränden eli Kissanpiiskaajankuja, jolla on leveyttä vaivaiset kolme metriä. Kristiinankaupungin kissoista ei tarvitse kantaa huolta; kaupungissa ei ole piesty katteja vaan merimiehiä. Näihin lyötiin kuria yhdeksänhaaraisella ruoskalla, jota kutsuttiin yhdeksänhäntäiseksi kissaksi.
Vuonna 1762 valmistuneessa Lebellin kauppiaantalossa näkee, millaista Kristiinankaupungissa on ollut aikoinaan asua. Erityisen hieno on yläkerran barokkisali, jossa ovat säilyneet alkuperäiset kattomaalaukset. Salin vihreä kaakeliuuni on Suomen vanhimpia.
Kristiinankaupungissa sijaitsee yksi koko Pohjanmaan ihastuttavimmista majapaikoista. Hotelli Krepelin sijaitsee vanhassa merikauppiaan talon pihapiirissä. Täällä todella tuntee asuvansa keskellä pohjanmaalaista puutaloidylliä. Toinen ihana majapaikka on Wanha tupa, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella 1820-luvun maatilalla.
Närpiön kirkkotallit
Närpiön kivikirkon edustalla on kolme pitkää riviä pieniä, ikkunattomia majoja. Näky on absurdi. Hobititko täällä ovat asuneet?
Mökkejä on toista sataa. Ne ovat Närpiön kirkkotallit, joissa entisajan kirkkovieraat vaihtoivat ylleen pyhävaatteet ja pitivät hevosiaan jumalanpalveluksen ajan. Silloin tällöin niissä saatettiin myös yöpyä.
Vanhimmat mökeistä ovat 1700-luvulta, uusimmat viime vuosisadan alusta. Samanlaisia oli aikoinaan muuallakin Pohjanmaalla, mutta niitä ei ole säilynyt.
Tove Janssonin alttaritaulu
Teuvan kirkon alttaritaulu on Tove Janssonin käsialaa. Viisi metriä leveä taulu on vaakatasossa eikä pystyssä toisin kuin alttaritaulut yleensä. Se kuvaa Raamatun tarinaa kymmenestä neitsyestä, joista viisi on viisasta ja viisi tyhmää.
Jansson maalasi muitakin monumentaalisia maalauksia ravintoloihin, kouluihin ja lastensairaalaan, mutta tämä on hänen ainoa alttaritaulunsa. Janssonin faneja käy silloin tällöin kirkossa Japanista asti.
Kierros Pohjanmaan lakeuksilla
Närpiöstä voi jatkaa matkaa rannikkoa pitkin Vaasaan – tai tehdä kierroksen sisämaahan Pohjanmaan myyttisille lakeuksille. Matkalle osuvat Kurikassa Juha Miedon patsas ja Kusikivi, jonka takana kuningas Aadolf Fredrik kävi tarpeillaan vuonna 1752.
Koskenkorvan kylässä voi saunoa Koskenkorvan Trahteerin monenlaisissa saunoissa kuten viskitynnyrissä ja tutustua Koskenkorvan Museoon, joka kertoo siitä itsestään. Kossusta, koskiksesta, kosanderista ja sen ohella maamme viinakulttuurista kieltolakeineen.
Kyrönjoen rannalla Ilmajoella seisoo monumentti, joka näyttää pieneltä linnalta. Se on Ilkan patsas, sopiva paikka muistella Nuijasotaa. Jaakko Ilkka johti 1590-luvun lopulla Pohjanmaan talonpoikaiskapinallisia. Lopulta omiensa pettämä Jaakko Ilkka teilattiin eli hänen raajansa murskattiin. Ruumiinosat tuotiin näytille kapinallisen kotipitäjään paikalle, jolla muistomerkki on seissyt vuodesta 1924.
Seinäjoen nähtävyytenä on hallintokeskus, jonka suunnitteli Alvar Aalto. Rakennuksista kuuluisin on Lakeuden ristiksi nimetty kirkko.
Lapualla sijaitseva kulttuurikeskus Vanha Paukku toimii entisessä Lapuan patruunatehtaassa, jossa tapahtui huhtikuussa 1976 tuhoisa räjähdys. Tragediasta on tehty elokuva Lapua 1976. Kulttuurikeskuksen museot kertovat patruunatehtaasta ja Lapuan liikkeestä.
Napuella sijaitsee palkittu Kyrö Distillery, jonka tislaamoon voi tutustua kierroksella. Laihialla voi puolestaan poiketa Nuukuuren museossa, joka on juuri niin vaatimaton kuin laihialaisilta sopii odottaa. Museo käsittää pikkuruisen mäkituvan, joka on täytetty loppuunkuluneilla esineillä.
Vaasan nähtävyydet
Vaasan paras nähtävyys on Wasa Graffitilandia, joka sijaitsee Opistokadun vanhoissa makasiineissa. Suuret, nuhruiset makasiinit on täytetty graffiteilla ja tilataiteella monessa kerroksessa. Tila on tarinallinen. Se alkaa isoista halleista, jotka kapenevat ja pienenevät. Tunnelma muuttuu ja elää, synkkenee kuin sitä kulkisi taiteen kautta kohti alitajunnan syövereitä.
Teokset ovat vuoroin kantaaottavia, hauskoja ja kummallisia. Niiden äärellä huudahtelee väkisinkin ihastuksesta ja tekisi mieli miltei hypellä ilmaan: Oho! Mahtavaa! Friikkiä! Mitä ihmettä?
Toinen äkkiväärä taidekohde on Edvininpolku. Kyseessä on Suomen urheilullisin taidekohde: sen läpi voi juosta. Edesmennyt sotaveteraani Edvin Hevonkoski on koristellut vaasalaisen kuntopolun erikoisilla veistoksillaan. Teoksista näyttävin esittää tasavallan presidentti Tarja Halosta. Hyvin on näköinen: punaiset hiukset on tehty autopesulan harjoista.
Vaasan muita hienoja nähtävyyksiä ovat Pohjanmaan museo ja Suomen ainoa rauniokaupunki, Vanha Vaasa.
Vaasa on hyvä paikka yöpyä matkan varrella. Vaasan viehättävin hotelli on aseman vieressä vanhassa talossa sijaitseva Astor, jonka historia ulottuu jo sadan vuoden taakse. Jatkosodan aikana saksalaisten väitetään pitäneen hotellin kellarissa vakoilukeskusta.
Edullista majoitusta tarjoaa keskustan reunalla Vaasan vankilan vieressä sijaitseva EC-Hostel. Lasten kanssa voi suunnata keskustan ulkopuolelle Scandic Waskiaan, jonka vieressä on kylpylä Tropiclandia vesiliukumäkineen.
Merenkurkku – Unescon maailmaperintökohde
Kuvittele fantasiamaailma, jossa merestä nousee saaria ja luotoja itsestään. Sellainen on Vaasan edustalla sijaitseva Merenkurkku, Unescon maailmanperintökohde, jossa Pohjanlahti on kapeimmillaan ja maankohoaminen voimakasta.
Jääkaudella jopa kolmen kilometrin paksuinen mannerjää painoi maankuorta alaspäin kilometrin verran, mistä se edelleen palautuu. Geologisessa mittakaavassa vauhti on huikeaa: maa kohoaa melkein sentin vuodessa. Pohjanmaan lättänällä rannikolla maisema muuttuu selvästi jo vuosikymmenessä.
Maankohoamista kannattaa käydä ihmettelemässä Björkön saarella, jonne kuljetaan Suomen pisimmän sillan, Raippaluodon, kautta. Svedjehamnin kalasatamaa koristavat punaiset venevajat, ja vanhassa kalojen suolaamossa toimii kahvila Salteriet. Lyhyt luontopolku vie Saltkaretin näkötornille.
Jo luontopolun varrella voi bongata merimerkin, joka on jäänyt syvälle sisämaahan maan kohottua. Tornista levittäytyvä maisema on täynnä pitkulaisia moreeniharjanteita ja pikkuluotoja, jotka ovat vasta kurkottaneet pinnan ylle. Kuinka romanttista, että saarikin voi olla vastasyntynyt. Ajan saatossa ne kasvavat yhteen ja muodostavat suurempia saaria. Täällä maa elää.
Parhaiten Merenkurkun sokkeloiseen saaristoon tutustuu kajakin tai kanootin vuokraamalla.
Furiirin puustelli
Vaasan ja Pietarsaaren välissä oleva Furiirin puustelli tunnetaan myös Vänrikki Stoolin keskuksena. Vanhassa puutalossa on esillä pienoismalli taistelusta, jossa Suomen kohtalo ratkaistiin syyskuussa 1808 viereisellä Oravaisten pellolla. Taistelusta tuli Suomen sodan verisin, kun 5 000 suomalaista ja ruotsalaista sotilasta kohtasi Venäjän 7 000 miehen vahvuisen armeijan.
Sankaritekoja tehtiin puolin ja toisin. Niistä kertoo useampikin runo Runebergin kirjoittamissa Vänrikki Stoolin tarinoissa. Ruotsalaisten johtaja, Carl Johan Adlercreutz, oli pidetty mies, mutta häneltä puuttui sotapäälliköltä vaadittava maltti. Orastava voitto kääntyi tappioksi. Suomen puolelta kuoli 740 miestä ja venäläisiä 900. Taistelu ratkaisi Suomen sodan ja Suomesta tuli osa Venäjää.
Puustellin vieressä olevalta muistomerkiltä avautuu näkymä pellolle, jolla taistelu käytiin.
Puutalojen Pietarsaari
Pietarsaaren puutalokaupunginosaan, Skataan, kuljetaan Stenbergin tupakkatehtaan jykevän kaariportin kautta. Vanha, jugendtyylinen tupakkatehdas nousee kuin valtava muuri kaupungin keskellä. Tehtaan tornia koristaa jättimäinen maapalloveistos. Näky on jylhä, jopa sadunomainen.
Entisessä työväen korttelistossa Skatassa ei tule vastaan trendikkäitä kahviloita tai muitakaan matkailijoille suunnattuja palveluita. Pietarsaari on Pohjanmaan puutalokaupungeista vähiten tunnettuja. Potentiaalia kyllä olisi: Skata on Suomen laajin säilynyt puutaloalue.
Toisaalta juuri välinpitämättömyys matkailua kohtaan tekee Pietarsaaresta niin kiehtovan. Täällä matkailija tuntuu olevan hieman kuin varkaisilla, kurkistamassa salaa pietarsaarelaisten idylliseen elämään.
Stenbergin vanhassa tehtaassa toimii Tupakkamuseo, joka esittelee paitsi kaupungin historiaa myös tupakkamainonnan muutosta aikojen saatossa. Hauska on vanha Suomi-Filmin tekemä dokumentti tehtaasta ja sen ”miehekkäästä perustajasta”.
Pietarsaaressa on useampikin houkutteleva majoitusvaihtoehto. Hienoimmasta päästä on komeassa jugendrakennuksessa toimiva Hotel Epoque. Edullista mutta tunnelmallista majoitusta tarjoaa puolestaan Jugend Guest Home. Molemmat sijaitsevat aivan puutalokaupunginosa Skatan vieressä.
Arktinen museo Nanoq
Arktinen museo Nanoq lymyää metsän keskellä kymmenen kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta. Museon päärakennuksen esikuvana on grönlantilainen turvemaja. Pietarsaarelaisen naparetkeilijän, Pentti Kronqvistin, perustama museo esittelee sekä arktisten alueiden alkuperäisasukkaiden kulttuuria että kuuluisia naparetkeilijöitä.
Vitriineistä löytyy kaikenlaista kummallista, kuten tunhansia vuosia vanhoja valaanluita ja mursun penisluita, jotka ovat niin jykeviä, että niitä on käytetty työkaluina ja jakkaranjalkoina.
Fäbodan upeat rannat
Arktisen museon lähellä on ulkoilualue Fäboda, jonka kolme hiekkarantaa houkuttelevat uimaan. Suosituin on laguunimaisen kaareva Pikkuhiekka, jonka vesi on kirkasta ja hiekka hienoa. Fäbodan Kahvituvan viereisillä rantakallioilla on esteetön luontopolku, jossa on opasteet pistekirjoituksella myös näkövammaisille.
Kokkola
Kokkola on kaupunki, joka voitti Englannin laivaston. Viehättävän puutalokaupungin erikoisin nähtävyys on englantilainen maihinnousuvene, barkassi. Se on maailman ainoa alus, joka on jäänyt sotasaaliiksi Englannin kuninkaalliselta laivastolta.
Kokkolan museokorttelin maamerkkinä on Pedagogio, vuonna 1696 valmistunut punainen puutalo, jota korostaa söpö pieni torni. Talo on Suomen vanhimpia kaupunkiympäristössä säilyneitä puurakennuksia. Siinä toimii koulumuseo. Heti eteisessä on esillä jalkapuu; ruumiillinen kuritus oli tavallista entisaikain kouluissa.
Roosin talo muistuttaa Kokkolan kulta-ajoista 1800-luvulla, kun kaupunki vaurastui merenkäynnillä.
Trendikäs Ykspihlaja
Kahville – tai drinkille – Kokkolassa kannattaa suunnata Kahvila Sahaan Ykspihlajan kaupunginosaan. Entisessä sahan hevostallissa meren äärellä toimii boheemi kahvila, jonka vintage-huonekalut omistaja on kerännyt ympäri maata. Sopivan syrjäinen ja salainen tunnelma kerää muusikkoja hengailemaan lähiseuduilta ja kauempaakin. Kahvilan kokinkin saattaa löytää salin pianoa soittamasta.
Paikassa järjestetään keikkoja, ja rantasaunakin löytyy. Yöksi voi jäädä ihastuttavaan Matkustajakoti Ykspihlajaan. Vuonna 1896 rakennettuun satamakonttoriin remontoidussa majatalossa annetaan hirsiseinien huokua historiaa, mutta tunnelma on varsin boheemi.
Tankarin majakkasaari
Kokkolan ulkosaaristossa sijaitseva Tankarin majakkasaari huokuu syrjäisen ja karun majakkasaaren romantiikkaa. Aika pysähtyy, meri tuoksuu ja satoja vuosia vanhat, harmaat puumökit nököttävät tuulen tuiverruksessa. Hylkeenpyyntimuseo muistuttaa hylkeenpyyntäjistä, jotka ottivat saaren tukikohdakseen jo 1500-luvulla.
Saarelle järjestetään kesäisin päiväretkiä Kokkolasta risteilevällä M/S Jennyllä. Kannattaa tarkistaa etukäteen, minä päivinä pääsee nousemaan majakkaan. Yöksi voi jäädä luotsiasemalla toimivaan hostelliin.
Vattajanniemen dyynialue
Lahdenkrooppin näkötorniin kun nousee, niin suusta pääsee helposti ihastunut huudahdus: “Oho!” Kokkolan ja Kalajoen puolivälissä sijaitsevan Vattajanniemen dyynialueen ranta on pitkä ja leveä, suorastaan valtava. Se vain jatkuu ja jatkuu.
15 kilometriä pitkä ranta on Pohjoismaiden pisimpiä. Silti se on Suomessa yllättävänkin tuntematon: syy lienee se, että osa ranta-alueesta on puolustusvoimien käytössä ja dyynejä seuraavan tien varrella tuleekin vastaan kylttejä, jotka julistavat milloin tuliasemaa ja käsikranaattien heittopaikkaa. Tilaa on onneksi auringonottajillekin ruhtinaallisesti. Hiekkapohja on miellyttävä ja rantavesi kirkasta. Komeimmillaan ranta on juuri Lahdenkrooppin kohdalla.
Vattajanniemen ranta jatkuu Ohtakarin niemelle asti, jossa on viehättävä vanha kalastajakylä. Nähtävyytenä on pikkuruinen kalastusmuseo, jonka oppaat osaavat kertoa monta tarinaa paikallisten kalastajien elämästä entisaikaan.
Kalajoen hiekkasärkät
Kalajoen hiekkasärkät on saanut nimensä mereen kurkottavista hiekkasärkistä, joita pitkin voi kahlata kauas horisonttiin. Kahlailu onkin uimista houkuttelevampaa, sillä nyt ollaan jo sen verran pohjoisessa, että merivesi on usein kovin viileää uimiseen.
Kolmen kilometrin pituisen hiekkarannan ympärille on kasvanut vilkas matkailukeskus, jossa taidetaan viihdyttäminen. Kesäviikot ovat täynnä ohjelmaa. Perheille mukava lisä on vesipuisto, jonka vesiliukumäkien nostama adrenaliini lämmittää kehoa vähän viileämpinäkin kesäpäivinä. Aikuistenkin kannattaa osallistua: liukumäkien huipulta aukeaa mainio näkymä hiekkadyyneille.
Paras vaihtoehto Kalajoen majapaikaksi on Hotelli Lokkilinna. Sijainti on erinomainen rannan rauhallisessa keskiosassa, ja hiekkadyynimaisemat avautuvat suoraan hotellin terassilta.
Maakalla
Muistitko hankkia viisumin? Niin saattaa joku vitsailla, kun kertoo menevänsä Maakallaan. Kaunis ja karu Maakalla on osa Kallankareja, joiden kalastajilla on ollut itsehallinto-oikeus 1770-luvulta lähtien. Kalastajat käyttävät valtaansa vuosittain kokoontuvassa karikokouksessa.
Maakallan ja Ulkokallan saarista koostuvat Kallankarit nousivat meren syleilystä vasta 1400-luvun vaiheilla maankohoamisen ansiosta ja niistä muodostui kalastajien tukikohtia. Matkaa Kalajoen rannikolle on 16–18 kilometriä.
Saarilla ei ole vuokramajoitusta, eikä leiriytyminenkään ole sallittua. Maakallaan tehdään kesäisin veneretkiä Kalajoelta. Päiväretkellä voi ihailla vanhoja kalamajoja, kalastajamuseota sekä puista kalastajien kirkkoa vuodelta 1780.
Raahe
Raahen kauniin keskusaukion, Pekkatorin, laidalla sijaitseva Langin kauppahuone on kahvilan ja majatalon muodon saanut aikakone. Se vie purjelaivojen aikakaudelle, kun kulta-aikaansa elänyt Raahe oli Suomen johtavia laivanvarustajakaupunkeja. Henkilökunta on pukeutunut 1800-luvun asuihin ja käyttäytyykin aikakauden tapaan.
Samalla kannattaa kierrellä Raahen puutalokeskustassa, joka rakennettiin nykyiseen muotoonsa vuoden 1810 suurpalon jälkeen. Alue ei ole siitä suuremmin muuttunut.
Maailman vanhin sukelluspuku
Pakkohan se on nähdä, maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Raahen Kruununmakasiinimuseossa esillä oleva Wanha herra on valmistettu vasikannahasta 1700-luvulta. Lähtisitkö itse se päällä sukeltamaan?
Puvusta on tehty vanhoin menetelmin uusi kopio, Nuori herra, ja sitä on testattu veden alla. Hyvin toimi.
Raahen toinen mainio museo on Pakkahuoneen museo, joka sijaitsee vuonna 1848 rakennetussa entisessä tulli- ja pakkahuoneessa. Museon kohokohtana on huone, joka on täynnä Raahen kirkon liian iloisia veistoksia. Ne olivat niin värikkäitä ja eläväisiä, että ne siirrettiin kirkosta varastoon.
Museon yläkerta on täynnä merimiesten muistoesineitä. Joku on tuonut matkoiltaan jopa täytetyn möhkäkalan. Museo herättää henkiin entisajan Raahen – millainen kumma paikka merimiesten kaupunki onkaan aikoinaan ollut!
Lintubongareiden Liminganlahti
Liminganlahti on Suomen kuuluisin ja Euroopankin mittakaavassa arvostettu lintuvesi. Suurella kosteikkoalueella on bongattu yli 200 lintulajia. Lahden rauhoittavia kosteikkomaisemia on kiva käydä ihailemassa, vaikkei olisi edes lintujen muuttoaika.
Nähtävyytenä on Suomen ainoa lintuihin keskittynyt luontokeskus. Keskukselta alkava seitsemän kilometrin mittainen luontopolku esittelee maankohoamista, jonka seurauksena Liminganlahtikin on syntynyt.
Alueella on viisi lintutornia, joista voi katsella kotkia, joutsenia, hanhia, sorsia ja monenlaisia kahlaajia. Tosiharrastajille on myös piilokojuja. Suokukkojen värikkäitä soidintansseja voi katsella piilokojuista toukokuun puolivälin tienoilla.
Hailuoto
Sehän on kuin Luke Skywalkerin lapsuudenkoti Tatooine-planeetalla! Hailuodon itäosassa lymyilevä Organum on kupolimainen taideteos, joka soi kovan tuulen puhaltaessa. Betoni-iglun sisällä voi myös lauleskella. Tai leikkiä Tähtien sotaa.
Organum on Oulun edustalla sijaitsevan Hailuodon erikoisin nähtävyys. Paljon tunnetumpi kohde on vuonna 1871 rakennettu Marjaniemen majakka, jonka vieressä on söpöjä, punaisia kalastajanmökkejä.
Hailuoto on Suomen merialueen kolmanneksi suurin saari (suurempia ovat vain Ahvenanmaan pääsaari ja Kemiönsaari) ja säilyttänyt ihanasti vanhan ajan tunnelmansa; siellä täällä maisemat ovat kuin jossain kotiseutumuseossa. Hailuodon länsipuolen pitkillä biitseillä on helppo kuvitella olevansa maailman, tai ainakin Suomen, viimeisellä rannalla. Kesäisin Bätter Folk -festivaalin aikaan Hailuodon valtaa hipsteritunnelma.
Sulan maan aikaan Hailuotoon kuljetaan lossilla ja talvisin jäätietä pitkin. Laivayhteyden korvaava pengertie valmistuu syksyllä 2026.
Varjakansaaren autiokylä
Varjakansaarelta löytyy yksi Suomen harvoista aavekaupungeista. Se on muistona saarella 1900-luvun alussa toimineesta sahasta, joka oli Pohjoismaiden suurin. Kylässä oli pari kauppaa, ravintola ja jopa elokuvateatteri. Rakennuksista näyttävin on puinen paloasema.
Talvella Varjakansaarelle kuljetaan jäätä pitkin ja kesäisin käsikäyttöisellä kapulalossilla, jonka voi varata soittamalla Warjakan Bar & Grilliin ja noutamalla avaimen sieltä. Varjakansaari sijaitsee lähellä Oulunsalon lauttarantaa, jolta lähtevät lossit Hailuotoon.
Oulu
Perillä ollaan! Oulussa on monenlaista nähtävää, mutta matkalle sopivin päätepiste on Suomen legendaarisin ja pitkäikäisin graffiti. Funkkistalo Valkealinnan takaseinään (Uusikatu 22 kohdalla) on jo vuosikymmenien ajan toistuvasti spreijattu teksti Paska kaupunni. Graffiti maalattiin ensimmäisen kerran samoihin aikoihin, kun oululainen muusikko Kauko Röyhkä julkaisi Narttu-yhtyeensä kanssa singlen Paska kaupunki (1986).
Teksti on maalattu useasti piiloon ja aina se ilmestyy takaisin. Kaupungin kulttuuritoimessa on mietitty jopa graffitin suojelemista mutta ymmärretty, että sen arvo on katoavaisuudessa ja toistuvissa uudelleensyntymisissä. Se on elävää, urbaania kaupunkiperinnettä.
Paras ajankohta Ouluun saapumiselle on tietysti Ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisat, jotka on järjestetty jo vuodesta 1996. Ympäri maailmaa saapuneet kilpailijat pistävät kaiken peliin, kun finaali käydään elokuun lopussa Rotuaarin aukiolle pystytetyllä lavalla. Rokkia ja performanssitaidetta yhdistävä hyväntuulinen show kääntää suupielet väkisinkin hymyyn.
Vanhaan tehdasmiljööseen remontoitu taidehotelli Lasaretti on Oulun viihtyisimpiä. Veistoksia ja maalauksia niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Kaupungin ihanin hotelli puolestaan on De Gamlas Hem Hotel & Restaurant. Se sijaitsee kauniissa puutalossa noin kilometrin päässä Kauppatorilta. Jos etsii tavanomaisempaa majoitusta, varma valinta on kaupungin keskeisin hotelli Radisson Blu Oulu.
Paluumatka Oulusta Etelä-Suomeen
Entäpä paluumatka Oulusta takaisin etelään? Sen voi tehdä lyhintä reittiä Nelostietä pitkin, mutta suosittelemme kiertämään villin Itä-Suomen kautta – et pety!
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
